Ylen hallintoneuvoston tulee huolehtia lain noudattamisesta yhtiön toimituksessa

Päättyvä viikko jää historiaan sananvapauden kannalta surullisena. Näin siksi, että viestintäprofiililtaan maamme suurimmista valtamedioista poikkeava AlfaTV meni konkurssiin. 

Kanavan omistajista kansanedustaja Harry Harkimo (Liike) totesi lakonisesti, että "jos jotakin asiaa ei saa kannattavaksi, sitä ei saa kannattavaksi. Eihän sille mitään voi."

Seinäjokelainen autoalan yrittäjä Joni Nelimarkka puolestaan kertoi, että häntä "harmittaa koska kyseessä oli nousujohteinen kanava ja siinä oli hyvä imu päällä. Ajat ovat kuitenkin kovat ja tässä tilanteessa Suomesta ei löytynyt riittävää rahoitusta."

Kanavalla maan parasta poliittista keskusteluohjelmaa tehnyt Sanna Ukkola puolestaan maalasi synkkää kuvaa suomalaisesta mediakentästä. Hänen mukaansa se on Suomessa "hyvin keskittynyttä. AlfaTV teki paljon suomalaista ajankohtaisohjelmaa, ja nyt tämän genren määrä romahtaa. TV-ala on kallista ja etenkin viime aikoina meillä on ollut kriisiä kriisin perään ja mainoksistahan ne rahat lähtevät ensimmäisenä."

Tämä kaikki tarkoittanee jatkossa sitä, että Ylen ja Helsingin sanomien vetämä punavihreä tulkinta maailman tapahtumista saa - jos mahdollista - entistäkin hallitsevamman aseman suomalaisessa tiedonvälityksessä. Se ei tapahdu räikeästi, vaan salakavalasti valitsemalla kommentaattoreiksi pääsääntöisesti toimituksen näkemyksiä myötäileviä asiantuntijoita sekä jakamalla ruutuaikaa poliittisesti epätasaisesti sorsimalla toimituksissa epämiellyttäviksi koettujen puolueiden edustajia ja vastaavasti päästämällä toimituksen linjaa lähellä olevia poliitikkoja ääneen suhteettoman usein.

Niinpä päätin laskea jälleen Ylen A-studiossa ja A-talkissa esiintyneiden poliitikkojen määrän tältä syksyltä eli 1.9.-24.11. väliseltä ajalta. Saamistani luvuista laskin myös suhdeluvun sille, millä frekvenssillä kunkin puolueen poliitikot oli valittu esiintyjiksi suhteessa puoluekantaan. Lopputuloksena syntyi seuraava taulukko.

Taulukosta nähdään, että puolueista SDP:tä, Keskustaa ja Vihreitä kutsuttiin nauttimaan veronmaksajien kustantamaa TV-aikaa eniten suhteessa niiden kannatukseen (eli kansanedustajien määrään) viime vaaleissa äänestäneiden kesken. Näitä puolueita lähelle pääsivät myös Kokoomus ja Vasemmistoliitto. 

Perussuomalaiset jäivät jälleen muita suurpuolueita sekä äärimmäistä vihervasemmistoa vähemmälle TV-ajalle kuten myös Kristillisdemokraatit, Ruotsalainen kansanpuolue ja Liike Nyt. Huomioiden aiemmat selvitykseni samasta aihepiiristä (yksi, kaksi, kolme ja neljä), voitaneen todeta kiistatta osoitetuksi, että Ylen toimitus sorsii ajankohtaisohjelmissaan pienpuolueita pois lukien erityisesti Vihreät - mutta myös Vasemmistoliitto - sekä rajaa suurista puolueista Perussuomalaisille tarjottua näkyvyyttä. 

En tiedä kuinka monta kertaa minun on laskettava nämä luvut ennen kuin Ylen hallintoneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin ilmoittamalla yhtiön toimitukselle sen velvollisuudesta noudattaa Ylestä annetun lain  kirjainta ja tarkoitusta. Tällaiselle puuttumiselle on nimittäin selvät perusteet. 

Laissa nimittäin todetaan sanatarkasti, että "julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti... tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia" ja "ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat". Sekä lisäksi painotetaan, että "yhtiön on toiminnallaan edistettävä sananvapautta, korkeatasoista journalismia ja median monimuotoisuutta".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät ovat saaneet ylivoimaisesti eniten verorahoitteista näkyvyyttä loppuvuonna 2021
Yle vahvisti poliittisen sitoutuneisuutensa
AlfaTV

Suomeen perustetaan vastaanottokeskuksia

AlfaTV kertoi, että maahanmuuttovirasto on perustamassa Suomeen joukon uusia pakolaisten vastaanottokeskuksia. Syynä siihen ovat ukrainasta virtaavat pakolaiset, jotka on pystyttävä asuttamaan johonkin. 

Nähtäväksi jää, kuinka paljon tulemme kuulemaan valitusta näissä keskuksissa olevista apeista verhoista, pahasta ruuasta tai diskorahan vähäisyydestä. Tai urputusta uusista naapureista vastaanottokeskusten lähistöllä? 

Vai käykö sittenkin niin, että tämänkertaisen pakolaisaallon tulijat ilmaisevat tyytyväisyytensä saamaansa turvapaikkaan ja pyrkivät itse osallistumaan oman asuinpaikkansa viihtyvyyteen ja pitämään yllä hyviä suhteita naapureihinsa, joilla ei ole heihin suuremmin huomauttamista? 

Nähtäväksi jää myös se, että pyrkivätkö uusien vastaanottokeskusten asukkaat jäämään Suomeen elelemään sosiaaliturvan varassa vaikka väkisin. Ja ryntääkö heitä tässä asiassa neuvomaan joukko edistyksellisiä lakimiehiä? Vai palaavatko he kotimaahansa heti kun tilanne siellä on rauhoittunut?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteellinen tieto ei tue Kristiina Silvanin ihonvärilausuntoa
Miksi ukrainalaisten ja muiden tulijoiden ihonvärillä on merkitystä?
Minkä takia Yle julkaisee valeuutisia?

AlfaTV

Helsingin sanomat kirjoitti pitkän jutun AlfaTV:stä, joka pyrkii kasvamaan merkittäväksi tekijäksi suomalaiseen mediatodellisuuteen. Jutussa korostettiin erityisesti kanavan konservatiivikristillistä taustaa sekä epäiltiin vahvasti sen menestymismahdollisuuksia. Merkittävin asia jutussa oli kuitenkin AlfaTV:n suunnittelema oma uutistuotanto, jossa on tarkoitus nostaa esille myös sellaisia seikkoja, jotka jäävät nykyisissä uutistoimituksissa ilman huomiota. 

Omalta osaltani kokemukset AlfaTV:n ajankohtaisohjelmista rajoittuvat yhteen mielenkiintoiseen keskusteluohjelmaan, jossa juontajana toimi Hjallis Harkimo (liik). Lisäksi olen katsonut vain joitain kanavalta tulleita konsertti- ja/tai elokuvataltiointeja, enkä näillä perusteilla ryhdy tekemään syväanalyysiä sen enempää itse kanavasta kuin siitä kertovasta HS:n jutustakaan. 

Sen sijaan kiinnitän arvoisan lukijani huomion siihen, että kanavan taustalle on ilmaantunut joukko nimekkäitä julkisuuden henkilöitä - joista Harkimo on vain yksi - sekä myös mediatalo Keskisuomalainen. Lisäksi se on hakenut julkisen sanan neuvoston jäsenyyttä. Siten näyttäisi siltä, että AlfaTV:llä on aito pyrkimys korkeatasoiseen tarjontaan erityisesti ajankohtaisohjelmien puolella. 

Tämä on hyvä asia, sillä nykyinen televisioitu uutistarjontamme on mediasta riippuen enemmän tai vähemmän kallellaan vasemmalle. Se ei kuitenkaan ehkä johdu niinkään TV-kanavien tiedostetuista linjauksista, vaan suomalaisen toimittajakunnan voimakkaasta poliittisesta vinoumasta. 

Heistähän ylivoimaisesti suurin osa on ainakin opiskeluvaiheessa vasemmistolaisia ja sielläkin vasemman laidan kulkijoita eli Vasemmistoliiton ja Vihreiden kannattajia. Ja tämä tietenkin näkyy heidän ammatillisessa otteessaan poliittisena vääristymänä.  

Yksi AlfaTV:n suurista haasteista tuleekin olemaan alan ammattikunnan poliittisen suuntautumisen vaikutuksen välttäminen ohjelmien tuotannossa. Sitä vaikeuttaa erityisesti se, että äärimmäinen vasemmisto on viime vuosina luisunut yhä syvemmälle totalitaristiseen suohon, jonka ääriesimerkki on ns. cancel-kulttuuri, jossa ihmisiä pyritään rankaisemaan mielipiteistään. 

Aamun lehti julkaisi myös tästä aiheesta kolumnin, jossa pohdittiin onko suvaitsevaistosta kuoriutunut uusia puritaaneja, jotka sallivat vain omat mielipiteensä. Eivätkä siksi kykene rakentavaan keskusteluun edes niiden kanssa, joiden näkemykset poikkeavat vain hiukkasen heidän omistaan.

Suomessa cancel-kulttuuri ei ole ainakaan vielä saanut samanlaista vaikutusvaltaa kuin rapakon takana - eikä toivottavasti saakaan, sillä me emme sitä kaipaa. Tässä suhteessa HS:n AlfaTV-jutun päättyminen Jussi Saramon (vas) ajatuksiin oli rohkaisevaa. 

Hän nimittäin sanoi, että "aidosti ajattelen, että on todella hyvä, että meillä on useampia vakavasti otettavia uutis- ja ajankohtaiskanavia... ehkä pitää antaa mahdollisuus ennen kuin itse tuomitsee". Näin aion tehdä itsekin, sillä näkemäni Hjalliksen ohjelma ainakin antoi uskoa siihen, että AlfaTV:llä on todellinen mahdollisuus monipuolistaa suomalaisille tarjolla olevaa uutis- ja ajankohtaisohjelmistoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puolueiden kannatus ei vastaa niiden näkyvyyttä Ylen A-studiossa
Martti Häikiö ja punainen vallankumous
Oikea Media