Kehitysmaalaisten maahanmuutto on pysyvästi haitallista

Ilta-Sanomat julkaisi mielenkiintoisen artikkelin Kelan toimeentulotuen saajista. Tai ehkä se on pikemminkin hirveä kuin mielenkiintoinen, ja siksi päätin poimia muutaman siinä esitetyn tiedonpalasen ja kommentin teidän ihmeteltäväksenne, arvoisat lukijani. 

Suomessa oli vuoden 2024 lopulla 43 534 arabiaa äidinkielenään puhuvaa ihmistä. Heistä 22 918 henkilöä eli 52,6 prosenttia sai perustoimeentulotukea Kelasta. Somaleita oli puolestaan 26 891, joista 13 348 eli 49,6 prosenttia nautti samasta etuudesta. 

Suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvista vain reilu 4,5 prosenttia sai toimeentulotukea vuoden 2024 aikana. Siten edellä mainitut väestöryhmät saavat tätä veronmaksajilta kerättyä tukirahaa –  henkeä kohden laskettuna – kertaluokkaa enemmän kuin suomalainen kantaväestö.

Maahamme saapuneista ukrainalaisista puolestaan noin 47 prosenttia saa toimeentulotukea. Siten myös he ovat suurelta osin veronmaksajien elätettävänä, mutta toisaalta heistä elantonsa hankkii omalla työllään jo nyt hiukan suurempi osuus kuin alussa mainittuihin väestöryhmiin kuuluvista ihmisistä. 

* * *

Jutussa oli haastateltu muutamia asiantuntijoita. Niistä erityisen osuva on Elinkeinoelämän tutkimulaitoksen (Etla) vanhemman tutkijan Sakari Lähdemäen näkemys, jonka mukaan "eri väestöryhmien välillä näyttäisi olevan merkittäviä eroja sen suhteen, miten hyvin he integroituvat. Vaikea sanoa mikä tätä selittää, lähtömaan heikot olosuhteet vai kulttuurilliset tekijät vai jotkin muut seikat."

Sekä edelleen: "tämä horjuttaa sitä ajatusta, että tietyiltä alueilta tulevat integroituisivat länsimaiseen yhteiskuntaan sen olemassa olevien instituutioiden avulla". Mutta tämänhän me jo tiesimmekin. 

Toisaalta Valtion talouden tutkimuskeskuksen (VATT) johtava tutkija Hanna Pesola puolestaan kertoi Tanskassa tehdystä tutkimuksesta, jossa havaittiin, "että pakolaisten toimeentulotuen leikkaaminen paransi työllisyyttä ja työtuloja ensimmäisen vuoden aikana, mutta myönteiset työllisyysvaikutukset näyttivät kadonneen viiden vuoden jälkeen".

Hän myös huomautti, että "tukien leikkaukset vaikuttivat voimakkaasti niiden kohteena olleiden perheiden lapsiin. Heidän kohdallaan reformi vähensi varhaiskasvatukseen osallistumista ja toisen asteen tutkinnon suorittamista. Lisäksi se nosti todennäköisyyttä tulla tuomituksi väkivaltarikoksesta."

Näiden kommenttieen perusteella olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että kehitysmaalaisten maahanmuutto on pysyvästi haitallista – ellei suorastaan katastrofaalista – eikä tähän lopputulokseen päätymistä voi juurikaan ehkäistä. Ei ainakaan Suomen kaltaisessa valtiossa, jossa kantaväestön määrä on juuri kääntynyt kiihtyvään laskuun, jonka seurauksena työtä tekevän kantaväestön kyky tarjota maassa asuville vieraskielisille etuuksia heikkenee vuosi vuodelta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ohjeita maahanmuuttajille, jotka haluavat työllistyä
Yleisradion toimituskunta on paksunahkaista
Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?

Poliittinen virkanimitys vai poliittiset irtopisteet - kas siinäpä vasta kysymys

Suomessa on jo vuosikymmeniä käyty kovaa keskustelua sellaisesta maan tavasta, jonka kaikki oppositiopuolueet ovat jo vuosikymmeniä tuominneet, mutta heti hallitukseen päästyään ottaneet itse käyttöön. Tarkoitan tietenkin poliittisia virkanimityksiä, joista nyt ajankohtainen on Kansaneläkelaitoksen eli Kelan pääjohtajan nimitys.

Käytännössä kyse on siitä, että ajavatko hallituspuolueet virkaan ministerinhommista vapautuvan Arto Satosen (kok) vai Kelan hallituksen ykköshakijaksi nostaman Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Melan toimitusjohtaja Heli Backmanin. Päätösvalta asiassa on Kelan valtuustolla, johon kuuluu 12 kansanedustajaa, joista neljä on kokoomuslaisia ja kolme perussuomalaisia.

Tässä tilanteessa valtuuston perussuomalaisilla jäsenillä on mahdollisuus kerätä kansalta poliittisia irtopisteitä hylkäämällä Arto Satosen ja äänestämällä johtajaksi Heli Backmanin. Perusteluina he voivat käyttää samoja seikkoja - mitä ikinä ne ovatkaan - kuin Kelan hallitus käytti nostaessaan tämän ykkösehdokkaaksi. 

Näin toimien he voisivat pyrkiä profiloitumaan poliittisten virkanimitysten vastustajana, mutta samalla tekisivät särön hallitusyhteistyöhön. Se taas vaikeuttaisi Petteri Orpon (kok) hallituksen sisäistä yhteistyötä, jonka seurauksena Perussuomalaisille tärkeiden hallitusohjelman kirjausten toteuttaminen saattaisi "yllättäen" siirtyä hamaan tulevaisuuteen. Tästä huolimatta puheenjohtaja Riika Purra (ps) on antanut puolueensa Kelan valtuutetuille vapaat kädet tässä asiassa.

Tässä yhteydessä on syytä huomata myös se, ettei nyt käsillä oleva poliittinen virkanimitys koske suoraan Perussuomalaisia, vaan Satonen on kokoomuslainen. Siten saattaisi hyvinkin käydä siten, että poliittisen virkanimityksen kaatamisesta saatavat poliittiset pisteet jäisivät lopulta kuitenkin perin vaatimattomiksi ja asia voitaisiin jopa kääntää opportunistiseksi poliittisten irtopisteiden keräämiseksi ja selkäänpuukottamiseksi.

Asiaan liittyy luonnollisesti vielä sekin, että Satosen ministerikokemusta on vaikea verrata Bäckmanin virkamiestaustaan - samasta syystä kuin hajuveden ja lihapullan paremmuutta ei voida ratkaista objektiivisesti (vaikka itse kyllä valitsen lihapullan). Ne kun eivät ole yhteismitallisia. 

Tarkoitan sitä, että vaikka Bäckmanilla epäilemättä on paremmat ansiot itse hallintotehtävien johtamisesta, on Satosella ministeritaustansa seurauksena luultavasti laajemmat yhteydet yhteiskunnan huipulle ja siten edellytykset hoitaa Kelan asioita laajemmassa mittakaavassa. Siten kyse on viime kädessä siitä, mitä tulevalta pääjohtajalta halutaan.

Nähtäväksi siis jää, kuka Kelan pääjohtajaksi lopulta nimitetään. Ainoa puolue, jolla on mahdollisuus tehdä todellinen poliittisten virkanimitysten vastainen päätös on kuitenkin Kokoomus, sillä juuri sillä on mahdollisuus syrjäyttää oma jäsenensä Kelan hallituksen ehdotusta seuraamalla. 

Ja siten hankkia kiistaton optio arvostella tulevina vuosina muiden puolueiden mahdollisia poliittisia virkanimityksiä sekä sitä kautta tervehdyttää suomalaisten huippuvirkojen rekrytointi- ja nimitysprosessia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gallupdemokratian vastainen päätös
Sanna Marin ja kaksipäinen turvallisuuspolitiikka
Ei niin huonoa poliitikkoa, ettei hänelle tarjottaisi EU:n korkeaa pestiä

Tukehtuuko Suomi-hämähäkki itse kutomaansa verkkoon?

Kelan asiantuntijat ovat tehneet laskelman, jonka mukaan kuluvan vuoden sosiaaliturvan leikkaukset heikentävät merkittävästi työttömyyskassaan kuulumattomien eli Kelasta työttömyysturvaa saavien taloudellisia kannustimia matalapalkkaiseen tai osa-aikaiseen työhön. 

Kannustimet heikkenevät ennen kaikkea siksi, että työttömyysturvasta ja yleisestä asumistuesta poistetaan ansiotulovähennykset eli niin sanotut suojaosat. Sen seurauksena perustoimeentulotuen saaminen vähentää työnteon kannustimia, koska sitä on mahdollista saada entistä korkeammalla palkkatasolla. Eli tämän edun saajien määrä kasvaa aiemmasta.

Nämä laskelmat osoittavat, kuinka hankala järjestelmä Suomeen on rakennettu. Kun korjaat sitä yhdestä kohdasta työntekoa kannustavaksi, seuraa siitä jossain muussa ihmisryhmässä ahkeruutta heikentävä. 

Ei siis ihme, että Kaakkois-Suomeen - eli Kotkaan ja Haminaan - mahdollisesti syntymässä oleva akkuteollisuus on ilmoittanut etsivänsä tulevien tehtaidensa työntekijöitä ulkomailta. Siis esimerkiksi Filippiineiltä, Indonesiasta ja Vietnamista. Syyksi akkuteollisuuden edustaja mainitsi, että "suomalaiset eivät kovin mielellään muuta omalta kotiseudultaan muualle Suomeen työn perässä".

Tämä on karusti sanottu. Teollisuuden työpaikathan eivät ole mitään marjanpoimintaa - jota suomalaisten tiedetään karttelevan epävarman tulotason ja työn rankkuuden takia - vaan lähtökohtaisesti hyväpalkkaisia tehtäviä. Siis sellaisia, joilla pitäisi olla vetovoimaa kautta koko Suomenmaan. 

Puhumattakaan niistä tähän mennessä heikosti työllistyneistä maahanmuuttajaryhmistä, joita maahamme on saapunut jo vuodesta 1990 lähtien ja erityisesti vajaa kymmenen vuotta sitten. Siis esimerkiksi somaleista, irakilaisista ja afgaaneista.

Tämä kaikki herättää kysymyksen siitä, että onko meille rakennettu yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin - ja erityisesti sen rahoittamisen - kannalta aivan liian kattava sosiaaliturvajärjestelmä. Eikö lähtökohtana kuitenkin pitäisi olla se, että jokainen ottaa vastuun omasta toimeentulostaan ja kantaa samalla kortensa kekoon? Eli hakeutuu töihin sinne, missä sitä on tarjolla.

Jos ja kun näin ei kuitenkaan ole, on syytä kysyä, että onko nykyinen hyvinvointi-Suomi kuin hämähäkki, joka on takertunut itse kutomaansa verkkoon? Ja lopulta tukehtuu siihen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nettomaksajia ja veronmaksajien taakkoja
Mätä järjestelmä
Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen