sunnuntai 14. kesäkuuta 2026
Helsingin sanomat ja suojelupoliisin valvonta
torstai 22. tammikuuta 2026
Onko Ylen hallintoneuvosto tehtäviensä tasalla?
Suomen Yleisradio on päättänyt palauttaa henkilöstölleen niin sanotut tulospalkkiot. Niistä luovuttiin taannoin muun muassa siksi, että johtajien hulppeat palkkiot herättivät ihmetystä ja valtionradiomme budjetin kasvua hillittiin.
Ylen johdon palkkojen tasosta ja bonusten vaikutuksesta antaa kuvan se, että viime lokakuussa toimitusjohtajana aloittaneen Marit af Björkesteinin kuukausipalkka on 26 000 euroa, jonka päälle hänen on mahdollista saada vuosibonuksena noin 47 000 euroa.
Tavallisella toimittajalla on toki pienemmät tulot, ja lienee odotettavissa myös, että bonus osuu heidän kohdalleen harvemmin kuin johtajille. Nähtäväksi jää, toteutuvatko nämä odotukset.
Omalta osaltani ihmettelen asiaa sikäli, että Yle toimii budjettirahoitteisena, eikä bonusten perusteena voi siten käyttää yritysmaailmassa vakiintuneita taloudellisia mittareita, jotka palkitsevat yritysten nettotulokseen positiivisesti vaikuttaneita onnistumisia. Näin ollen mielivallan riski on – lievästi sanottuna – sekä todellinen että suuri.
Tästä ongelmasta kertonee se, ettei myöskään Ylen henkilöstö ole ilahtunut palkkioiden palauttamisesta, ei ainakaan työntekijöiden ammattijärjestön (YOT) kyselyn mukaan, sillä suurin osa pitää kannustinjärjestelmää epäoikeudenmukaisena. Ja palkitsemisen perusteita jopa mielivaltaisina.
Näin ollen vaikuttaa siltä, ettei Ylen kannustimilla tule olemaan yhtiön toimintaan positiivista vaikutusta, vaan pikemminkin päinvastoin. Ja siksi on kysyttävä, että onko yhtiön – omistajan eli veronmaksajien etua vaalimaan valittu – hallintoneuvosto tehtäviensä tasalla? Vai pitäisikö sinne löytää nykyistä pätevämpää väkeä?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksei Ylen toimittajalta voi vaatia kauhalla?
Havaintoja sukupuolten välisistä eroista ja Ylen katsojiin vaikuttamisesta
Ylen porsastelu näyttäisi ajaneen seinään
torstai 16. syyskuuta 2021
Poliisi lopetti Juha Pylvään tutkinnan - entä sitten?
Kansanedustaja Juha Pylväs (kepu) linjasi muutama viikko sitten, että "me tarvitsemme Suomeen myös omalla työllään toimeentulevia osaajia ulkomailta. Sosiaaliturvalla loisivia elintasosurffareita sen sijaan emme tarvitse."
Asiasta nousi pienimuotoinen kohu, jonka seurauksena Pylväs pahoitteli sananvalintojaan tarkentaen että "sosiaaliturvaa väärinkäyttäviä... emme tarvitse. Vuoden 2015 tapahtumista, jolloin suurin osa turvapaikkahakemuksista tuli hylätyiksi, pitää ottaa opiksi – ja varautua tulevaan."
Näyttäisi siten siltä, että Pylväälle kelpaavat omalla toimeentulollaan toimeen tulevien henkilöiden lisäksi myös ihmiset, jotka eivät varsinaisesti väärinkäytä sosiaaliturvaa, mutta eivät myöskään omaa edellytyksiä työllistymiseen esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidon puuttumisen takia, mutta onnistuvat kehittelemään tarinan, jota turvapaikantarpeesta päättävät viranomaiset eivät onnistu osoittamaan vääräksi.
Tämän sanomisen takia poliisi kuitenkin otti Pylvään puheet tarkempaan tarkasteluun, mutta totesi eilen, ettei hänen puheissaan ole syytä epäillä rikosta. Nähtäväksi jää, onko valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen samaa mieltä, vai aloittaako hän jälleen uuden ajojahdin poliitikkoa vastaan - edellinen yritys kansanedustaja Juha Mäenpäätä (ps) kohtaanhan päättyi eduskunnan puuttumiseen asiaan, mutta Päivi Räsäsen osalta prosessi on edelleen oikeusprosessissa.
Joka tapauksessa kaikki nämä tapaukset osoittavat, että sananvapauden tosiasiallinen asema on Suomessa juuri nyt heikompi kuin kertaakaan sitten kylmän sodan päättymisen. Jopa kansanedustajien on varottava lausumasta mielipiteitään ääneen ja ainakin käytettävä niiden esittämisessä turvallisia sanamuotoja.
Tämä ei ole tervettä yhteiskunnallista keskustelua, eikä se tule tekemään Suomesta parempaa yhteiskuntaa. Sen sijaan se johtaa jopa kansanedustajien itsesensuuriin ja sitä kautta päätöksenteon kapeutumiseen ja tosiasioiden kieltämiseen - ja ennen kaikkea erilaisten argumenttien keskinäisen vertailun estymiseen.
Tällainen kehitys ei ole koskaan eikä missään johtanut hyvään lopputulokseen, vaan orwellilaistyyppiseen rampautuneeseen yhteiskuntaan, jossa tosiasioiden sijaan politiikan ratkaisee vahvimmassa asemassa olevan mielivaltainen tyrannia. Tyrannia, joka kansalaisten pariin levitessään johtaa pahimmillaan jopa yksittäisten ihmisten elinkeinon tuhoamiseen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten uskonnonvapaudesta voitaisiin luopua?
Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle
Toiviaisen ristiretken jälkinäytös ja johtopäätökset
