perjantai 21. elokuuta 2015

Yhteiskuntasopimus kaatui, entä sitten?

Eilen se sitten tapahtui. Hallituksen ajama yhteiskuntasopimus kaatui ay-liikkeen vastustukseen.

Tapahtunut kuvaa nykyisen suomalaisen yhteiskunnan kyvyttömyyttä karulla tavalla. Enää ei ole tietoakaan siitä talvisodan hengestä, jolla suurvallan aggressio onnistuttiin torjumaan. Ei myöskään siitä yksituumaisuudesta, jolla sotakorvaukset maksettiin. Eikä siitä yhteisymmärryksestä, jolla Suomi nousi muutamassa vuosikymmenessä sodan jaloista pohjoismaiseksi korkean elintason maaksi. Ja lunasti tämän asemansa tutkimukseen ja koulutukseen satsaamalla 1990-luvun laman jälkeen.

Syitä muutokselle voi etsiä monesta suunnasta. Selkeintä on tietenkin todeta ay-liike täysin vastuuttomaksi, mitä se tietenkin on.

Toisaalta voidaan hiukan miettiä menneitä ja havaita maan eliitin toimineen hyvä veli -hengessä moraalisesti ala-arvoisesti jakaessaan valtaa ja mammonaa keskenään. Kyllähän kaikki muistavat vaikkapa Vehviläisen tai Wallinin asuntokiemurat, jotka luovat taustalla sitä pohjavirettä, josta ay-liikkeen nyt nähty vastuuttomuus on kasvanut.

Valitettavasti ay-liike on kuitenkin ymmärtänyt Suomen talouden tilanteen täysin väärin. Se ei ole nyt suhdannekuopassa vaan paljon syvemmässä kriisissä, jonka taustalta löytyy epäonnistumisia yritystoiminnassa, kyvyttömyyttä toimia eurooppalaisen yhteisvaluutan luomien raamien puitteissa sekä leväperäisyyttä julkisten palvelujen ja maailmanparantamisen tason määrittämisessä.

Tässä tilanteessa ainoa kysymys kuuluukin, onko Sipilän hallituksella ns. munaa tehdä oikeita päätöksiä. Alku ei lupaa hyvää, kun pääministeri epäonnistumisensa jälkeen ensimmäiseksi puhuu lisäleikkausten välttämisestä. Minusta hänen tulisi keskittyä suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyvyn palauttamiseen eikä ay-liikkeen tai kansan ymmärtämättömän osan nuoleskeluun.

Tosiasia kuitenkin on, ettei Suomi nouse nykyisestä tilanteesta kuin kilpailukykynsä palauttamalla. Lyhyellä tähtäimellä olisi löydettävä keinot markkinatalousehtoisten työpaikkojen lisäämiseksi. Ja pidemmällä tähtäimellä suomalaisen osaamisen ylläpitämiseksi sellaisella tasolla ja sellaisilla aloilla, joiden kautta taloutemme palautuu globaalisti kilpailukykyiseksi.

Siinä ei auta sen enempää ay-liikkeen kuin kansalaistenkaan nuoleskelu. Eikä edes vuorineuvosten edessä pokkurointi tai kehitysmaista peräisin olevan väestönosan raju kasvattaminen. Sen sijaan rationaalisesta ajattelusta ja uskalluksesta toteuttaa järkevät päätökset vastustuksesta huolimatta saattaisi olla apua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iloinen veronmaksaja?
Paljonko kolmen viikon ja 1300 turvapaikanhakijan tahti maksaa?
Budjettikuri näyttää pitävän



16 kommenttia:

  1. Vikaa on sysissä ja sepissä, mutta arvon Professori sotkee nyt kaksi asiaa keskenään.

    Yksityisellä puolella (lähes) kaikki työpaikat ovat markkinahintaisia, eli globaalin palkkatason mukaisia. Niinpä Suomen yrityselämän ongelmat eivät johdu palkkakustannuksista vaan yritysjohdon heikosta tasosta. Jos suomalainen yritys ei menesty maailmalla, on turha etsiä vikaa suorittavasta portaasta - kyllä se vastuullinen löytyy sieltä, missä päätökset tehdään. Omistajat valitsevat hallituksen, hallitus toimarin, toimari johtoryhmän, johtoryhmä keskijohdon ja keskijohto alaiset. Huonosti on asiat, jos kaikki muut ovat vastuullisia ja hoitaneet asiansa hyvin, mutta yritys ei saa palkattua suorittavaan työhön kuin pelkkää paskaa.

    Toinen asia on se, että julkisen sektorin työpaikkojen - joita nyt ensinnäkin on tuhottomasti liikaa - palkat eivät määräydy markkinoilla. Hiukan kärjistäen voisi sanoa, että kiinalainen ei olisi valmis maksamaan suomalaisen professorin, sairaanhoitajan tai kunnanjohtajan palveuksista penniäkään, mutta hän on valmis maksamaan suomalaisen metsäkoneita tai kännykkäpelejä valmistavan työmiehen palveluksista.

    Eli joo, jos lähdetään sisäiseen devalvaatioon, niin se tarkoittaa JULKISEN puolen palkkojen leikkaamista. Ei yksityisen, koska ne nousevat välittömästi takaisin nykytasolle.

    Otetaan nyt pieni esimerkki. LIDL kouluttaa aluepäälliköitä Saksassa, jossa heidän kuukausipalkkansa on lehtitietojen mukaan 4.500 euroa kuussa. On aika epätodennäköistä, että LIDL edellyttäisi suomalaisilta aluepäälliköiltään pienempää palkkaa, jos (ja kun) yritys tuottaa hyvin.

    Nyt kysymys kuuluukin, miksi S-ryhmä ja K-kauppa ottavat turpiin LIDL:ltä jatkuvalla syötöllä? Johtuuko se LIDL:n pienemmistä palkkakuluista vai paremmasta johdosta...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luepa teksti uudelleen. En kirjoittanut sanaakaan palkoista, vaan jostain ihan muusta. Lähinnä osaamisesta ja yritysten toimintaedellytysten parantamisesta, mitä kautta Suomeen saataisiin syntymään uusia työpaikkoja ja uudenlaista tuotantoa.

      Ja tiedoksesi, että kiinalaiset palkkaavat jokaisen tieteellisesti meritoituneen länsimaisen professorin, jonka saavat suostumaan, Suomen palkkatasoon nähden moninkertaisella palkalla ja tarjoavat lisäksi tutkimusresurssit, joista täällä voi vain haaveilla. Kirjoitin joskus aiheesta.

      Poista
  2. Tuota professorin mainitsemaa "suhdannekuoppaa" on kuultu vasemmistoliiton ja miksei myös demareiden edustajilta tässä viime vuosien varrella. Vasemmalla olevat eivät myönnä, että kyseessä on todellinen rakennemuutoksen tarve, vaan argumentoivat, että kyseessä on normaali laskusuhdanne, joka on kestänyt... Mitä? Kuusi vai seitsemän vuotta?

    Harmillista on, että kuka tahansa yksityistalous ymmärtää, että menoja pitää laskea, jos tulot eivät riitä, mutta valtion taloudessa tälläistä ei välttämättä ymmärretä. Nyt maksetaan Nokia-vuosien tuomien tuomia etuja, joita ei tarvita. Ehdotus, jossa palattaisiin esim. vuoden 2000 tasolle voisi olla hyvä. Meidän kaikkien pitäisi varautua elintason laskuun, koska se on tulossa.

    Samaa mieltä olen Kumitontun kanssa muuten.

    VastaaPoista
  3. Oliko iltapulu, jossa näkyi Suomen velkaantuminen. Jossain vuoden 2005 tietämissä tapahtui käänne pahempaan, mutta oliko huonoja päätökset tehty jo aiemmin? Ainakin Suomen julkinen sektori paisui yli EU:n keskiarvon jo ennen EU-aikaa.

    Esimerkiksi vielä julkisen sektorin palkkatasoa on kohotettu, joka säteilee yksityissektorille, joka taas on nyt globaalisti kilpailtu. Siinä käy helposti niin, ettei kova palkkaisia töitä riitä kaikille, kun kiinalainen tekee saman halvemmalla.
    Devalvoimalla tuollainen asia saatiin aiemmin osin korjattua, nyt ei ole sitäkään keinoa. Devalvaatiolla lisäksi ay-johto säilytti kasvonsa, kun tilinauhan lukema ei pienentynyt.

    Pahalta näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokia nosti suomalaiset julkiset menot niin ylös, ettei tasoa ole nykyisen talouden varassa mahdollista ylläpitää.

      Poista
  4. Suuri ongelma poliitikkojen, blogistien ja blogikommentoijien kanssa on, että ne eivät ymmärrä miten kansantalous toimii. Valtio ei ole yritys. Valtio ei ole myöskään kotitalous. Kuitenkin jatkuvasti kuulee lausuntoja, että "emme voi ottaa velkaa lapsillemme", mikä nyt vain on ybertyperä lausunto. Toinen suosikki on verrata asuntovelkaa valtionvelkaan. Ei näin.

    Kansantaloudessa tärkeintä on saada raha liikkeelle ja pitää se liikkeessä. Ei ole väliä onko raha "yksityistä" vai "julkista" koska näitä nyt vain ei voi erottaa.

    ja pari prosentin inflaatio on ihan nasta juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansalaiset ymmärtävät varsin hyvin minkälaista elämä on yli varojensa eläneessa valtiossa. Tilanne on varsin hyvin rinnastettavissa yli varojensa eläneeseen kotitalouteen.

      Jos kreikka tapahtuu suomessa niin täällä ihmiset kuolevat talvella pakkasella kylmään.

      Emme voi ottaa velkaa, tarkoittaa sitä että vältämme kreikan kohtalon.

      Poista
    2. On todella harhaanjohtavaa ja jopa hölmöä rinnastaa kotitalouden ja kansantalouden pito toisiinsa.

      vtt

      Poista
    3. Ei ole väliä onko raha "yksityistä" vai "julkista" koska näitä nyt vain ei voi erottaa.

      Totta kai sillä on eroa, että päättääkö rahan käytöstä rahan omalla työllään tehnyt vai verottaja. Sillä on moraalinen vaikutus. Myös sillä on vaikutusta, että markkinat toimivat paremmin, kun ihmiset voivat vaihtaa hyödykkeitä mahdollisimman vapaasti ilman verottajan interventiota.

      Asuntolaina on investointi siinä missä valtaosa julkisenkin sektorin lainoista oli ennen euroaikaa. Niiden rinnastaminen on edelleen ihan mielekästä.

      Ja proffalle lopuksi, ihan turhaan ärsyynnyit. Enhän minä verrannut ansioituneita suomalaistutkijoita tai professoreita vaan näitä tiinarosenbergejä ja kaikokkoja. En kai minä nyt niin tyhmä ole, vaikka tyhmä olenkin, ettenkö ymmärtäisi sitä, että jos jollain on markkina-arvo Suomessa, sillä on myös markkina-arvo Kiinassa ja se arvo on vieläpä suurin piirtein sama.

      Poista
    4. Kuten sanottu, blogikommentoijat, blogistit ja poliitikot eivät ymmärrä kansantaloutta ja sitä miten se toimii. _Kansantalouden_kannalta_ on yhdentekevää onko raha "yksityistä" tai "julkista".

      Poista
    5. On ja ei. Tosiasia kuitenkin on se, että yksityistä rahaa käytetään eri tavalla kuin julkista. Siten myös sen seuraukset kansantaloudelle ovat erilaiset. Tämä siis jatkoksi Kumitontun kommenttiin.

      Poista
    6. Ihan tässä sivulta kyselen, että kumpaa rahaa on valtion tai kunnan ostama ulkoistettu palvelu kun se kuitenkin maksetaan julkisella rahalla? Helsingin kaupungilla on tapana ostaa vuosi toisensa jälkeen lumenpuhdistuspalveluita samoilta yrittäjiltä. Onko kysymys korruptiosta ja kumpaa rahaa, yksityistä vai julkista tuossa liikkuu? Ammattikorkeakoulut ovat osakeyhtiöitä eli periaatteessa yksityistä liiketaloutta, mutta kun raha kuitenkin tulee julkisista varoista. Tätä voidaan jatkaa kuinka pitkälle tahansa. Missä vaiheessa professorin saama palkka julkisista verovaroista muuttuu yksityiseksi?

      Poista
    7. Hyviä kysymyksiähän nuo ovat. Etenkin tuo korruptioon liittyvä.

      Poista
  5. Yksikään viime aikoina uutisoitu muutos ei edistä (yksityisellä puolella työskentelevän) duunarin asemaa, eli heidän asemaa, joiden verorahoilla tätä hyvinvointiholhouspaskaa pääasiassa pidetään yllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Duunareita on vain, mikäli on yrityksiä. Ja yrityksiä on vain, mikäli niiden on mahdollista tehdä voittoa, joka ylittää, tai joka voi ylittää, perustajansa toisen palveluksessa saaman tulon.

      Näin siis PK-yritysten osalta, joissa myös omistaja tekee päivätyönsä. Isot pörssiyritykset ovat sitten eri asia, koska omistaminen yksin tuottaa tuloksen. Mutta eivät nekään pyöri, ellei viivan alle jää mitään.

      Ja samalla on todettava, ettei duunari tee työtään optimaalisesti, ellei hän koe tulleensa kohdelluksi reilusti. Siksi nämä vehviläiset ja wallinit ovat olleet katastrofeja Suomen kansantalouden ja työilmapiirin kannalta.

      Poista
  6. Muistanette MGM:n moton tai teeman Ars gratia artis eli Taidetta taiteen vuoksi. Suomessa tätä sovelletaan niin, että pitää olla byrokratiaa byrokratian vuoksi.

    Tämä byrokratia tappaa, hitaasti mutta aivan varmasti, erityisesti "hiussuoniston" eli PK-yrittäjät. Aivan liian monissa asioissa yrittäjää pompotellaan luukulta toiselle, kuten esimerkiksi tässä tapauksessa.

    Kokeilkaapa muuten ruveta tekemään ja myymään tilaviinejä. Tarvitsette luvat
    - valmistustiloihin
    - tuotteiden valmistukseen
    - tislaukseen
    - väkiviinan käyttöön
    - vähittäismyyntiin
    - tukkumyyntiin
    - verottomaan varastoon.

    Kaikki maksaa: valmistuslupa, valmistuksen valvonta, tukkumyyntilupa, tukkumyynnin valvonta, anniskelulupa, anniskelun valvonta, vähittäismyyntilupa ja sen valvonta.

    Eikä tässä kaikki.

    Pitää olla erilaisia omavalvontasuunnitelmia, ja byrokratia vaatii alkoholin valmisteveroilmoituksen, tuoteilmoituksen, toimitusilmoituksen, valmistusilmoituksen ja anniskelun neljännesvuosi-ilmoituksen.

    Jossain välissä yrittäjän pitäisi ehtiä töitäkin tehdä.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!