maanantai 23. maaliskuuta 2015

Koska ja miten Suomen yrityssektori kääntyy kasvuun?

Professori Pertti Haaparanta sai tämän päivän Helsingin Sanomissa täystyrmäyksen ehdotuksilleen Suomen lisävelkaannuttamisesta. Tyrmääjinä toimivat hänen ekonomistikollegansa.

Nähdyssä pikadebatissa järkevimmän kommentin kuulimme Sixten Korkmanilta. Se kuului näin: "kos­ka ja mi­ten Suo­men yri­tys­sek­to­ri kään­tyy kas­vuun? Ku­kaan ei ole esit­tä­nyt hy­vää vas­taus­ta tä­hän ky­sy­myk­seen."

Korkmanin kysymykseen ei liene yhtä vastausta. Isoilla yrityksillä on erilaiset ongelmat kuin pienillä. Tosin ainakin metsäteollisuus näyttäisi jo olevan nousussa - kiitos ilmeisesti euron heikkenemisen, eli vanhanaikaisen d-lääkkeen.

Sen sijaan yksityissektorin pienten ja usein kotimaan markkinoille tähtäävien yritysten problematiikkaan d-lääke ei auta suoraan. Niiden markkinatilanne paranee vasta sitten kun kotimarkkinoille virtaa rahaa. Se voi tapahtua vain elvyttämällä - mihin nyt siis ei ole varaa - tai vientiyritysten tuodessa maahan riihikuivaa rahaa.

Lopuksi on todettava, että ihmisten ryhtymistä yrittäjiksi hillitsee kaksi tekijää. Ensinnäkin varsinkin kouluteutuilla työntekijöillä on Suomessa niin korkeat palkat, että pelkästään toisen palkkalistoilla toimien saa varsin kohtuullisen elintason: omat asunnon, kesämökin, auton, lomamatkoja jne. Toisin sanoen nykyisellä palkkatasolla yrittäjäksi lähtemiseen ei ole työntöä. 

Samalla yritysten palkkakulut suuren verokiilan tukemana tekevät voitollisesta yrittämisestä vaikeaa. Siksi moni yrittäjä on siirtänyt toimintansa halvempiin maihin, kuten Viroon. Siellä yrittäminen on halvempaa, vaikka itse työntekijälle maksettava palkka olisikin sama.

Toinen yrittämistä ehkäisevä tekijä on yritysten toimintaa ehkäisevä lähinnä EU:n taholta tullut jättimäinen sääntely. Hyvä esimerkki tästä on pienyritykset julkisen sektorin isoilta hankinnoilta ulos sulkeva hankintalaki sekä työttömän peruspäivärahan evääminen yrittäjiltä, mikäli nämä pitävät yrityksensä kaupparekisterissä.

Jonkinlaisen vastauksena Korkmanille voisi todeta, että kyllä yksityinen sektori varmaankin lähtee nousuun vientiteollisuuden vetämänä, mutta todelliseen lentoon se voi päästä ainoastaan sääntelyä purkamalla. 

Ja valtavirtaa yrittämisestä tulee vasta sitten, jos siihen ajaa työntekijöiden palkkatason putoaminen. Siihen saakka yrittäjiksi ryhtyvät ainoastaan ne, joille yrittäminen on elämäntapavalinta.

Minun kysymykseni kuuluukin, että pitäisikö yrittämistä edistää. Ja jos, niin mikä puolue ja millä tavalla?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antti Lindtman väärällä asialla
Geenitekniikasta merkittäviä hyötyjä ympäristölle ja maataloudelle
Hyvä bisnes



1 kommentti:

  1. Ruotsi on ehkä yhdessä ainoassa asiassa esimerkillinen. Siellä osataan lähtökohtaisesti ajatella yrittämistä ja liiketoimintaa globaalisti. Ruotsalaisia brändejä ja ketjuja toimii globaalisti kymmeniä. Syynä tähän kasvatus ja koulu. Ajattelua ei pyritä väkipakolla muokkaamaan standardiksi, "oikeita" vastauksia tuottavaksi (pois lukien multikultti).

    Suomessa kasvatus ja koulu sen sijaan tuottavat kuuliaisia ja passiivisia yhtälöiden ratkaisijoita, mikä ei tietenkään tuota yritystoimintaa saati brändejä. Vähintään yhtä tärkeää olisi kyetä markkinoimaan ja myymään, ja tietysti jo lähtökohtaisesti osata ajatella toisin ja nimenomaan asenteella "otetaan koko maailma".

    Mutta Suomessa ei ruoka suussa saa puhua ja on hyve osata mukautua muiden odotuksiin ja ylläpitää ummehtunutta konsensusta. Standardista poikkeavia yksilöitä pidetään omituisina ja kiusallisina.

    Perusongelma yrittäjyydessä on syvällä kulttuurissa, mihin kuuluu lisäksi pohjaton kateus. Eikä asiaa auta äärimmäinen byrokratia saati velkojen seuraaminen hautaan konkurssissa. USAssa esim. asuntolainasta pääsee eroon viemällä kämpän avaimet pankkiin, jolla siis on ihan oikea riski rahoittajana.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!