maanantai 15. elokuuta 2011

SUL loi paineita MM-Daeguun

Yleisurheilun MM-kisojen keihäsvalinnat ovat herättäneet keskustelua. Näin siksi, että etukäteen oli sovittu joukkueen valintaan vaikuttaviksi koko kesän suoritustaso, sekä yksittäisistä kilpailuista keihäskarnnevaalit ja Kalevan kisat. Näillä perusteilla kisoihin olisi valittu Antti Ruuskanen, Ari Mannio ja alkukauden sekä vanhojen näyttöjen pohjalta Tero Pitkämäki.  

Suomen urheiluliitto (SUL) päätti kuitenkin muuttaa valintakriteerejä viime hetkellä - tai oikeastaan jälkikäteen. Viimeisessä mahdollisessa näytön paikassa kauden ylivoimaisesti parhaansa heittänyt Sampo Lehtola haluttiin mukaan kisajoukkueeseen, joten hänelle oli tehtävä tilaa. Tämä epäonnen arpa osui kauden varmimman heittäjän, eli Antti Ruuskasen kohdalle.

SUL:n päätös on sikäli ymmärrettävä, että pieleen menneen keihäskauden jälkeen niin kansa kuin toppatakkiosastokin janoavat tulosta. Ja sitä voidaan tällä kertaa saavuttaa vain, mikäli miesten keihäsfinaaliin Daegussa osuu suomalainen onnenkantamoinen - tai siis täydellisesti onnistunut heitto.

Itse asiassa onnenkantamoisia tarvitaan samalle miehelle kaksi - ensin karsinnassa ja sitten varsinaisen kilpailun kolmen ensimmäisen heiton joukossa. Nyt nähdyn perusteella SUL:ssa oletetaan tämän olevan todennäköisempää yhden onnenkantamoisen juuri ja juuri riittävän pitkälle heittäneelle Lehtolalle kuin tasaisemmin, mutta parhaallaan hiukan vähemmän heittäneelle Ruuskaselle. Miesten kauden parhaiden heittojen ero on noin puolitoista metriä, mutta miesten viidestä pisimmästä heitosta Ruuskanen on kiskaissut neljä.

Yhtä asiaa SUL ei päätöstä tehdessään näyttäisi huomioineen. Nyt tehdyllä päätöksellä nimittäin rakennettiin kovat paineet niin Pitkämäelle kuin Lehtolalle. Miesten epäonnistumisesta seuraa takuuvarmasti valtavat turpakäräjät, onnistumisesta puolestaan puolijumalaksi julistaminen.

Tämä ei ole hyvä lähtökohta itse kilpailuun keihään kaltaisessa tekniikkalajissa, jossa pienikin lihaksiston ylimääräinen jännitys voi pilata koko suorituksen. Etenkin suurkilpailun ensikertalaisen Sampo Lehtolan paineensietokyky tulee siis testatuksi viimeisen päälle rankasti. Jos mies sen selvittää, on meillä käsissämme tulevaisuuden suurheittäjä. Jos taas ei, on nuoren miehen keihäsura suurkilpailuissa ehkä pilattu koko loppuelämän ajaksi.

Lopuksi on syytä muistaa, ettei viimeisillä valinnoilla ratkota mitaleita (ainoa muistamani poikkeus oli kympin hopeamiehen Kaarlo Maaningan viime hetken valinta Moskovaan vuonna 1980). Tosiasiahan on, ettei tämänvuotisessa MM-kilpailun keihäskilpailussa realistisia mitalisaumoja ole kuin ehkä Ari Manniolla. Toivottavasti nyt koettu sekoilu ei vaikuta hänen suoritukseensa.


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yleisurheilun MM-kilpailut Daegussa!
MM-kilpailut pohjoismaisten hiihtolajien Mekassa - Holmenkollenilla!
Liikunta pidentää ikää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!