sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Miten lopetamme maailman pahimman humanitaarisen kriisin?

Helsingin Sanomat on tänään nostanut esiin Kongon levottomuuksiin liittyvän humanitaarisen kriisin kutsuen sitä pahimmaksi humanitaariseksi kriisiksi sitten toisen maailmansodan.

Siis pahemmaksi kuin minun lapsuudessani järkyttänyt miljoonan ihmisen kuolemaan johtanut Biafran kriisi, aika ajoin monia miljoonia ihmisiä tappava Sahelin kuivuus, 14 - 43 miljoonaa uhria vaatinut Kiinan kulttuurivallankumous, punakhmerien 1,2-3 miljoonaa ihmistä vaatinut terrori Kamputseassa, 800 000 ihmisen kuolemaan johtanut Ruandan kansanmurha tai nykyinen mediamaailman suosima Syyrian sisällissota.

Ja toden totta, Kongon pitkään jatkuneet väkivaltaisuudet ovat tuottaneet puolenkymmentä miljoonaa kuollutta ja miljoonia pakolaisia. Heikoimmassa asemassa ovat epäilemättä vammaiset kuten myös HS antaa ymmärtää.

Esitän siis tässä kirjoituksessa vetoomuksen kaikille Kongon väkivaltaisuuksiin osallistuville, että he lopettaisivat väkivaltaisuudet, takoisivat miekoistaan auroja ja ryhtyisivät rakentamaan maansa hyvinvointia sen esimerkin mukaan, jonka Suomi antoi oman verisen sisällissotansa jälkeen.

Tosin samalla pelkään pahoin, ettei vetoomukseni kantaudu kongolaisten korviin ja vaikka kantautuisikin, ei sillä olisi mitään vaikutusta. Tästä huolimatta avaimet tämän karmean humanitaarisen kriisin ratkaisemiseksi ovat paikallisten ihmisten käsissä.

Kriisi kun jatkuu täsmälleen niin kauan, kuin riittävän moni ihminen jatkaa väkivaltaisuuksia. Ja päättyy juuri sillä hetkellä, kun väkivaltaisuuksia tekevien määrä putoaa niin pieneksi, etteivät he enää pysty terrorisoimaan muita.

Sitä en sen sijaan tiedä mitä minä ja eurooppalaiset voisimme tehdä asialle. Annammeko lisää edelle kirjoittamani kaltaisia juhlallisia vetoomuksia? Entä suostuisikohan rauhannobelistimme Ahtisaari lähtemään paikan päälle neuvottelemaan? Tai pitäisikö kongolaiset asettaa kauppasaartoon? Vai lähetämmekö suomalaiset Hornetit, saksalaiset Leopardit ja Ranskan muukalaislegioonan paikan päälle pakottamaan  osapuolia rauhaan?

Vai tulisiko meidän ajatella positiivisesti, käynnistää EKP:n setelipaino ja lisätä kehitysapuamme Kongoon niin suureksi, että kaikki voisivat kieriskellä rahoissaan ja ryhtyä nauttimaan uusista rikkauksistaan? Vai kenties kutsua kaikki halukkaat kongolaiset tervetulleiksi nauttimaan eurooppalaisesta hyvinvoinnista? Tai ostaa kongolaista reilun kaupan kahvia?

En tiedä. En oikeasti tiedä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomi ja Etelä-Sudan nousivat maailman kärkeen!
Kuinka humanitaarinen kriisi kesytetään?
Korruptio lisää ebolan leviämisriskiä Sierra Leonessa

10 kommenttia:

  1. Lasiaavikoksi koko paska. Pyydellään anteeksi sitten myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottamasi ratkaisu toki lopettaisi ongelman, mutta on muuten mahdoton hyväksyä.

      Poista
    2. Siirtomaavallat takaisin Afrikkaan. Afrikkalaisvaltioiden itsenäisyys on ollut ongelmien ja korruption pohjaton lähde.

      Poista
    3. Kongolla on merkittävät luonnonkumivarannot, siinä olisi Suomelle hyvä siirtomaaisännyys tarjolla ja Nokian renkaat ja saappaat uuteen nousuun.

      Poista
  2. Kirkon ulkomaanavun raporteissa paikan päältä avustustyöntekijä ehdotti Kongoon "hyvää diktaattoria". En sitten tiedä kuinka tosissaan hän sitä tarkoitti. Suomikin avustaa ko. organisaation kautta, tukee infran, terveydenhuollon ja koulujen rakentamisessa jne Kongon hirvittävän sotatilan keskellä.

    VastaaPoista
  3. Unohdit Etelä Sudanin itsenäistymiseen johtaneen Sudanin kansanmurhan (joskus 15-20 vuotta sitten) jossa lähteistä riippuen kuoli luokkaa 1-2 miljoonaa kristittyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sudanin alueella on tosiaan ollut käytännössä jatkuva humanitaarinen kriisi ainakin 1950-luvulta lähtien.

      Poista
  4. Me emme voi tehdä muuta kuin huokaista ja vaihtaa kanavaa. Tai kääntää lehden sivua. Kongolaisten on nämä ongelmat selvitettävä aivan itse, ei siinä kukaan ulkopuolinen voi auttaa. Sellaistahan maailmassa on yritetty jo vaikka kuinka monta kertaa, ja tulokset puhuvat selvää kieltä: ei onnistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ainakaan niin kauan kuin kaikki kongolaiset itse eivät halua.

      Poista
    2. Belgian siirtomaavallan ajan sotkujakin Suomikin yrittää korjata. Belgian kuningas Leopold II:n hallinnon aikana 1900-luvun alkupuolella Kongon tilanne syöksyi täydelliseen kaaokseen eikä ole siitä toipunut eikä se ole osannut korjata tilannetta, päinvastoin. Kiinnostaisi tietää millaisella humanitaarisella panostuksella Belgia tänä päivänä osallistuu katastrofiin.. Ehkä maan mineraalivarat kiinnostelevat enemmän, Kongohan on erittäin rikas maa luonnonvaroiltaan. Surullista kaiken kaikkiaan.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!