Lisätietoa tapauksesta löytyy Vantaan kaupungin nettisivuilta, joilla kerrotaan mm. seuraavaa: "hinnoittelu perustuu pääsääntöisesti lähivuosina toteutuneisiin vertailukelpoisiin kiinteistökauppoihin. Lunastuslain mukaan lunastettavasta omaisuudesta määrätään sen käyvän hinnan mukainen täysi korvaus. Kaupungin käsityksen mukaan sen ostotarjous vastaa käypää hintaa."
Lisäksi sivulta löytyy tieto siitä, että "maa pyritään hankkimaan kaupungin omistukseen ennen asemakaavoitusta." Lunastukseen liittyvästä kaupunginhallituksen käyttämästä selvityksestä voi lukea, että "rakentamiseen osoitetun alueen osalta hinnoittelussa käytettiin detaljikaavoittamattoman maan hintaa 8 €/m2. "
Näin tehdyn tarjouksen loppusumma on hieman yli kaksi miljoonaa euroa. Tämä on mielenkiintoista, sillä Rakennusliike SRV oli tehnyt muutamaa vuotta aiemmin samasta maa-alasta kymmenen miljoonan euron tarjouksen, joka raukesi koska kaupunki ei silloin antanut lupausta alueen kaavoittamisesta. Näyttäisi siis siltä, että Vantaan kaupungin käsitys "käyvästä hinnasta" on lievästi sanottuna erikoinen perustuessaan sen omaan rakennuslupakeinotteluun.
Minun näkökulmastani tapauksessa kulminoituu markkinatalouden ja sosialismin välinen ajattelutavan ero. Markkinatalouden ehtojen mukaan toimien olisi Saraksen tila jo aiemmin kaavoitettu, jolloin suku olisi voinut myydä perintönsä SRV:lle tarjottuun kymmenen miljoonan euron hintaan. Sosialistisen järjestelmän periaatteiden mukaan toimittaessa yhteiskunta määrää hinnan, joksi on nyt muodostunut vajaa neljännes tuosta summasta.
Länsimainen ajattelu perustuu yksilöiden vapaudelle ja omaisuuden turvaamiselle. Sosialismissa puolestaan korostuu enemmistön diktatuuri, jossa ns. yhteinen hyvä voi viime kädessä ohittaa yksityisen omistusoikeuden ja vapauden. Toisin sanoen se oikeuttaa edellä kuvatun kaltaisen laillisen varkauden yhteiskunnan lyhytaikaisen edun nimissä.
Tutustuttuani edellä kuvattuun tapaukseen jään suurella mielenkiinnolla odottamaan sekä nyt tehdyn päätöksen puolesta äänestäneiden nimiä ja puoluekantoja, että aikanaan valtuustossa tapahtuvaa lopullista päätöksentekoa. Nämä tiedot paljastavat sen, kuka kaupungin poliitikoista on ajatusmaailmaltaan länsimainen ihminen ja kuka Karl Marxin hengenheimolainen.
Voin luvata, etten tule äänestämään niitä, jotka ovat asettuneet marxilaisen mielivallan tielle. Sellaisen yhteiskunnan saavutuksiahan voi itse kukin käydä tarkastelemassa vaikkapa Pohjois-Koreassa. Vertailuna voi käyttää vaikkapa Korean niemimaan eteläosaa, joka oli samaa valtiota vielä alle 70 vuotta sitten.
Lopuksi on todettava, että jos Saraksen tilan maat tämän kaiken jälkeen päätyvät rakennusliike SRV:lle selvästi alle kymmenen miljoonan hinnasta, on kyseessä selvääkin selvempi korruptio. Tosin tässä tapauksessa en edes itse usko sellaiseen röyhkeyteen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
