tiistai 20. toukokuuta 2014

Similän doping-tapauksesta

Tero Similän dopingnäytteestä on löytynyt erytropoetiinia eli epoa. Siitä seuraavasta kilpailukiellosta ei tätä kirjoitettaessa ole päätetty, eikä Similä ole avannut tapausta sen enempää. Muutama muu kommentti on kuitenkin annettu.

Kulttuuriministeri Pia Viitanen toteaa, että "dopingrikkomus on vakava rikkomus urheilun etiikkaa, reilua kilpailua ja muita urheilijoita kohtaan. Sitä ei voi missään tapauksessa hyväksyä". Tähän on hyvä yhtyä.

Väistyvän päävalmentaja Magnar Dalenin mukaan "kyseessä on hiihtäjä, joka yrittää huijata tuloksissa ja on erittäin hyvä, että hän jäi kiinni. Tällaisia tapauksia on ollut paljon suomalaisessa hiihdossa ja toivottavasti tämä toimii pelotteena niille, jotka harkitsevat samaa." Myös tähän on helppo yhtyä. 

Similä itse ei halua selitellä tapausta, mutta vakuuttaa Jari Isometsän tavoin, ettei "tällä asialla ei ole mitään tekemistä Maastohiihto ry:n eikä Hiihtoliiton kanssa." Samalla hän ilmoittaa, että "päätän urheilu-urani ja jatkan elämääni uusin haastein" ja ettei "tule kommentoimaan asiaa enää julkisesti"

On sinänsä hyvä, ettei Similä kiistä tapahtunutta, mutta asia ei kuitenkaan liene ohi, sillä kuten Magnar Dalen totesi: "tällaista on tapahtunut Suomessa liian monta kertaa, jotta sen voisi lakaista maton alle". Myös tästä olen täysin samaa mieltä. 

Kun katsotaan asian laajempia yhteyksiä, voidaan aloittaa Similän sponsorin toimitusjohtaja Ari Antti-Roikon kommentista. Hänen mukaansa "ei voi muuta kuin valittaa tapahtunutta, ja tämä on tosi harmillista. Kaikki ovat puistelleet päitään ja harmitelleet. Kun aloimme sponsoreiksi, pidimme Teroa puhtaana urheilijana. Siihen uskoimme ja luotimme. Fiilis onkin pettynyt."

Myös kulttuuriministeri Pia Viitanen linjaa, että "julkisin varoin voidaan tukea vain eettisesti kestävää urheilua. On tärkeää kiinnittää entistä enemmän huomiota valistukseen, koulutukseen ja kasvatukseen, jotka ovat antidopingtyön tärkeitä osia".

Nyt ilmi tulleiden tosiasioiden valossa Similän monivuotinen hiihtomenestys näyttäisi rakentuneen dopingin varaan. Näin hän on kepulikonstein saanut elämässään tehdä sitä, mitä hän on "pikkupojasta asti rakastanut". 

Tämän kaiken on mahdollistanut yksityisten ja julkisten sponsoreiden tuki. Asian kääntöpuolena voidaan nähdä, että tämä sama tuki on mahdollisesti ollut poissa sellaisilta rehellisiltä urheilijoilta, jotka ovat menestyneet hieman Similää huonommin, mutta olisivat myös halunneet elää todeksi lapsuutensa unelman. 

Eivätkä kärsijät jää välttämättä tähän, sillä juuri nytkin Suomessa on satoja nuoria, jotka haluaisivat elää maastohiihtounelmansa todeksi aikuisina. He harjoittelevat iästä riippumatta 10-20 tuntia viikossa toivoen jonain päivänä saavuttavansa jotain suurta; tai ainakin tekevänsä sitä, mitä ovat pikkupojista tai -tytöistä rakastaneet. 

Tuloksista riippumatta nämä haaveet jäävät kuitenkin heiltä kaikilta toteutumatta, mikäli urheilun sponsorit päättävät nyt vetää tukensa pois nuorilta hiihtäjiltä. Tai jos ministeri Viitanen haluaa tehdä saman. Tällöin kärsijöiksi joutuisivat Similän tekoihin täysin syyttömät nuoret urheilijat.

Käsittelin tätä samaa aihetta huhtikuussa. Tuossa kirjoituksessani totesin, että "dopingrikkomuksia ei pitäisi käsitellä pelkkinä urheilurikkomuksina. Siis ikään kuin viattomana pikku huijauksena harrastustoiminnassa. Sen sijaan ne pitäisi rinnasta muihin suuriin omaisuusrikoksiin. Sellaisiin kuin petos tai kavallus; joissa rikolliset aiheuttavat vahinkoa viattomille ihmisille."  

Similän tapaus ei tuo tähän näkemykseeni mitään uutta, vaikka "vain" kansallisen tason hiihtäjänä hän ei koskaan päässytkään nauttimaan suurista rahoista. 

JK Tätä kirjoitettaessa hiihtoliiton Mika Kulmala kertoi että puhtaan urheilun puolesta on tehty kaikki mahdollinen. Tämä on helppo uskoa kaiken sen pyörityksen jälkeen, jonka keskellä suomalaista maastohiihtoa on grillattu. Samalla on kuitenkin valitettavasti todettava, ettei kaiken mahdollisen tekeminen ole riittänyt tavoitteen saavuttamiseen. Niinpä on helppo uskoa, että Kulmalaa ja muita hiihtoliittolaisia harmittaa. Toivottavasti hiihtoväen menestys on parempaa tulevaisuuden taisteluissa puhtaan urheilun puolesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Karjalaiselle kultaa - mutta onko kaikki nyt hyvin?
Kansa kaipaa leipää ja sirkushuveja
Kari-Pekka Kyrön karu kohtalo

16 kommenttia:

  1. No et todellakaan tiedä huippu-urheilusta mitään.. Itse olen hiihtäjä enkä ole yhtään katkera Teron yrityksestä mailman huipulle. Suomalaiset ovat yhtä typeriä näissä doping asioissa kuin eu direktiivien noudattamisessa. Tuollaisilla sakoilla ja sanktioilla vain lopetetaan huipulle yrittäjät. Ehkä porfessorinkin kannattaisi syventyä kunnolla urheilun mailmaan ennen kuin kirjoittelee lapsellisuuksiaan. Ei oikeat hiihtharrastajat ole katkeria Terolle eikä karpaaseille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hiitotietoni arviosta ja johdatuksesta hiihtoväen omiin näkemyksiin. Jälkimmäisen osalta kannattaa kuitenkin huomioida, että tuolla asenteella on riskinä maastohiihdon putoaminen muutaman hiihtoniilon sisäpiiriharrasteeksi. Tähän viittaa se, että jo Lahden 2011 tapahtumien jälkeen seurasi iso pudotus ihmisten mielenkiinnossa lajia kohtaan, enkä lainkaan epäile etteivät lisäkäryt vauhdittaisi suuntausta suuren yleisön silmissä. Hiihdon marginalisoituminen olisi sääli, sillä kyseessä on kuitenkin poikkeuksellisen hieno urheilulaji.

      Siksi toivon, että lajin piirissä on toisenlaisiakin näkemyksiä kuin sinun esittämäsi. Mutta enpä minä sille mitään voi, jos maastohiihdon harrastajat haluavat ottaa näin näyttäviä riskejä lajinsa tulevaisuuden suhteen.

      Poista
    2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Muistutan hyvästä käyttäytymisestä, johon ei kuulu muiden keskustelijoiden nimittely.

      Poista
  2. Mielestäni koko kirjoituksesi perustuu virheelliseen oletukseen puhtaan urheilun ihanteesta. Urheilu viihdetuotantoa ja bisnestä. Jo nyt ongelmana on tekopyhä urheilijan potkiminen, vaikka koko systeemi kannustaa ja pakottaa suorituskyvyn optimointia myös säännöissä kielletyin keinoin. Tai jos ei suorastaan pakota niin toimii filtterina siten, että tuloslistaa tarkastelemalla voi päätellä optimointia tapahtuneen. Se, että tekopyhää potkimista lisätään ei alkuperäistä ongelmaa poista.

    Minun oikeustajuuni ei tuon epon käyttämisestä ilkkuminen sovi. Hemoglobiinia kun voi nostaa niin monella tavalla, joista osa on sallittuja ja joistakin ei voi edes jäädä kiinni. Pelkkä hemoglobiinin tarkastus (ja mahdolliset plasmaexpanderit) riittäisi epon osalta.

    Vanhoista doping-keinoista nykyisin on sallittu ainakin lisäravinteet ja (ammattimainen)harjoittelu.

    Urheilijan potkimisen ja muun tekopyhän Jeesustelun sijasta Suomeen tarvittaisiin tuotekehitystä parempiin lääkkeeisiin ja/tai yhteistyötä lääkkeiden käytön osaavien tahojen (Isot urheilumaat ja hiihdossa Norja) kanssa.

    VastaaPoista
  3. Lopetetaan tämä hurskastelu ja tekopyhyys. Huippu-urheilu on huippu-urheilua, sillä ei ole mitään tekemistä Nuori-Suomi periaatteiden kanssa. Suomalaisten hölmöys sais loppua ja silmät pitäs aueta tähän päivään. Naurettavaa, miten vakavasti suomessa otetaan, niin Eu-direktiivit, kuin doping säännöstökin, kyllä meille muualla nauretaan, ainakin hymyillään! Terolle tsemppiä tulevaisuuteen ja ruvetaan puhumaan asioista, niiden oikeilla nimillä! Kaurapuurolla ollaan sijoilla ynnä muut, kun taas hiihtomafia ottaa kultaa, kullan perään, eikä yhtään käryä! Miettikääpä sitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihjaatko siihen, että Sami Jauhojärvi ja Iivo Niskanen käyttivät kiellettyjä keinoja olympiamenestyksensä saavuttamiseen? Minusta tuo olisi aika kova väite.

      Poista
    2. Mutta varsinkaan Iivon kohdalla ei mitenkään epäuskottavaa.

      Poista
    3. Lisäisin vielä, että Anonyymi tarkoittanee hiihtomafialla Norjaa.

      Poista
  4. Eniten dopingkeskustelussa todellakin ärsyttää tekopyhyys ja sinisilmäisyys. Suomalaiset ovat, niin kilttejä esim. eu-direktiivien ja puhumattakaan dopingohjeiden noudattamisessa, että se on suorastaan naivia. Jos joku luulee huippu-urheilun olevan puhdasta, niin hän elää kyllä haavemaailmassa. Puhtaitakin urheilijoita varmaan on, mutta turha luulla, että kaikilla olisi puhtaat jauhot pussissa. Myös pissatestin selvittäminen kuuluu lajiosaamiseen.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista. Tämä on tärkeä keskustelu käytäväksi ja sen soisi tapahtuvan jollain näkyvämmällä paikalla kuin tässä blogissa, jossa lukijoiden määrä jää kauas esimerkiksi TV:n tai suurten sanomalehtien katsojien määrästä.

    Kyse on lyhyesti siitä, että niin kauan kuin doping on säännöissä kielletty, ei sen käyttäminen ole sallittua.
    Ja koska urheilusta saa rahallista hyötyä joka on pois sääntöjen mukaan toimivilta, on dopingrikkomus rinnastettava muihin talousrikoksiin.

    Sopiva rinnastus voisi olla esimerkiksi vedonlyöntivilppi, jossa veikkaaja voi tehdä suuria rahoja järjestämällä kilpailun lopputuloksen. Tällöin kärsijänä eivät ole urheilijat, vaan vedonlyönnin rehellisyyteen luottavat muut veikkaajat, joiden panoksista koostuu vilpillisen vedonlyöjän potti. Vedonlyöntihän on hieman samantapainen nollasummapeli kuin hiihto ja siihen käytettävissä olevat sponsorirahat.

    Jos taas doping sallittaisiin, ei tarvittaisi testejä tai muuta valvontaa, mutta silloin meidän tulisi hyväksyä tavalla tai toisella kemiallisen valmennuksen sivuvaikutukset. Niitä varmasti tulisi runsaasti, kuten entisen Itä-Saksan tapahtumat ovat osoittaneet. Siten dopingin hyväksymiseen liittyisi myös periaatepäätösten tekeminen siitä, kenen vastuulla nämä sivuvaikutukset ovat. Ja kuuluuko esimerkiksi niiden hoitaminen Suomessa julkisen terveydenhoidon piikkiin.

    Molemmat suhtautumistavat dopingiin ovat siis omasta mielestäni periaatteessa mahdollisia. Ja tällä hetkellä toimimme kielletyn dopingin säännöillä, jotka toimivat vain silloin kun niiden rikkojia rangaistaan.

    Tämä koskee myös norjalaisia, joiden doping-järjestelmää on täällä aiheellisesti kritisoitu. En tiedä onko se vilmpillistä, mutta ainakin sen rakenteet (doping-valvonta osa urheilujärjestelmää) ovat kuin luotuja väärinkäytöksille.

    VastaaPoista
  6. Tero Similä on ollut vuosia jo erillään mistään organisoidusta maajoukkuetoiminnasta. Similä on kyllä saanut mahdollisuutensa maajoukkueessa kahteen otteeseen 2002-2007 ja 2011-2012. Hänen kykynsä maajoukkuetasolle eivät kuitenkaan kunnolla riittäneet.
    Teron suorituksia viime talvina on leimannut ailahtelevaisuus. Kansallisissa kisoissa kuten SM-kisoissa hän on ollut kova, mutta kansainvälisissä kisoissa kuten maailman cupissa hän on ollut surkea.
    Tästä voisi päätellä, että hän olisi vuosittain doupannut juuri SM-kisoihin.Nytkin käryn aiheuttanut testi otettiin maaliskuussa ennen SM-kisoja.

    Mitä tulee liiton vastuuseen. Liitto ei pysty valvomaan edes kaikkia maajoukkuehiihtäjiä, saati sitten ryhmien ulkopuolisia susia. Liiton vastuu on siinä, että lajissa ei ole maajokkueessa systemaattista doping-ohjelmaa.
    Suomessa on oltu reiluja siinä mielessä, että näille yksinäisille susille on annettu näyttömahdollisuuksia. Dopingvalvontamielessä pitäisikö nämä ryhmien ulkopuolisten näyttömahdollisuudet lopettaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti, mutta kyllä näyttämisen oikeutta ei voine kieltää.

      Poista
  7. Lisätään vielä, että Similä ei ole saanut vuosiin mitään julkista tukea. Eikä kukaan Similää huonompi hiihtäjä ole saanut tukea. En tiedä onko Similä koskaan saanut urheilija-apurahoja. Luulen, että jos hän joskus tukea on saanut, niin siitä on aikaa lähemmäs kymmenkunta vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Similällä lienee kuitenkin ollut yksityisiä sponsoreita, jotka ainakin teoriassa olisivat voineet tukea samalla summalla jotain muuta (nuorempaa) urheilijaa.

      Poista
  8. Kaikkiaan toivon Similälle tästä kirjoituksesta huolimatta hyvää tulevaisuutta ja voimaa kestää kaikki se rumba, syytökset ja myös itsesyytökset joita tästä seuraa.

    Toivottavasti myös käryn mahdollisuuteen on valmistauduttu jo etukäteen, kuten ilmiselvästi oli aikanaan Isometesän tapauksessa. Sellainen auttaa pääsemään läpi tämän helvetin.

    Toisaalta jos puhtaan urheilun periaatetta halutaan ylläpitää, ei Similää voi päästää kuin koiraa veräjästä. "Armahdus" vain yllyttäisi muita samalle tielle. Ja kyllähän hänen ikäisensä hiihtäjä on tiennyt säännöt, eikä kukaan käytä epoa vahingossa kuten Jauhojärvikin totesi.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!