sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Tuulahdus punavihreästä kuplasta.

Vietin tässä taannoin iltaa pienen tuttava- ja sukulaisporukan kanssa. Puhuttiin vapaa-ajan vietosta ja ystäväni kertoivat minulle erilaisiin eksoottisiin paikkoihin matkustelemisen ihanuudesta. Pokemon-pelikin mainittiin hyvänä asiana, koska se on saanut nörtit liikkumaan. Ja toki myös jooga tuli mainituksi.

Illan aikana juttu siirtyi sitten myös sienten poimintaan. Kerroin että kantarellipaikat ovat kesänviettoasumukseni ympäristöstä vähentyneet, koska metsissä on tehty paljon hakkuita. Tällöin suomalainen lääkärituttuni ihmetteli minulle ääneen ja ilmeisen tosissaan sitä, että miksi ihmeessä metsiä oikein hakataan.

Jäin luultavasti typerän näköisenä ja leuka rintaa hipovana katsomaan häntä. Voiko tosiaan olla niin, että yhteiskunnan eliittiin kuuluva naisihminen on niin tietämätön metsien taloudellisesta merkityksestä Suomelle?

Niinpä kerroin hänelle noin 20 prosentin vientituloistamme tulevan metsäbiomassan hyödyntämisestä. Ja sillä olevan merkittävä vaikutus meidän kaikkien elintasoon. Vastalauseita en saanut, vaan juttu siirtyi muihin asioihin.

Jossain vaiheessa keskustelu siirtyi myös lihansyönnin etiikkaan. Sain kuulla, että sen on vähennyttävä tai jopa loputtava, koska muussa tapauksessa ruoka ei riitä kaikille ihmisille. Asialle ei kuulemma ollut vaihtoehtoja.

Kommentoin väitettä kertomalla, että lähes puoli vuosisataa sitten kouluopetuksessa väitettiin afrikkalaisten syntyvyyden alentuvan itsestään, kunhan lapsikuolleisuus saadaan laskemaan. Siis sitten kun vanhemmat voivat luottaa siihen, että joku lapsista jää pitämään heistä huolta kun vanhuus koittaa.

Jatkoin kertomalla, että nykyisin on myös kehitysmaissa saatu lapsikuolleisuus kuriin, mutta syntyvyys ei ole reagoinut toivotulla tavalla. Niinpä käsissämme on ollut väestöräjähdys ja kansainvaellus Eurooppaan.

Siksi ehdotin lihansyönnin kieltämisen vaihtoehdoksi kehitysavun kytkemistä toimivaan väestöohjelmaan. Siis lapsiluvun tehokkaaseen rajoittamiseen. Ajatustani pidettiin epäinhimillisenä.

Edellä kerrottu on muistikuvani mainitun illan erikoisimmista vaiheista. Toki illanviettomme oli kokonaisuudessaan hyvin miellyttävää.

Olimme tässä mainitsemattomista asioista yleensä hyvinkin samaa mieltä ja itse asiassa suurimman osan ajasta me jutustelimme omista ja yhteisten tuttaviemme asioista kuten tapana on. Saunassa ja uimassakin käytiin ja lopuksi kaikki olivat tyytyväisiä.

Illan teki kuitenkin ikimuistoiseksi edelle kuvaamani tuulahdus punavihreästä kuplasta. Sen näkeminen tai oikeammin kuuleminen valaisi kouriintuntuvasti ajatusmaailmaa, joka on vallitsevana monien hyvinvoivien akateemisten ihmisten ajatuksissa. Tietämättömyys ja yksisilmäisyys näyttäisi olevan vieläkin syvempää kuin oli aiemmin kuvitellut.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punavihreä Suomi
Kollektiivinen syyllistämiskirjoitus punavihreässä mediassa
Kovia säästöjä, mutta voiko kukaan olla enempää sekaisin kuin vihervasemmisto?

12 kommenttia:

  1. Ihmisten yleinen tietämys etenkin politiikan ja talouden kiemuroista ovat usein erittäin heikossa hapessa.
    Harvassa tuntuvat olevan em. alojen Esko Valtaojat, jotka osaisivat konseptoida viisautta kansantajuisiin paketteihin - kieltämättä raskasta perehtyä muuten kovinkaan kattavasti..

    Kauniita ideaaleja viljellään kyllä, missä ei sinänsä ole mitään vikaa - hyvä jos hyvyyttä on jne. luonnosta, eläimien hyvinvoinnista ja ihmisistä välitetään.
    Ihmisellä on usein tarve olla hyvä heikkouksiensa alla, vaikka tietenkin sen kestävyys mitataan työkalujen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on sellainen käsitys, että jos talous ja ihmisten turvallisuus ovat kunnossa, huolehditaan hyvin myös "punavihreistä" arvoista. Jos sen sijaan mennään ne edellä, jäävät niin talous kuin ihmisten ja luonnon hyvinvointi retuperälle.

      Poista
    2. Noin se varmaan käytännössä toimii.

      Poista
  2. Suomalaisten enemmistö on tietämätöntä, tyhmää ja pelkurimaista sakkia; jotain näistä tai niiden kombinaatioista. Johtopäätöksen tein 45 vuoden tarkastelujaksolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä noin, mutta kyllä me pärjäämme hyvin kansainvälisessä vertailussa kenelle tahansa muulle.

      Poista
  3. Tuttuja tilanteita. Minun tuttavapiirini punavihreässä kuplassa kellujat yksinkertaisesti eivät tahdo kuulla mitään kritiikkiä maahanmuuttoa tai islamia kohtaan. Koulutettuja ihmisiä, lukeneita, sivistyneitä, mutta oman totuuden kyseenalaistamista ei haluta edes kuunnella, vaan uhkaillaan tapaamisen olevan ohi, jos arkaluontoisia poliitttisia kysymyksiä otetaan puheeksi. Uskomaton määrä tunnetta tuntuu olevan näissä kysymyksissä, eikä rasistiksi nimittäminen pienestäkin poikkeamasta heidän ihanteistaan ole tavatonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma tuttavapiirini ei onneksi ole noin ehdotonta. Mielenkiintoista kyllä, omat asenteeni ovat melkolailla valtavirtaa siinä osassa tutkijayhteisöä, jossa itse toimin.

      Poista
  4. tutulta tuntuu juu. omat punavihreät kaverit häipyivät näköpiiristä ja katkaisivat kaverisuhteet heti kun ns 'nuivaksi' rupesin. punavihreässä kuplassa tosin oli jännää. ei ollut ongelmia. kaikki olivat kavereita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kuulla. Itselleni ei ole onneksi käynyt näin.

      Toisaalta sellaisessa joukossa, jonka tiedän ehdottomaksi, olen pitänyt melko matalaa profiilia, vaikka en sinänsä olekaan juuri salannut näkemyksiäni. Väittelyihin en kuitenkaan ole noiden toivottomien kanssa lähtenyt.

      Poista
    2. Kiitos kirjoituksestasi.

      Kaikella kunnioituksella kokemaasi sarkastista tuulahdusta kohtaan, mutta eikö professori itsekin tunnista kuplamaisuutta välillä ainakin jossain ajatuksissaan? Mielestäni elämme kaikki jonkinlaisessa kuplassa, olipa se miten läpinäkyvä tai sumea sitten. Kuplanvälinen ajatustenvaihto on tärkeää, ja erityisesti juuri se väittely.

      Kuplivaa viikonjatkoa!

      Poista
    3. Toki olen oman kuplanikin seiniin törmäillyt. Kun niin käy, on hyvä aina tarkastella oman näkemyksen perusteet ja logiikka. Ja vaihtaa näkemystä jos havaitsee sen tarkastelua kestämättömäksi.

      Poista
    4. Ja vielä se, että väittelystä olen kanssasi samaa mieltä, vaikka kaikkien kanssa en jaksakaan.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!