keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Miksi euromaiden talous lähti nousuun?

Helsingin Sanomat kertoi tänään euroalueen talouskasvun nopeutuneen, työttömyyden vähentyneen ja inflaation kiihtyneen. Nämä uutiset ovat Suomen talouden kannalta erittäin positiivisia, sillä maamme viennistä noin 40 prosenttia suuntautuu euroalueelle.

Helsingin Sanomat ei kuitenkaan maininnut jutussaan ehkä tärkeintä syytä euroalueen talouden vahvistumiselle. Se on euron kurssin nopea lasku viime aikoina. Se on ollut erittäin merkittävää, sillä esimerkiksi dollariin nähden euron kurssi oli huippuvuonna 2008 lähes 1,6-kertainen kun sen arvo on tällä hetkellä vain hieman yli yhden dollarin. Euro on viime aikoina vahvistunut myös Japanin jeniin nähden noin kymmenellä prosentilla.

Näin suuret valuuttakurssin heikkenemiset eivät voi olla näkymättä kaupassa, jota käydään euroalueen rajojen yli. Siksi kysymys kuuluu pikemminkin, että miksi euroalueen talouskasvu ei ryöpsähtänyt liikkeelle jo aiemmin?

Itse totesin vuonna 2012, että "Euroopan poliittisten ja taloudellisten johtajien pelko Kreikan euroeron seurauksista perustuu puutteelliseen analyysiin, jossa romahduksen seurauksia on tarkasteltu yksipuolisesti ja liian lyhyellä aikavälillä. Sen seurauksena Etelä-Euroopan maiden luoma talouden epävarmuus mitä luultavimmin näivettää eurooppalaista taloutta vielä vuosikymmeniä eteenpäin."

Nyt tarkasteltuna näyttää siltä, että ennusteeni osui oikeaan. On tarvittu suhteellisen rahan arvon putoaminen melkein kolmanneksella ennen kuin talouselämän luottamus Eurooppaan on palautunut. Parempi tietenkin tämäkin kuin ikuinen lama.

Nousu olisi kuitenkin melkein varmasti käynnistynyt jo vuosia sitten, mikäli Kreikan ja muun Etelä-Euroopan ongelmat olisi hoidettu leikkaamalla mädät palaset irti kokonaisuudesta. Nyt alkanut talouskasvu kuitenkin huolehtinee siitä, ettei uusia yllätyksiä ole tulossa edes Etelä-Euroopasta ennen seuraavaa talouden laskukautta.

* * *

Euron lasku näkyy myös Suomen taloudessa. Teknologiateollisuus on saanut kiihtyvässä määrin uusia tilauksia ja metsäteollisuus porskuttaa jälleen. Uudeksi tulonlähteeksi on taantuman aikana syntynyt peliteollisuus, joka tahkoaa suuria voittoja, vaikka sen kansantaloudellinen hyöty ei vastaakaan perinteisempiä tuotannonaloja.

Kaiken tämän seurauksena myös ekonomistien näkemys Suomen talouskasvusta on muuttunut positiivisemmaksi. Esimerkiksi OP:n ekonomistit arvelivat viime viikolla Suomen talouden kasvavan tänä vuonna 1,8 prosenttia.

Minä puolestani veikkasin viime marraskuussa, etteivät ekonomistit osaa ennustaa talouden muutoksen rajuutta, vaan se toteutuu ennustettua nopeamapana talouskasvuna - keskimäärin kahtena prosenttina tulevien viiden vuoden aikana. Perustelin näkemystäni Suomen talouden pienellä koolla, mikä aiheuttaa sen, että talouden nousut ja laskut ovat merkittävästi suurempia kuin isoissa maissa.

Kaiken tämän hyvän uhkana ovat kuitenkin yllättävät muutokset. Yksi sellainen saattaa olla Yhdysvaltain uuden presidentin arvaamattomuus. Mikäli hän todella ajaa maailman kauppasotaan ja tullimuurien maailmaan menevät toiveet paremmasta tulevaisuudesta roskakoppaan.

Tätä tuntuu pelkäävän ainakin HS:n pääkirjoittaja. Toisaalta tuntuisi omituiselta, mikäli bisnesmaailmasta tuleva presidentti olisi niin lyhytnäköinen, että tuhoaisi omat ja lähipiirinsä bisnekset. Ehkäpä viime aikojen nousseet pörssikurssit ammentavat kehityssuuntansa luottamuksesta Trumpin taustaan - en tiedä.

Suomen kannalta tässä tilanteessa pääasiana tulee joka tapausessa olla raudan takominen silloin kun se on kuumaa  eli talouskasvusta hyödyn ottaminen nyt kun se on mahdollista.

Tämä kirjoitus on julkaistu myös Oikeassa Mediassa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021
Näkymiä lähitulevaisuuteen
Mitäs minä sanoin?


1 kommentti:

  1. Taloudessa ja maailmankaupassa tarvitaan tasapainoa. Ei ole kenenkään etu että kaikki matalan osaamistason työpaikat karkaavat kaukoitään, jättäen länsimaihin vain syrjäytyneitä ja alkoholisoituneita pitkäaikaistyöttömiä.

    Mikään populaatio kun ei tule ikinä koostumaan 100% huipputuottavista huippuammattilaisista, vaikka kuinka koulutetaan. Aina on heikommin tuottavia yksilöitä.

    Jos rajoja jonkin verran sulkemalla saadaan myös näitä matalan osaamistason liukuhihnatöitä takaisin länsimaihin ja länsimaiden heikompitasoiselle väestönosalle mielekästä tekemistä, kokonaisuus voi jäädä voitolliseksi, vaikka bruttokansantuote hieman laskisikin.

    Kaikki riippuu tietenkin siitä kuinka paljon hyödyt ja haitat ovat suuntaan ja toiseen. Mutta yksiselitteisesti huonoksi asiaksi protektionismin lisääntymistä en laskisi. Maailmassa on kuitenkin muutakin on halvat kulutustavarat ja maksimaalinen määrä rahaa.

    -T

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!