Uhkakuvilla pelottelua ennen ja nyt

Kirjoitin eilen luonnonsuojeluvaatimuksille saadusta hintalapusta. Tänään sainkin sitten luettavakseni Helsingin sanomien ympäristökirjoituksen, jonka otsikossa oli suoranainen uhkaus - tai ainakin pelotteluviesti - "jos luonto­katoa ei pysäytetä, niin silloin todellakin talous sakkaa”.

Kirjoituksesta ilmeni, että luontopaneelia johtava professori Janne Kotiaho vaati, että hallituksen tärkein tehtävä olisi osoittaa prosentti bruttokansantuotteesta (BKT) luontoa parantaviin toimenpiteisiin niin pitkään kunnes kaikki tavoitteet on saavutettu. Yksi prosentti BKT:sta tarkoittaa 2,7 miljardia euroa, eli reilua neljää prosenttia valtion budjetista.

HS:n jutusta tuli mieleeni tämän blogin ensimmäinen kirjoitus vuodelta 2010. Se oli otsikoitu "Katastrofismi ja ilmastonmuutos" ja kävin siinä läpi kaksi ajanjaksoa, jolloin julkisuutta hallitsivat katastrofien odotukset. Yksi niistä - ja omaan ajatteluuni vahvasti vaikuttanut tapaus - oli vuoden 1990 molemmin puolin vellonut pelottelu suomalaismetsien tuhoutumisesta saasteisiin. 

Siksi keksin aamun HS-uutisen luettuani tarkastella Metsätieteen aikakauskirjan ensimmäisiä numeroita sillä silmällä, että näkyisikö siellä jotain kyseiseen luonnon tuhoutumiskeskusteluun liittyvää. Ja löytyihän sieltä oikein erityisen mielenkiintoinen juttupari. 

Ensin professori Erkki Lähde kumppaneineen kirjoitti siitä, kuinka ympäristöön joutuneet saasteet - ensisijaisesti otsoni, hapan sade ja rikkidioksidi - olisivat tuhoamassa kuusimetsämme. Sen jälkeen professori Kari Mielikäinen osoitti Lähteen näkemyksen perustelut tarkoitushakuisiksi ja tuolloin havaittujen kuusen terveydentilan muutosten johtuneen Suomeen osuneiden sateiden määrän vaihtelusta. 

Kuten nyt tiedämme, oli Mielikäinen oikeassa, eivätkä suomalaiskuuset kuolleet neljännesvuosisata sitten. Mutta edelle linkittämäni jutut teidän - arvoisat lukijani - kannattaa lukea siksi, että ne kuvaavat aivan erinomaisesti sitä logiikkaa, jolla minun parhaassa miehuusiässäni käytiin hyvin samankaltaista uhkakuviin perustuvaa keskustelua kuin tänä päivänä on käynnissä suomalaisesta luontokadosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luonnon monimuotoisuuden suojelulle saatiin hintalappu
Suomalaisten on vähennettävä kulutustaan noin 70 prosenttia
Katastrofismi ja ilmastonmuutos

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

Päätin kirjoittaa Kristuksen taivaaseenastumisen muistopäivän kunniaksi tänään vielä toisenkin merkinnän. Eli sen, joka aamulla kilpaili työn alle päässeen valintani kanssa. 

Yleisradio nimittäin julkaisi hankalasti luettavan eräänlaisen diasarjan otsikolla "Oletko koskaan nähnyt oikeasti vanhaa metsää. Talousmetsät hakataan entistä nuorempana."

Ei siinä mitään. Olen toki nähnyt vanhaa metsää esimerkiksi siinä samaisessa kansallispuistossa, josta diasarjassa puhutaan. Ja vieläkin vanhempaa Lapissa.

Jutun ensimmäisessä diassa seisoo, että metsät hakataan yhä nuorempana, mutta samaan aikaan luonto köyhtyy ja monet lajit uhanalaistuvat. Väite liittynee Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n laatimilla arviointikriteereillä laadittuun punaiseen kirjaan, jonka tuloksia professori Jari Kouki ja erikoistutkija Tytti Kontula selittivät ansiokkaasti mielipidekirjoituksessaan.

Sittemmin he kuitenkin saivat yhdenmukaista kritiikkiä professoreilta Kari Mielikäinen ja Erkki Tomppo, jotka molemmat kyseenalaistivat arvioinnin perusteet. Heistä molemmat totesivat, että raportissa tehty luontotyyppien tilan arvio perustui kyseenalaisiin menetelmiin. 

Itselläni ei toki ole osaamista arvioida professoreiden keskinäisen nokittelun voittajaa, mutta totean kuitenkin, että Ylen olisi ehkä sittenkin kannattanut tehdä luontojärjestön arvioiden sijaan tai ohessa juttu samaan aiheeseen liittyvästä uunituoreesta tutkimustiedosta. 

Sen mukaan Suomen metsäala ja puuston määrä ovat kasvaneet viimeisten 30 vuoden aikana ja puuston vuosittainen kasvu ylittää hakkuumäärät. Suomessa hakataan itse asiassa vain 80 % vuotuisesta nettokasvusta. 

Euroopassa on tiukasti suojeltua metsää yhteensä 3,2 miljoonaa hehtaaria, josta puolet sijaitsee Suomessa. Kaikkiaan Suomessa on suojeltu luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi noin 13 % metsäalasta eli 2,8 miljoonaa hehtaaria. Sen lisäksi on noin miljoona hehtaaria muita suojeltuja metsiä.

Ylen diasarjassa kerrottiin myös, että 1940-luvulta alkaen maamme metsiä on hoidettu aivan eri tavoin kuin aiemmin eli keräämällä sato avohakkuin. Tämä pitää toki paikkansa, mutta sitä ei kuitenkaan kerrottu, että tilalle istutetaan välittömästi uusi puusukupolvi, jonka kasvusta ja järeytymisestä huolehditaan harvennuksin. Tämän metsänhoitopolitiikan seurauksena metsämme kasvavat valtakunnallisen metsien inventoinnin mukaan nykyisin noin 107 miljoonaa kuutiota puuta, kun metsiemme kasvu ennen avohakkuuaikaa oli vain noin puolet tästä.  

Eikä kerrottu sitäkään, että diasarjassa kauhisteltu (?) metsien hakkaaminen jonkin verran aiempaa nuorempana kuin aiemmin johtuu juuri näin saavutetusta puiden järeytymisen nopeutumisesta. Eikä varsinkaan siitä tosiasiasta, josta edellä linkittämäni professori Mielikäinen kertoi, että "kuollutta puuta on Etelä-Suomen metsissä nelinkertaisesti neljänkymmenen vuoden takaiseen verrattuna. Vastaa­vana aikana lehtipuuston määrä on kaksinkertaistunut ja monimuotoisuudelle tärkeän järeän haavan määrä kuusinkertaistunut. Järeän eli yli 40-senttisen puun määrä on nelinkertaistunut sadassa vuodessa."

Pisteet kuitenkin Ylelle siitä, että mikäli joku jaksoi seurata diasarjan loppuun, löysi hän tiedon siitä, että metsistä on meille suomalaisille taloudellista hyötyä. Tosin se ei maininnut, että tämä hyöty on aivan keskeinen suomalaisen hyvinvoinnin lähde, kuten vaikkapa lista maan merkittävimmistä yrityksistä osoittaa. Vaan mahtavatko nuoreturbaanit citykansalaiset olla tästä perillä kuvitellessaan käyttävänsä puuperäisiä tuotteita enintään kerran viikossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kadolle löytyi syy
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi
Ylen toimintaa valaiseva metsäkeskustelu