Mitä pitäisi ymmärtää kurjistuvasta taloudesta?

Kirjoitin pari päivää sitten"...että ilman kriisimaiden talouden tervehtymistä valuu koko Unioni kurjuuteen." Tämä koskee paitsi Euroopan Unionia, niin myös kaikkia muita ihmisyhteisöjä eri tasoilla. Niin myös Suomea.

Kaikkien poliitikkojen olisi ymmärrettävä tämä tosiasia. Jos talous pyörii ja ihmisten toimeentulo on turvattu, säilyy yhteiskunta paitsi vauraana, niin myös turvallisena, oikeudenmukaisena ja muut huomioon ottavana. 

Sosiaalisesta tasa-arvosta ja hyvinvointipalveluista kiinnostuneen olisi siis ymmärrettävä, että tämä tarkoittaa jakovaran kasvattamista. Siksi voisi kuvitella, että etenkin heikon puolella ainakin sanoissaan olevien vasemmistoliitolaisten ja sosiaalidemokraattien luulisi ymmärtävän, että heidänkin politiikkansa ensimmäisenä prioriteettina tulisi olla taloudelliseen kasvuun tähtäävä talouspolitiikka. Ainakin, jos he haluavat pitää mahdollisimman anteliaasta hyvinvointivaltiosta huolen.

Ympäristötietoisen taas olisi syytä ymmärtää, ettei kurjuuteen valunut talous pysty huolehtimaan edes ympäristöstään. Siksi voisi kuvitella, että varsinkin vihreät ymmärtäisivät, että heidänkin politiikkansa ensimmäisenä prioriteettina tulisi olla taloudelliseen kasvuun tähtäävä talouspolitiikka. Ainakin, jos he haluavat pitää ympäristöstä huolen.

Myös maaseudun puolestapuhujan kannattaisi ymmärtää, ettei kurjuuteen valunut talous pysty tukemaan suomalaista maataloutta kansainvälisessä kilpailussa eikä harrastamaan aktiivista aluepolitiikkaa. Siksi voisi kuvitella, että keskustalaisille olisi päivänselvää, että heidänkin politiikkansa ensimmäisenä prioriteettina tulisi olla taloudelliseen kasvuun tähtäävä talouspolitiikka. Ainakin, jos he haluavat pitää huolen suomalaisesta maaseudusta.

Eikä sijoittamisesta ja taloudellisista transaktioista kiinnostuneenkaan kannata olla ymmärtämättä, ettei kurjuuteen valunut talous pysty tuottamaan nousujohteisia rahoitusinstrumentteja. Siksi voisi kuvitella, että ainakin kokoomuslaiset ymmärtäisivät, että heidänkin politiikkansa ensimmäisenä prioriteettina tulisi olla taloudelliseen kasvuun tähtäävä talouspolitiikka. Ainakin, jos he haluavat pitää huolen toimivista rahoitusmarkkinoista.

Ja onhan selvää, ettei kurjistuva talous pysty ylläpitämään kaksikielistä Suomea. Siksi voisi kuvitella, ettei ruotsinkielisille olisi vaikeaa ymmärtää, että heidänkin politiikkansa ensimmäisenä prioriteettina tulisi olla taloudelliseen kasvuun tähtäävä talouspolitiikka. Ainakin, jos he haluavat turvata kaksikielisen Suomen.

Ja toki on myös ymmärrettävä, ettei kurjuuteen valunut talous pysty ylläpitämään myöskään korkeaa moraalia, turvaamaan yhteiksuntajärjestystä tai tekemään järkevää maahanmuuttopolitiikkaa. Niinpä varsinkin kristillisten tai perussuomalaisten voisi kuvitella ymmärtävän, että heidänkin politiikkansa ensimmäisenä prioriteettina tulisi olla taloudelliseen kasvuun tähtäävä talouspolitiikka. Ainakin, jos he haluavat pitää huolen turvallisesta ja korkeamoraalisesta yhteiskunnasta, jossa vallitsee todellinen sananvapaus.

Suomalaisen talouden ylläpitäminen on tietenkin monimutkainen juttu. Yhden keskeisen tekijän kertoi eilen UPM:n Rauman paperitehtaan johtaja Kari Pasanen: "...vientiteollisuuden kilpailukyky mitataan globaaleilla markkinoilla. Meillä pitäisi olla tasavertaiset kilpailuedellytykset kilpailijamaiden vastaavaan teollisuuteen verrattuna". Samalla hän toivoi, että valtiovalta kuuntelisi vientiyritysten toiveita eikä kasaisi yhä uusia vaatimuksia tehtaiden niskoille. 

Olen sitä mieltä, että Pasasta kannattaa kuunnella. Ja ymmärtää poliittisen kenttämme laidasta laitaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaiset konservatiivien ja reformistien joukkoon
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Miten työntekijästä saadaan puristettua viimeinenkin pisara?