maanantai 14. toukokuuta 2012

Kreikka ja suomalaisen politiikan rehellisyys

Olen useita kertoja kirjoitellut (ensimmäisen kerran täällä) Kreikan ja yleensäkin Etelä-Euroopan tilanteesta. Näin siksi, että olen jo pitkään katsonut noihin maihin suunnatut tukirahat turhaksi riskinotoksi lähinnä siksi, ettei maiden oma väestö ole ollut valmis tarvittaviin toimiin talouksiensa pelastamiseksi eurojärjestelmän puitteissa.

Asian vakavuus alkaa hiljalleen tulla esiin myös suomalaisten poliitikkojen puheista. Tosiasioiden tunnustamisen taustalla lienevät Kreikan vaalit, joiden tuloksen perusteella maalle
 ei näillä näkymin saada aikaaan uutta hallitusta, vaan tuikitärkeät talouden tervehdyttämistoimet siirtyvät asiallisesti uusintavaalien jälkeiseen aikaan. 

Eikä silloinkaan ole mitään takuita siitä, että niiden tulos mahdollistaisi uuden hallituksen kokoamisen ja toimeen tarttumisen. Nämä ikävät tapahtumat osoittavat siis karulla tavalla oikeiksi niin minun kuin muidenkin (esimerkiksi tällaiset) pessimistiset kirjoitukset.

Yksi merkittävimmistä suomalaisten poliitikkojen viime päivien kannanotoista oli kokoomuksen puheenjohtajan ja maan pääministerin Jyrki Kataisen puheenvuoro, jossa hän totesi että kaikki Kreikkaan lainattu raha on riskirahaa. Suomen pääministeri siis myönsi ensimmäisen kerran koko riskin suuruuden. 

Vielä vakavammaksi vetää Kataisen näkemys siitä, että Kreikassa voi puhjeta levottomuuksia, jotka saattavat levitä koko Etelä-Eurooppaan. Vielä muutama päivä sitten hän elätteli unelmia ihmeestä todeten että "Kreikka saa hallituksen, pieniä positiivisia merkkejä siitä on, ja he sitoutuvat tähän talouden kuntoonsaattamispakettiin".

Merkittävänä pidän myös kokoomuksen Petri Sarvamaan näkemystä siitä, että Kreikan "hintalappu tulee koko ajan kasvamaan enemmän ja suuremmaksi". Siis saman asian, jonka itse aikanaan totesin näin: "tässä tilanteessa Kreikalle.....pitäisi suoda oikeus jättää velkansa....maksamatta...ja tukea tappioille jääviä pankkeja.... Edellä kuvaamallani tavalla Euroopan taloudelle tulevat kokonaisvahingot jäisivät selvästi pienemmiksi kuin millään muulla esillä olleella tavalla toimien."  

Ehkä mielenkiintoisinta minusta on kuitenkin se, että lopulta saatiin julkisuuteen myös perustelu sille, miksi ns. Suomen vakuudet olivat kooltaan vain 40% luoton määrästä. Taustalla oli Standard & Poorsín käsitys siitä, että yleensä tällaisissa tapauksissa 60% rahoista saadaan perityksi. Toisin sanoen pelkkään valtiovarainministeriön omaksumaan toisen käden valistuneeseen arvaukseen. 

Asian tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että kuten arvoisa lukijani muistaa, vakuuksien mitoitusta ei aikanaan perusteltu näin, vaan meille kertoiltiin omituisia tarinoita vakuutena toimivien talletusten arvonnoususta tulevien vuosikymmenien saatossa; unohtaen mm. inflaation vaikutus, joka käytännössä joka tapauksessa syö leijonan osan mahdollisesta korkovoitosta. 

Parempi kuitenkin, että totuus vakuuksien taustalla olevasta toiveajattelusta tuli esiin myöhään kuin ei milloinkaan ja osoitti jälleen kerran Suomen nykyisen hallituksen epärehellisyyden ja kansaa halveksuvan asenteen. Koska asialla on suomalaiseen politiikantekoon liittyvä yhteys, soisin myös jonkun "Professorin ajatuksia" -blogia merkittävämmän median hoksaavan tämän ja kirjoittavan aiheesta korkealaatuista tutkivaa journalismia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

2 kommenttia:

  1. Olen hämmentävän paljon samoilla linjoilla ja niin taitaa olla moni muukin. Muutenkin koko homma menee omaa absurdia tietään kohti lopullista taloudellista tuhoa. Suomen pankin taseessa vaanii sellaiset target-saatavat, että meidät perii hukka jos huonosti käy. Erikoista tässä on se, että joidenkin internetissä esitettyjen väitteiden mukaan SP olisi toiminut lain vastaisesti antaessaan rahaa Etelä-Euroopan maille (todennäköisesti mm. Italiaan). Mutta elämä jatkuu vielä vähän aikaa... tavallinen suomalainen ymmärtää talouden ongelmat vasta sitten, kun ne näkyvät hänen lompakossaan. Silloin onkin jo myöhäistä.

    VastaaPoista
  2. Taloustieteitä opiskelemattomien puhuessa Kreikasta he eivät yleisesti ymmärrä, että Kreikan lainojen määrä on mitätön sen rinnalla, mikä on niistä koituva epävarmuuden kasvun hinta muille Euroopan valtioille. Samoin Kreikan budjetin leikkaamisen aiheuttama työttömyyden kasvu heijastuu niin voimakkaasti työttömyyteen, että se laskee epävarmuuden kanssa kertautuessaan ja tarttuessaan myös koko Euroopan kokonaiskysyntää ja tulee hyvin kalliiksi tuotannon heikentyessä potentiaaliselta tasoltaan. Halvinta olisi setelirahoittaa Kreikan velat suoraan keskuspankista tasolle, jonka lyhennyksia ja korkoja Kreikalla olisi sentään mahdollisuus maksaa myös tulevaisuudessa. Poliittisen päätöksenteon kyvyttymyyden ja taloustieteitä ymmärtämättömien äänestäjien kosiskelun lisäksi sen estää kuitenkin moraalikadon jatkuminen, ellei Kreikan budjetin tuhlailua saada kuriin. Siksi nyt on mitä ilmeisimmin valittava yksi huonoista teistä ja ajaa Kreikka lamaan, jotta sen aiheuttama epävarmuuden kasvu poistuu rahoitusmarkkinoilta estämästä niiden normaalia toimintaa muissa Euroopan maissa. Kreikan romahduttamisesta saadaan jälleen taloustieteen oppikirjoihin yksi hieno esimerkki siitä, miten liialliset säästöt lisäävät velka/bkt suhdetta ja miten julkisten luonnollisten monopolien yksityistäminen ei lisää niiden tuottavuutta. Mitään tuskin kuitenkaan opitaan seuraavaan koulukirjaesimerkkiin mennessä.

    VastaaPoista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa. Pyydän kuitenkin noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!