Kreikkalaisilta odotetaan nyt työtä, työtä ja työtä

Eurokriisi on viime päivinä ollut kiivaassa käänteiden myllytyksessä. Ensin saatiin aikaan paketti Kreikan pelastamiseksi. Sitten Kreikan pääministerin rohkeus petti ja hän yritti luistaa vastuusta kansanäänestyksen avulla. Sitä seurasi talouden kiehuntaa ja europoliitikkojen raivostuminen. Siitä säikähtäneenä Kreikan kansanäänestys peruttiin ja lopulta maa nöyrtyi, oppositiota myöden. Kreikan kansa puolestaan on menettänyt uskonsa poliitikkoihin.

Mitä se on?

Kreikkalaiset ovat sotilasdiktatuurinsa kaatumisen jälkeen saaneet äänestää poliitikkonsa vapaissa vaaleissa. Poliitikkoja, jotka ovat valehtelemalla saaneet maansa mukaan eurojärjestelmään; minkä seurauksena koko järjestelmän perustukset ovat nyt kaatumassa. Sen ja Kreikan pelastamiseksi tarvittaisiin nyt työtä, työtä ja työtä. Tämä vaatimus on erityisen oikeutettu juuri nyt, sillä onhan muu Eurooppa kuitenkin luvannut antaa valtavan osan Kreikan lainoista anteeksi - hyvittänyt siis väärintekijöitä lahjuksilla. Työnteon sijasta Ateenassa kuitenkin on saatu aikaan vain hallituskriisi ja osoitetaan mieltä, ikään kuin se pelastaisi Kreikan ja kreikkalaiset itse rakentamastaan suosta.

Entä jatko?

Tällä hetkellä on selvää, että Kreikan parlamentti hyväksyy euromaiden vaatimukset, maan hallitus vaihtuu ja Kreikka saa tukipaketin. Nähtäväksi sitten jää, millä tavalla Kreikan talouden säästö- ja tehostamistoimet viedään käytännön tasolle. Ja miten ahkerasti Kreikan kansa työskentelee ja maksaa verojansa auttaakseen maataan selviämään saneerauksen jälkeenkin valtavan velkataakkansa alla - jos kaikki menee hyvin, on velkaa edelleen vuonna 2020 noin 120% bruttokansantuotteesta.

Jos taas Kreikan talouden säästö- ja tehostamispäätösten käytäntöön vieminen jää hyvään eteläeurooppalaiseen tapaan  tekemättä, saa Kreikka kyllä seuraavan apupakettinsa, mutta mikään ei käytännössä muutu. Sellaisen kehityksen seurauksena olisi Kreikka sitten muutaman kuukauden kuluttua taas käsi ojossa pyytämässä euromailta lisätukea. Mikäli sitä annetaan, se olisi jostain muusta euromaiden rahankäytöstä poissa, Suomessa vaikkapa vanhustenhoitajien tai vaippojen määristä vanhainkodeissa.

Euromaiden ei siis ole syytä tuudittautua tyytyväisyyteen saavutettujen lupausten jälkeen, vaan Kreikkaa on vahdittava. Kreikan kansalla on toki oikeus osoittaa tyytymättömyyttään, mutta samalla sen olisi syytä muistaa, että demoratiassa kansa ei koskaan ole täysin syytön maansa tekemisiin. Ei ainakaan sellainen kansa, joka on vuosikymmenestä toiseen äänestänyt samoja poliitikkoja valtaan. Niinpä eurooppalaiset odottavat nyt kaikkia kreikkalaisia yhteiskunnalliseen asemaan tai varallisuuteen katsomatta osallistumaan talkoisiin: tekemään ahkerasti töitä, investoimaan omaan maahansa sekä maksamaan säntillisesti veronsa.

Näin siis Italian orastavaa kriisiä odotellessa....

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kataisen ja Stubbin tilaisuus on koittanut!
Ei se hullu ole joka pyytää...
Portugalin valtionvelka ja muita omituisuuksia