Käyttäytymisen evoluution tutkijoilla on useita ongelmia, joiden selitys ei ole mitenkään ilmeinen. Yksi niistä on naaraiden uskottomuus. Sehän ei ensituntumalta kuulosta järkevältä, sillä yksikin uros pystyy tarjoamaan naaraalle sen tarvitsemat siittiöt lisääntymistä varten; eikä naaraan tästä syystä tarvitsisi käyttää energiaa esimerkiksi monen uroksen etsimiseen tai eräillä eläinlajeilla uskottomuuden seurausten kestämiseen.
Kysymys siis kuuluu, että mikä ihme on saanut aikaan sen evolutiivisen valintapaineen, joka on aiheuttanut uskottomuuden kehittymisen. Sellainenhan on ilmiselvästi täytynyt olla olemassa, koska niin monien eläinlajien naaraiden piirissä edellä esitetystä huolimatta todella esiintyy uskottomuutta.
Uuden tutkimustuloksen mukaan eliöpopulaation sisäsiittoisuus lisää naaraiden uskottomuutta. Kokeessa kasvatettiin vakkakuoriaisia niin pieninä populaatioina, että linjoista tuli väkisinkin sisäsiittoisia. Vertailuryhmässä niitä kasvatettiin yhtä pitkän ajan suurissa populaatioissa, joiden efektiivinen populaatiokoko oli yli 1000.
Sisäsiittoisessa ja isossa populaatiossa eläneiden kuoriaisten jälkelästen määrää tutkittiin kasvattamalla niitä joko yhden tai viiden koiraan kanssa. Tutkijat huomasivat, että sisäsiittoisessa populaatiossa yhden koiraan kanssa pariutuneet naaraat saivat vain noin puolet siitä jälkeläismäärästä kuin isossa populaatiossa kasvaneet naaraat, olivat nämä sitten pariutuneet yhden tai viiden koiraan kanssa.
Mielenkiintoiseksi tuloksen teki se, että sisäsiittoisessa populaatiossa kasvaneet naaraat, jotka olivat pariutuneet viiden koiraan kanssa saivat kuitenkin yhtä paljon jälkeläisiä kuin isossa populaatiossa kasvaneet naaraat.
Naaraiden pariutumiskäytöstä tutkittaessa huomattiin, että sisäsiittoisen populaation naaraat olivat isossa populaatiossa kasvaneita nopeammin valmiita parittelemaan tuntemattoman koiraan kanssa. Ne myös parittelivat kerralla pidempään ja käyttivät koko ajastaan suuremman osan paritteluun.
Eläinpopulaatioiden ajoittainen supistuminen näyttäisi siis olevan yksi sellainen tekijä, joka luo evolutiivisen paineen naaraiden uskottomuuden kehitykselle. Käyttäytymisellä saattaa olla se hyöty, että tällä tavalla naaras voi minimoida jälkeläisillään sisäsiittoisuuteen yleisesti liittyvien haitallisten resessiivisten geenimuotojen aiheuttamat ongelmat.
Päteekö tämä selitys myös ihmisellä naisten uskottomuuden kehittymiseen jää nähtäväksi. Se on kuitenkin kiistatonta, että eri ihmisryhmien evoluution kuluessa on esiintynyt runsaasti sisäsiittoisuutta, eli siltä osin selitys voisi olla mahdollinen.
Ehkäpä jonkun pitäisi tutkia korreloiko naisten uskollisuus ihmisryhmän historiassa esiintyneen sisäsiittoisuuden kanssa. Ongelman tällaisen tutkimuksen luotettavuudelle tosin saattaisi muodostaa eri ihmisryhmien kulttuurinen erilaisuus, joka todennäköisesti vääristäisi tuloksia. Esimerkiksi serkusavioliittoja - siis sisäsiittoisuutta - suosivissa muslimiyhteisöissä naisten uskottomuus on sanktioitu niin vahvasti, että se saattaa toimia riittävänä pelotteena uskottomuuden välttämiselle, vaikka näiden ihmisryhmien naisilla tällainen halu olisikin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Matkailu jättää jälkensä
Miksi naiset rakastuvat renttuihin?
Onko ihmisen evoluutio pysähtynyt?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vakkakuoriainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vakkakuoriainen. Näytä kaikki tekstit
perjantai 9. joulukuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Kiitos ajatuksen lukemisesta
Tervetuloa uudelleen!
