lauantai 16. heinäkuuta 2016

Turkin kapina vahvisti Erdogania

Turkissa tehtiin viime yönä ilmeisesti epäonnistunut vallankaappausyritys. Tapahtumia on kommentoitu jo kaikissa mahdollisissa medioissa, joten en kertaa niiden sanomisia. Sen sijaan muutama itselleni mieleen tullut seikka.

Yön tapahtumat osoittivat että Erdogan istuu erittäin vankasti vallassa. Nyt kun hänen asemansa suhteessa armeijaan on testattu, edes sen pelko ei estä häntä toteuttamasta ja äärevöittämästä islamistista politiikkaansa.

Siten on mahdollista, että vallankaappausyritys jää kemalistisen eli maallisen Turkin joutsenlauluksi. Ja tämä on tapahtunut kaikkien länsimaiden tuella (Obama, Soini).

Näin ilmeisesti siksi, että sivistyneessä maailmassa on demokratian katsottu olevan reaalipoliittisia faktoja korkeampi arvo. Ehkä myös siksi, että tiedustelulähteet ehtivät tiedottamaan kapinan epäonnistumisesta ennen kannanottoja.

Toisaalta Erdoganin hallinto on suostunut pysäyttämään turvapaikanhakijoiden vyöryn EU:n alueelle. Padon purkaminen olisi ainakin EU-maille ollut katastrofi, joten tämä reaalipoliittinen tosiasia on saattanut edistää poliitikkoja ilmaisemaan tukeaan Ankaran diktaattorille.

Tulevaisuuden kannalta on merkittävää myös se, että Turkin nyt mitä todennäköisimmin islamisoituessa on mahdollista, että maan maallistunut keskiluokka joutuu ahdinkoon. Sen seurauksena se saattaa lähteä liikkeelle - ei henkilökohtaisen vainon vaan elinolosuhteiden muutoksen ja tulevaisuudessa vallitsevan kiihkoislamilaisen ilmapiirin takia. Siten meneillään oleva "pakolaiskriisi" saattaa saada pikantin turkkilaisen lisän.

Koska siinä on kyse maan taloudellisesti kantavasta voimasta ja kehityksen moottorista, saattaa Turkin taloustilanne pidemmällä aikavälillä vaikeutua. Samaan suuntaan vaikuttaisi luonnollisesti kehityksen vastainen uskonnollinen ilmapiiri. Siten Erdoganin Turkki on vaarassa joutua taloudellisiin vaikeuksiin, vaikka keskiluokka ei edes jättäisi kotimaataan.

Jos ja kun Turkin talous kärsii, saattaa diktaattorille ajan myötä syntyä tarve siirtää huomio sisäpolitiikasta ulkopolitiikkaan. Perinteisesti tämä tapahtuu naapureihin kohdistuvalla voimankäytöllä. Tosin Turkin tapauksessa on olemassa myös sisäinen vihollinen, eli maan kurdivähemmistö, jonka asema saattaa siis pidemmällä aikavälillä vaikeutua.

Onni onnettomuudessa on, ettei Erdoganin Turkilla ole voimaa horjuttaa koko maailman sotilaallista tasapainoa - eikä edes tosissaan uhitella venäläisille. Maailmanpoliittista merkitystä saattaa sen sijaan olla sillä, että Turkki on toiminut muille muslimimaille kohtuullisena esimerkkinä demokratiasta.

Tämän mallin katoamisen seuraukset saattavat vahvistaa islamistien asemaa koko muslimimaailmassa. Etenkin tänä aikana, jolloin islamistit ovat siirtyneet tehokkaaseen ja globaaliin terrorismisotaan länsimaita vastaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turkin Erdogan veti maton muslimien turvapaikanhakuoikeuden alta
Turkki osoittaa EU:lle tien
Länsimaiden pitäisi tunnustaa tosiasiat Syyriassa


9 kommenttia:

  1. Turkin islamiloisutessa saatamme viellä kiittää että "paha venäjä" on tuossa turkin välissä ..

    VastaaPoista
  2. Ps. sattuipa pieni kirjotusvirhe, islamilasoituminen.
    Mutta joo äänekkäimpien nato-fanaattisille tulee pieni dilema, kun nato maa turkki alka muuttua ääriislamilaiseksi ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin. Etenkin kun koko organisaatio sanoo olevansa demokratian asialla. Turkissa se näyttää tarkoittavan köyhän enemmistön haluamaa islamilaista valtiota.

      Poista
  3. Tätä samaa olen itsekin tänä aamuna pyöritellyt mielessäni. Erdoganin omalla puolueella on vankka kokemus vallankaappausyrityksistä, joten tietotaitoa löytyisi asian junailemisesta niin, että hän saa lävitse uudet erikoislakinsa.

    Olemmekohan saamassa naapuriksi uuden Iranin, joka on ennen pitkää enemmän Iran kuin Iran itse? Erityinen sääli koko maailman kannalta on maallisen islamilaisen valtion näyteikkunan tuhoutuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iran on melkeinpä rauhallinen maa, vaikkaki islamilainen, vois sanoa kaikesta pahanakselipuheista että jopa rauhottaa aluetta (jollei sitten saudit ja iran rupea keskenään nahisteleen oikeasti)

      Poista
    2. Mielessä olikin tuo Khomeinin ajan Iran ja siksi käytin ilmaisua "enemmän Iran kuin Iran itse". Vastakääntynyt ja juuri julistautunut onkin aina fanaattisin.

      Poista
  4. Iranin kehitys on ainoita positiivisia asioita, joita muslimimaailmasta on löydettävissä. Toki sielläkin ollaan vielä kaukana länsimaisista ihanteista.

    Toisaalta iranilaisilla (kuin myös turkkilaisilla) lienee oikeus elää sellaisessa yhteiskunnassa kuin haluavat. Sama koskee meitäkin, mitä voisi pitää paljon nykyistä enemmän argumenttina maahanmuuttokeskustelussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä pointti. Kun ylempänä mainitsin Iranin, syyllistyin liian epämääräiseen ilmaisuun. Nyt asiaa tarkentaessani toki tarkoitan vertauksella luisumista shaahin ajasta Khomeinin ääri-islamisaatioon, josta Iran kaiketi on nyttemmin ponnistautumassa etäämmälle. Ovatko tässä mielessä Iran ja Turkki siis kulkemassa vastakkaisiin suuntiin?

      Tietyllä tavalla länsimaat saavat nyt kokea omassa nilkassaan sen, etteivät ole aikanaan suoneet tietyille islamilaisille yhteiskunnille rauhaa elää sellaisessa mallissa kuin niille ilmeisesti on parhaiten soveltunut. Väkisin markkinoitu "länsidemokratia" on sysännyt maat kaaokseen, jonka yhtenä seurauksena on muuttoaalto Eurooppaankin. Nyt sitten saamme pelätä, millaiseksi oma synnyinyhteiskuntamme muovautuu.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!