Terästehdas, hömötiainen ja Rydman

Vihreä siirtymä sai eilen julkisuudessa melkoisen nosteen, kun norjalaisyhtiö ilmoitti aikeestaan perustaa Inkooseen vihreän terästehtaan. Siis sellaisen, joka ei käytä lainkaan fossiilista energiaa, vaan puhtaasti tuotettua vetyä - joka niin ikään tuotettaisiin Suomessa.  

Jos hanke toteutuu, olisi se tietenkin todella iso ja positiivinen asia Suomelle. Vielä ei kuitenkaan kannata nuolaista, sillä mainitulla yhtiöllä ei toistaiseksi ole lainkaan omaa tuotantoa eikä liikevaihtoa - saati rahaa - eikä edes osaamista vety- ja terästehtaiden rakentamiseen.

Nähtäväksi siis jää, onnistuuko norjalaisyhtiö aikomuksessaan vai paljastuuko se aikanaan jonkinlaiseksi vedätykseksi. Tässä vaiheessa kuitenkin vallitsee melkoinen optimismi: poliitikoistamme ainakin Maria Ohisalo (vihr), Annika Saarikkko (kepu), Mika Lintilä (kepu), Timo Harakka (sd), Atte Harjanne (vihr), Anders Adlercreutz (ruots), Arto Satonen (kok), Kai Mykkänen (kok) ja Sanni Grahn-Laasonen (kok) sekä muista toimijoista Elinkeinoelämän keskusliiton pääekonomisti Penna Urrila ja Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruusunen ovat asiasta innoissaan. 

On siis syytä toivottaa hankkeelle hyvää onnea ja menestystä. Sekä kaiken varalta varoittaa suomalaisia päättäjiä sinisilmäisyydestä hankkeeseen mahdollisesti pyydettävän julkisen tuen suhteen. 

* * *

Meille on jo jokin aika sitten kerrottu tutkimuksen osoittaneen, että suomalainen metsätalous on ajanut aiemmin erittäin yleisen hömötiaisen erittäin uhanalaiseksi. Tänä aamuna saimme sitten harvinaista herkkua mielipidekirjoituksesta, jossa saksalaisnimen omaava dosenttismies kyseenalaisti väitteen tutkimuksesta löytämillään puutteilla. 

Dosentin ala ei kuitenkaan ole lintutiede eikä edes mitään sinne päin viittaavaa. Siksi päätin katsoa Google-haun avulla, minkälaisella taustalla hän otti kantaa hömötiaiseen. 

Selvisi, että samanniminen henkilö on ainakin kirjoittanut kirjan valkoselkätikasta - siis toisesta uhanalaisesta linnusta. Sekä kritisoinut maamme suurta hirvieläinkantaa metsien monimuotoisuuden tuhoamisesta. Kyseessä näyttäisi siten olevan oikea lintumies ja luonnonsuojelija. 

Saapa siis nähdä, minkälaisen vastauksen linnuista ja ympäristön monimuotoisuudesta kiinnostunut dosentti tulee aikanaan saamaan. Ettei vain maamme luonnonsuojelijoiden välille olisi syntymässä eripuraisia kuppikuntia?

* *  *

Lopuksi täysin vihreään siirtymään tai ympäristönsjuolejuun liittymätön tunnustus siitä, että olin väärässä. Ex-kokoomuslainen Wille Rydman ei nimittäin valinnut uudeksi puolueekseen Liike Nytiä, vaan Riikka Purran Perussuomalaiset. 

Rydmanin uuden viiteryhmän puheenjohtaja totesi siirtymisen jälkeen puolueen kannalta oleellisen: se "oli tietenkin muutaman viikon takainen syyttämättäjättämispäätös. On oleellista, että henkilö ei ole syyllistynyt rikokseen."

Nähtäväksi jää, miten Rydmanin siirtyminen vaikuttaa asiaan liittyvien puolueiden kannatukseen - eli kuinka moni äänestäjä siirtää kannatuksensa Kokoomukselta Perussuomalaisille. Mielenkiintoista on myös nähdä, kuinka siirtyminen vaikuttaa eräiden muiden kokoomuslaisten tulevaisuuteen: tunteeko esimerkiksi poliittisesti nyt siirtynyttä kansanedustajaa lähellä oleva Atte Kaleva kiinnostusta seurata kollegaansa Riikan siipien suojaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Minne vie Wille Rydmanin tie?
Robottihaukasta ratkaisu hanhiongelmaan
Tavoitteena sähköinen yhteiskunta

Saksan vaalit määrittävät Suomen tulevaisuuden

Saksassa poliittinen kenttä heilahti eilen rajusti, kun sosiaalidemokraatit ottivat niskalenkin kristillisdemokraateista. Samalla vihreät ottivat kolmannen, liberaalit neljännen ja kansalliskonservatiivit viidennen sijan. Äärivasemmisto putosi parlamentista. 

Näistä aineksista kootaan Saksan tuleva hallitus, jonka koostumus ja poliittinen linja nähdään aikanaan. Juuri nyt näyttää kuitenkin siltä, että kansalliskonservatiivien hylkiminen johtaa Kristillisdemokraatit oppositioon samaan tapaan kuin Suomessa kävi Kokoomukselle viime eduskuntavaalien jälkeen, kun puolue kieltäytyi yhteistyöstä Perussuomalaisten kanssa. 

Suomessa SDP:n johtama vihervasemmistolainen hallinto on kahdenkin eilisen arvion (yksi, kaksi) perusteella johtanut pääministeripuolueen kannatuksen laskuun. Syynä ovat kansalaisten suuren enemmistön vastustamat äärivihreät linjaukset, joiden kautta pääministeripuolue on yrittänyt kosiskella nuorisoa ja samalla tyydyttää hallituskumppaniaan Vihreitä.

Suomen kannalta oleellista on, minkälaiseksi Saksan tulevan hallituksen EU- ja talouspolitiikka muodostuvat. Itse pidän epäuskottavana, että Merkelin linja jatkuisi ennallaan ainakaan siinä tapauksessa, että hallitus rakennettaisiin SPD:n ja Vihreiden akselin varaan.

Suomen kannalta oleellisia kysymyksiä ovat Saksan hallituksen suhtautuminen liittovaltiokehitykseen eli velkaunionin rakentamiseen, metsien kestävään käyttöön ja ydinvoimaan. Mikäli metsien käyttöä rajoitetaan kohtuuttomasti, katkeaa Suomen puujalka tai jos ydinvoimastaan luopunut - ja samalla sähkön hinnan taivaisiin nostanut - Saksa taivuttaa EU:n vaatimaan samaa myös muilta jäsenmailta, joutuu vaikeuksiin ainakin suomalainen terästeollisuus. Velkaunionin edistyminen puolestaan tarkoittaisi Suomelle vastuita eteläisen Euroopan talousahdingosta.

Näistä syistä on selvää, että Saksan tulevan hallituksen kokoonpano ja sen myötä etenkin sen poliittinen linja ovat Suomen kannalta äärettömän tärkeitä. Valitettavasti vaikutusvaltamme tehtäviin päätöksiin on kuitenkin pieni, ellei suorastaan olematon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tavoitteena sähköinen yhteiskunta
Euroopan Federalistinen Unioni
Saksalainen dilemma