maanantai 11. kesäkuuta 2012

Suomalaisesta poliitikosta itsenäisenä päätöksentekijänä

Taloussanomat julkaisi mielenkiintoisen tilaston Suomen valtion velkaantumisesta. Siitä nimittäin näksee, että suomalaisten velkaantumisaste nousi aivan uudelle tasolle 1990-luvun laman aikana, eikä ole sen jälkeen oleellisesti muuttunut. Toisin sanoen valtionvelkaa ei supistettu lähellekään lamaa edeltänyttä tasoa seuranneen nousukauden aikana, vaan valtiontalous jätettiin ajelehtimaan riskialttiina kohta uusia ongelmia.

Niinpä joudumme nykyisessä taloustilanteessa tekemään rajuja ratkaisuja, jotka vaarantavat niin sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kuin tulevaisuuden innovaatioiden ja kuntien rahoituspohjan tuhoamisen kautta koko osaamispohjaisen hyvinvointiyhteiskuntamme perustan.

Saimme tänään myös lukea Ilta-sanomista kuinka Sörnäisiin on rantautunut aivan uudenlainen rikosaalto, jossa jopa kokonaisia auton ovia irrotellaan ja viedään ties minne. Tekijöistä on kyllä vahva epäilys, ja epäillyn porukan tekosista löytyi kuparitodisteita jo viime kesänä. Asialle ei kuitenkaan ole varsinaisesti tehty mitään, vaan talvella rikollisaallon hellittämisen aikana ei näköjään osattu varautua tänä keväänä syntyneisiin täysin odotettavissa oleviin ilmiöihin.

Entä Kreikan tukeminen sen itse EU:n tuella aiheuttamansa laman keskellä. Rahaa maan auttamiseen käytettiin jopa 170% Kreikan bruttokansantuotteesta, mutta yhä todennäköisemmältä näyttävä lopputulos on Kreikan konkurssi ja velkojen maksamatta jättäminen. Mikäli näin kävisi, jäisi Suomelle ja muille luotottajille luottotappioiden lisäksi maksettavakseen tämän takia nousevat lainakorot.

No, nyt olemme päättäneet auttaa Espanjaa 100 miljardilla eurolla, minkä seurauksena tilanne parani hetkeksi vain palatakseen lähtötilanteeseen. Ja Kyproskin näyttäisi jo olevan jonossa. No, onneksi eurotuet voidaan tarvittaessa kuitata rahaa painamalla (eli bittejä lisäämällä), kuten Saksassa tehtiin tunnetuin seurauksin 1920-luvulla.

* * *

Kysymykseni kuuluu, mikseivät Suomenmaata johtavat poliitikot näytä ymmärtävän mitään?

Suomalainen 1990-luvun laman jälkeinen velka olisi saatu kuitatuksi Soneran ylihintaiset osakkeet myymällä, romanirikollisuutta oltaisiin voitu ehkäistä nykyistä määrätietoisemmalla poliisitoiminnalla ja Kreikan toteutumassa olevista riskeistä olisi voinut vetää johtopäätöksiä Espanjan tukipäätöksiä pohdittaessa.

Vastaan itse kysymykseeni.

Soneran tolkuttoman ylihintaisia osakkeita ei aikanaan myyty kokonaan pois, koska pelkistä myyntisuunnitelmista nousi mitään ymmärtämättömien taholta hirveä haloo.

Itäeurooppalaisperäiseen rikollisuuteen puuttumisesta taas nostaisivat mitään ymmärtämättömät maailmanparantajat  hirveän haloon.

Espanjan jättämisestä ilman suomalaisia veroeuroja nostaisivat puolestaan omia etujaan ajavat ulkomaiset EU-poliitikot hirveän haloon.

Toisin sanoen suomalaiset poliitikot eivät ymmärrä mitään, koska he eivät pysty itsenäiseen ajatteluun vaan lampaan lailla pelokkaina kuuntelevat sitä, joka kovimmalla äänellä huutaa kestämätöntä näennäismoralistista paheksuntaansa. Sellaista, josta tavataan sanoa, että "tie helvettiin on silattu hyvillä aikomuksilla".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskuntamme kipupisteet on etsittävä ja poistettava!
Kreikka ja suomalaisen politiikan rehellisyys
Köyliöläisen kunnanvaltuutetun möläys ja Jytky

2 kommenttia:

  1. Tätä on varmaan moni muu "tavallinenkin" tallaaja ihmetellyt... kovasti on kirjoituksia ja mielipiteitä lehdissä ja netissä, mutta miksi ihmeessä kukaan päättäjistä ei tunnu ajattelevan järkevästi?
    Ja ihan turha väittää, että itse olemme edustajamme valinneet - en minä ainakaan tällaista pässilaumaa ole valinnut tai halunnut.
    Olen aina luullut äänestäväni fiksua ehdokasta, joka tarvittaessa osaa käyttää omia aivojaan ja omaa ääntään.

    VastaaPoista
  2. Ongelma on suomalaisessa politiikassa hyvinkin paljon puoluekurista. Se estää tehokkaasti fiksummatkin päätöksenteot, kun ohjeet tulevat jostain pienemmältä piiriltä. Tätä koko asiaa kuvasi pari vuotta sitten Markku Uusipaavalniemi, joka kertoi, että hän ei tiedä, että keneltä ohjeet äänestyksiin aina tulevat. Tuoreempi esimerkki lienee Osmo Soininvaara, joka torppasi blogissaan Espanjan tuen täysin, mutta äänesti vihreiden osalta sen puolesta. Videokin Uusipaavalniemen kommenteista löytynee youtubesta.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!