torstai 14. heinäkuuta 2016

Marjanpoimintaa

Iltasanomat kertoi tänään, että mm. pääkaupunkiseudulla toimiva mansikanviljelijä ei ole palkannut suomalaista marjanpoimijaa 16 vuoteen. Syyksi hän mainitsee sen, etteivät suomalaiset nuoret ole jaksaneet eittämättä ikävän työn parissa muutamaa päivää pidempään.

Mansikkayrittäjän kannalta kesken kaiken lopettava työntekijä on valtava riski. Kuten tänä kesänäkin olemme nähneet, on paras mansikka-aika lyhyt ja kiihkeä, eikä marjanpoiminta saa silloin takkuilla. Niinpä yrittäjä palkkaa ukrainalaisia poimijoita, joiden työhaluihin voi luottaa.

Uutinen herätti mielessäni parikin ajatusta.

Ensinnäkin tuli mieleeni, että olisiko meillä työntekijöinä ja kasvattajina syytä miettiä miten tähän on tultu. Isoäitini tapasi sanoa, että "jos työnteko mukavaa olisi, niin herrathan sitä tekisivät". Siitä huolimatta hän teki isoisäni kanssa koko ikänsä mansikanpoimintaan verrattavaa työtä omalla pientilallaan. Miksei sama ikävä työ kelpaa nuorille suomalaisille?

Toiseksi Helsingin Sanomat kertoi, että mikä tahansa työpaikka kelpaisi irakilaisille turvapaikanhakijoille. Jos tilanne tosiaan on sellainen, niin kannattaisikohan ainakin mansikkatilojen lähistöllä sijaitseville turvapaikanhakijoille tarjota poimintatyötä.

Tämä edesauttaisi tulijoiden kotoutumista ja toimisi samalla kokeiluna siitä, miten innokkaita työntekijöitä heidän joukostaan löytyy. Parhaassa (pahimmassa?) tapauksessa tulijat saattaisivat suomalaiset työtä vieroksuvat työttömät ja opiskelijat häpeään. Samalla tulijalle tarjoutuisi tilaisuus osoittaa oma potentiaalinsa suomalaisessa työelämässä.

Kolmas ajatus liittyy mansikanpoiminnan palkkatasoon. Löysin kirjoituksen, jonka mukaan päiväansio nousee 70-80 euroon. Tosiasia kuitenkin on, että poimijoiden palkkataso heijastuu suoraan marjojen hintaan, joten kysynnän hiipumisen takia ansioita ei voi nostaa taivaisiin.

Lisäksi marjatilallisen ei tietenkään kannata maksaa suomalaiselle poimijalle juurikaan sen kummempaa palkkaa kuin vaikkapa ukrainalaiselle. Etenkään, jos suomalaiseen poimijaan liittyy työn keskeyttämisen riski.

Niin tai näin, tällä hetkellä tosiasia on, ettemme hyödynnä mansikkasatoa suomalaisten työllistämisessä. Emmekä myöskään maahanmuuttajien kotouttamisessa tai nuorten kasvattamisessa työelämään.

Sen sijaan olemme rakentaneet rahavirran kohti köyhää Itä-Eurooppaa. Onneksi mansikanpoiminnasta saatavalla rahalla lienee siellä ihmisten elämää huomattavasti parantava vaikutus. Olemmeko siis sittenkin varsinaisia hyväntekijöitä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pikatyöpaikkoja oleskeluluvan saaneille
Maahanmuuttajien palkkaamisen helpottamisesta ja halventamisesta
Kesä vailla mansikoita?

2 kommenttia:

  1. Sosiaaliturvastahan tämä paljolti johtuu. Jos marja-aikana ei saisi vastikkeetonta rahaa, marjanpoiminta kiinnostaisi.

    Pauli Vahtera

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!