tiistai 27. toukokuuta 2014

Mitä meidän pitäisi oppia eurovaaleista?

Euroopan parlamenttiin valittiin runsaasti unioniin kielteisesti suhtautuvia ehdokkaita. Jopa Ranskassa ja Iso-Britanniassa EU-vastaiset puolueet nousivat suurimmiksi puolueiksi. Myös Suomessa menestyi EU-kriittinen Perussuomalainen puolue, vaikka ei saanutkaan realisoiduksi Gallup-kannatustaan.

Itse asiassa EU-vastaisten puolueiden vaalimenestys jäi monin paikoin pahasti suutariksi, kuten Suomen perussuomalaisten tai Hollannin vapauspuolueen odotuksiin nähden heikko menestys osoittavat. Syynä tähän on mitä ilmeisimmin nyky-EU:n toimintaan eniten pettyneiden ihmisten vielä muitakin äänioikeutettuja alhaisempi äänestysaktiivisuus.

* * *

Vaalien jälkeisessä julkisuudessa on puhuttu paljon niistä ristiriidoista, joita EU-kriittisten puolueiden välillä on. Esimerkiksi uuden perussuomalaisen europarlamentaarikon eilinen kommentti siitä, ettei hänen puolueensa voisi olla samassa ryhmässä kuin Unkarin Jobbik tai Kreikan kultainen aamunsarastus uutisoitiin näyttävästi.

Samoin on mediassa pohdittu paljon sitä, miten hankalaksi EU-parlamentin toiminta muodostuu vaalien jälkeen. Ja tietenkin on sivukaupalla kauhisteltu näihin puolueisiin liitettyjä vastenmielisiä piirteitä.

Minusta tämä kokonaisuus kertoo lähinnä siitä, miten sokea maamme poliittinen eliitti ja media ovat todellisuudelle. Eihän demokraattisessa vaalissa kukaan voi äänestää väärin, vaan järjestelmän perusideana on nimenomaisesti se, että kansalla on mahdollisuus vaalien kautta kertoa vallanpitäjille tahtonsa, jota näiden tulisi saamansa mandaatin mukaisesti noudattaa.

Näiden eurovaalien osalta olisi siis pohdittava, miksi kansa on antanut näin vahvan tuen puolueille, jotka hankaloittavat parlamentin toimintaa tai joita muuten vain pidetään vastenmielisinä. Ja jotka eivät ole olleet merkittävässä roolissa, kun nykyisen kaltaista EU:ta on rakennettu. Ja joiden kannatus itse asiassa jäi todellista kokoaan pienemmäksi heidän äänestäjäkuntansa laiskuuden takia.

Kun tuon pohdinnan tulokset aikanaan selviävät, olisi poliittisten päättäjien ja miksei julkisen sanankin tehtävänä ryhtyä korjaamaan näin havaittuja virheitä Euroopan Unionin toiminnassa. Tavoitteena tulisi tietenkin olla entistä parempi Euroopan Unioni.

* * *

Ensimmäinen syy vaalitulokseen löytynee EU:n epäonnistumisesta talouskasvun luomisen suhteen. Toinen eräiden eurooppalaisten maiden poliittisten järjestelmien korruptoitumisen ja valehtelun synnyttämistä paikallisista talouskriiseistä Etelä-Euroopan maissa; sekä epäoikeudenmukaiseksi koetusta kriisinhallinnasta.

Kolmas ilmiselvä megaterndi koskee Afrikan ja lähi-idän väestöräjähdyksestä johtuvan massamaahanmuuton hallinnan epäonnnistumista. Monien EU-maiden anteliaan maahanmuuttopolitiikan luomien virheellisten odotusten seurauksena Välimereen kuolee joukoittain ihmisiä ja Euroopan suurissa kaupungeissa syntyy ennen näkemättömiä etnisiä jännitteitä, jotka voivat pahimmillaan johtaa seuraavina vuosikymmeninä jopa sisällissotiin tai etnisiin puhdistuksiin.

Toivoisin siis tämän tekstin alkuun kirjoittamani hallintospekulaatioiden ja kauhistelujen sijaan näkeväni teräviä analyysejä EU:n talouden tervehdyttämisestä, korrupion kitkemisestä, velkakriisin purkamisesta sekä maahanmuuttopolitiikan järkeistämisestä. Enkä pelkästään analyysejä, vaan tosiasioiden tunnustamiseen perustuvia päätöksiä ja ongelmien syihin tehokkaasti vaikuttavia toimia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaalitaktiikkaa perussuomalaisten hajottamiseksi
Mitäs minä sanoin?
Holtittoman maahanmuuttopolitiikan vaarat realisoituivat Ruotsissa

5 kommenttia:

  1. Maamme media ja poliittinen eliitti todellakin näyttävät olevan vanhoihin kaavoihinsa kangistuneita ja ilmeisesti myös sokeitakin. Erityisesti tekee mieli moittia median sisäänpäin lämpiävyyttä ja kaavamaisuutta.

    BBC, Spiegel ja muut vastaavat viestimet näyttävät kertovan, että vaalitulokseen on reagoitu muutenkin, kuin vatvomalla poliitikkojen ja toimittajien kokemia järkytyksiä. Ilmeisesti tuloksia on analysoitu ja niistä on jopa vedetty järkeviä johtopäätöksiä. Johtavatko ne aikanaan hyviin käytännön tuloksiin, on tietysti oma lukunsa, mutta jo kannanottojen järkevyys on positiivinen asia.

    Hollande on sanonut, että EU:sta on tullut liian monimutkainen. Euroopan pitää olla yksinkertainen, selkeä ja tehokas siellä, missä sitä tarvitaan. EU:n pitää vetäytyä sieltä, missä sitä ei tarvita.

    Angela Merkel on korostanut talouskasvun merkitystä. Hänen mielestään kilpailukyvyn parantamiseen sekä kasvun ja työpaikkojen luomiseen keskittyminen on paras vastaus EU-kriittisille ja -vastaisille äänestäjille.

    BBC:n mukaan myös Eurooppa-neuvosto on tehnyt johtopäätöksiä vaalituloksesta ja tullut siihen tulokseen, että agendaa on tarkistettava ja EU:n suuntaa mahdollisesti muutettava. Esiin on otettu ainakin talouskasvun aikaansaaminen ja sääntelyn keventäminen. On arvioitava uudestaan, mitä on viisainta tehdä kansallisella tasolla ja mitä EU:n tasolla. On myös taisteltava kontrolloimatonta maahanmuuttoa sekä huijauksia ja rikollisuutta vastaan.

    Ehkä tässä voi kuitenkin elätellä pientä optimismia, kun suuret EU maat Saksa, Ranska ja Britannia sekä Eurooppa-neuvosto ovat kaikki esittäneet samansuuntaisia näkemyksiä. Eihän noissa tarinoissa tietysti ole mitään konkretiaa, mutta niissä puhutaan sentään oikeista asioista ja oikean suuntaisesti.

    VastaaPoista
  2. Suomen media on asettunut eurooppalaisen eliitin puolelle. Ammattitaidottomalle medialle kauhistelu ja leimaaminen on kriittistä journalismia. Sitä tekee, mitä osaa. Sisällöllinen analyysi puuttuu, joten tyydytään pyörittelemään nimiä ja asemia EU-hierarkiassa vahvoin ennakkoluuloin. Front National on toimittajille antisemitistinen, koska puolue aikoinaan perustajansa mukana sitä olikin. Nyt kukaan ei kysy, miksi Geert Wilders, yksi Euroopan Israel-myönteisimpiä poliitikkoja , on valmis sen kanssa yhteistyöhön. Wilders ei lähde antisemitistien joukkoihin, mutta median sopii harhaanjohtaakseen laulaa vanhaa laulua.

    Tanskassa Tanskan kansanpuolue sai 26,7 %:n kannatuksen, 4 edustajaa. Parlamenttiin pääsi myös yksi edustaja EU-vastaisesta kansalaisrintamasta (vasemmistolainen, mutta rintamassa on eri suuntausten edustajia). Morten Messerschmidt, Tanskan kyvykkäimpiä poliitikkoja, sai lähes 470 000 henkilökohtaista ääntä. Rajavalvontaa ajava Messerschmidt toimii varmasti myös sosiaalista EU:ta vastaan. Liittovaltiokehitykselle saatiin nyt ainakin vastustajia. Eikä heitä ole syytä kuitata vain rasisteiksi tai fasisteiksi.

    VastaaPoista
  3. Onhan noita ajatuksia heitelleet esimerkiksi Sampo Terho ja tänä vuonna muistaakseni sekä Perussuomalaisten ajatushautomo että Liberakin. Kaikissa on sama yhteinen viesti: niin taloutta, työllisyyttä kuin korroptiotakin vastaan toimitaan parhaiten laskemalla julkisen sektorin kokoa.

    Pienemmällä julkisella sektorilla yhä harvempi äänestäjä haluaa sementoida nykytilan pysyväksi ja yhä harvempi poliittinen päätös luo jonkinlaisen palkkioviran.

    Hallinnon läpinäkyvyys kasvaa, jos amerikkalaiseen tapaan ylin virkakunta vaihtuu vallanpitäjien mukana. Näin jokainen hallinto pääsee näkemään edellisen hallinnon touhut.

    Työllisyys paranee molempien em. toimien seurauksena automaattisesti, mutta paras lääke työllisyyden nostoon on Suomen kaltaisella viennistä riippuvaisella maalla devalvaatio. Kaikki muut sopeutuskeinot ovat aivan liian hitaita. Sitten koko EU:n tasolla parasta työllisyyspolitiikkaa on vähentää kaikenlaista sääntelyä. Iso osa hyvistä yrittäjistä ei todellakaan ole byrokraatteja, joita nykyisin pienenkin firman hallinnossa tarvitaan. Eli - vapaa työmarkkinapolitiikka, kaupan esteet (sääntely) pois, luvanvaraiset elinkeinot pois jne.

    Ja lopuksi vielä - yksikään pankki ei saa kasvaa EU:n sisällä niin suureksi, että sitä joudutaan ylläpitämään verovaroin kriisissä. Eli palautetaan kapitalismiin kuuluva "sijoittajan vastuu" ihan oikeaan arkielämään.

    VastaaPoista
  4. Kiitos erinomaisista kommenteista. Harmi vain etteivät nämä ole suomalaisen EU-politiikan ja -politiikkakeskustelun valtavirtaa.

    VastaaPoista
  5. Minuakin on pitkään hävettänyt suomalaisen median täysi kyvyttömyys nähdä poliittisia virheitä ja huutaa tiettyjen tahojen mielipiteitä ominaan. Minusta kaikki alkoi jo viimeistään viime Eduskuntavaalien aikaan, kun Perussuomalaiset demonisoitiin. Sitten kansa äänesti lähes kirjaimellisesti väärin ja edelleen toitotetaan sitä, että kuinka Persujen rinnalle nousee Euroopasta milloin mitäkin natseja ja ikäviä puolueita. Tosin täytyy sanoa, että viime ke-to Iltalehden numerossa ollut juttu Marine Le Penin puolueesta ja hänestä itsestään oli melko neutraali, joten kaikkea toivoa ei ole vielä menetetty.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!