keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Keinoja Suomen talouden piristämiseksi on, mutta onko halua?

Eduskunnassa keskusteltiin eilen Suomen taloustilanteesta. Helsingin Sanomien mukaan: "perussuomalaiset pe­rä­si­vät hal­li­tuk­sel­ta ra­jum­pia ra­ken­teel­li­sia uu­dis­tuk­sia: ener­gia­po­li­tii­kan suun­nan­muu­tos­ta ko­ti­mai­sen ener­gian suun­taan, ke­hi­tys­avun kor­vaa­mis­ta kan­sa­lai­sil­ta ke­rät­tä­väl­lä oma­eh­toi­sel­la avul­la ja "pö­höt­ty­nei­den lu­pa­pro­ses­sien trim­maa­mis­ta."
Vii­mek­si mai­ni­tus­ta kaik­ki puo­lueet edus­kun­nas­sa oli­vat yh­tä miel­tä: yrit­tä­mi­sen es­tei­tä on pu­ret­ta­va.
Kaj Tu­ru­nen oli kuul­lut Elin­kei­no­elä­män kes­kus­lii­tos­ta ar­vion, et­tä lu­pa­pro­ses­seis­sa sei­soo täl­lä het­kel­lä yli 3,5 mil­jar­din edes­tä in­ves­toin­te­ja."
Uutisista viimeinen on samanaikaisesti sekä hiukset pystyyn nostattava että lupauksia antava, sillä mikäli Elinkeinoelämän keskusliiton nimiin laitettu arvio pitää paikkansa, osoittaa se kiistatta suomalaisen hallintokulttuurin talouden rattaita ja siten myös suomalaisten hyvinvointia ehkäisevän vaikutuksen. Mutta samalla se tarjoaa 3,5 miljardin euron täsmälääkkeen pysähtyneen talouden uudelleenkäynnistämiseksi.
Ja mikä parasta, julkisen talouden kestävyysvajeeseen on saatavissa kolmen neljännesmiljardin verran lisäapua valtion maksaman kehitysavun pienentämisellä vajaaseen neljännekseen nykyisestä yli miljardista eurosta.
Toivottavasti hallitus tarttuu tarjottuihin keinoihin. Ainakin pääministeri Stubb lupasi pohtia asiaa yhdessä oppositionpuolueiden kanssa. Annan sille tässä tukeni.
Lisäapua saa tarvittaessa esimerkiksi kilpailutuslainsäädännön tai ainakin sen käytäntöjen järkeistämisestä. On nimittäin selvää, että laki julkisista hankinnoista on jähmeyttänyt koko julkisen sektorin toimintaa erittäin merkittävästi hidastamalla kaikkia merkittäviä hankintoja kuukausi- tai jopa vuosikausia.
Talouden piristyskeinoja on siis paljonkin, mutta hallituksella halua tarttua niihin?

4 kommenttia:

  1. Kilpailun rajoituksia on myös kunnissa, tässä Lidlin johtaja valittelee kaavoituksen vaikeuksia:
    Lidl kirinyt kolmanneksi

    Sama ongelma on IKEAlla vuosikausia, kun suomalaiset huonekaluketjut eivät kaivanneet kilpailua. Tässä on pakko epäillä, että kuntien kaavoituksessa ruskeat kirjekuoria ja palveluksia vaihdetaan. Espoon Suurpelto on hyvä esimerkki.

    Eipä tarvitse ihmetellä kaiken kalleutta. Onneksi on ulkomaiset verkkokaupat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kuitenkin hyvä muistaa, että ulkomaiseen verkkokauppaan maksetut rahat ovat pois Suomen talouden rattaista.

      Poista
    2. Ikea on ainaki viheliäinen kauppakumppani alihankkijoilleen, moni suomalainen alihankkija on sen saanut tuntea nahoissaan..

      -jpt-

      Poista
  2. Aiemmin kommentoin kaavoituksen mielivaltaisia sääntöjä asuntorakentamisessa, mutta tämä liiketilojen kaavoitus on paljon vakavampi ongelma, vaikka ei niin mielivaltainen.

    Poliitikot retoriikassaan ovat pahoja suuryrityksiä eikä ihmisiä vastaan yritysten rakentaessa valtavia automarketteja. Valtavia marketteja ei kuitenkaan rakennettaisi ellei valtava määrä ihmisiä haluaisi sellaisissa käydä.

    Hallinto luulee tekevänsä yhteiskunnalle hyvää kertomalla millaisen kaupunkirakenteen tulisi olla. He tietävät paremmin kuin tyhmät alamaiset.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!