Luonnon monimuotoisuuden säilymisestä on tullut yhä useamman ihmisen huoli tai suoranainen murhe. Siihen on syynä osittain luonnonsuojelua lobbaavien kansalaisjärjestöjen toiminta, mutta peloille on myös tieteellisiä perusteita.
Toisaalta ainakin itselleni on syntynyt sellainen epäilys, että ihmiset kuvittelevat eliöiden ja eliöyhteisöjen olevan jollain tavalla erittäin stabiileja ja sopeutumiskyvyttömiä. Eikä heillä ole selkeää käsitystä siitä, että evoluutio sopeuttaa kaikkia eliöitä sellaiseen ympäristöön, joka niitä ympäröi. Ja samalla vähentää eliölajien sukupuuttoriskejä.
Tästä syystä oli mielenkiintoista lukea Saksassa tutkijana toimivan Elizabeta Briskin ja hänen kumppaneidensa julkaisema tutkimusartikkeli, jossa raportoitiin tähän mennessä laajimmasta selvityksestä siitä, miten eliöt sopeutuvat ihmisen muovaamaan ympäristöön. Tutkimuksessa tarkasteltiin Itämeren eteläosissa elävää sinisimpukkaa sekä kahta katkalajia.
Koeasetelmassa verrattiin toisiinsa kunkin lajin erilaisia populaatioita - eli yksilöitä kerättiin kustakin lajista sekä suojelluista ja ihmisen muokkaamista elinympäristöistä. Sen jälkeen niiden kykyä sietää veden suolapitoisuutta sekä veteen liuenneen hiilidioksidin osapainetta näiden lajien luonnonmukaisessa (14-16 °C lajista riippuen) ja epäluonnollisen korkeassa (25-27 °C) veden lämpötilassa.
Nämä analyysit paljastivat - sinänsä odotetusti - että muokatuista elinympäristöistä peräisin olevat populaatiot suoriutuivat stressaavissa olosuhteissa yleensä paremmin kuin suojelluista elinympäristöistä tulevat populaatiot. Eikä siinä kaikki, sillä eniten muokatuista elinympäristöstä peräisin olevat yksilöt osoittautuivat kaikkia muita kestävimmiksi.
Tulostensa perusteella tutkijat totesivat, että eliöiden populaatiot sopeutuvat elämään ympäristöissä, joita ihmistoiminta muuttaa. Näin tulee käymään mitä ilmeisimmin myös siinä tapauksessa, että maapallon ilmasto lämpenee tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.
Tutkijat eivät kuitenkaan tulleet maininneeksi raportissaan, että he tulivat samalla falsifioineeksi monien ihmisten ja erityisesti luonnonsuojelijoiden näkemyksen eliöiden ominaisuuksien staattisuudesta. Ja siten tuottaneeksi tieteellistä tietoa, jonka pitäisi vähentää ihmisten murhetta luonnon monimuotoisuuden säilymisestä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monimuotoisuus tautien taustalla
Lapsiuhreja, sukulaisia ja supernopeaa evoluutiota
Luonnonsuojelubiologian perusteet horjahtivat
Tekstit
Luonto, eläimistö ja kasvit, kuten sääkin, on koko ajan muutostilassa. Aikooko viherpiiperöt pysäyttää luonnon nykyiseen tilaan. Veikkaan että tuskin onnistuvat.
VastaaPoistaKysyisin vihreiltä ja Professorilta miten meidän tai eliöiden soputuminen onnistuu tämän materiaaliteknisen jäteongelman kanssa?
VastaaPoistaMuistetaan, että fossiilisia polttoaineita poltettaessa syntyy pääosin hiilidioksidia ja vettä. Vesi on elämämme ehto ja kun kasvit yhteyttävät, ne ottavat ilmasta hiilidioksidia ja pilkkovat sen hiiliyhdisteiksi ja hapeksi.
Happi vapautuu ilmakehään ja kasvi käyttää hiiltä omaan kasvuun sekä kuljettaa osan juurien kautta maaperään. Osa kasvustoon sitoutuneesta hiilestä vapautuu takaisin ilmakehään sadonkorjuun jälkeen.
T&T tänään
Maailma hukkuu miljooniin tonneihin tuulivoimaloiden lapajätettä – Professorit: Täysin käsittämätöntä tulevaisuudessa 1 000 000+ v päästä: ”Giganttisten hautausmaiden valtava arvoitus”
Jos kaukaisessa tulevaisuudessa Maan päällä kulkee älyllisiä olentoja, he tutkivat meidän jälkiämme. Tuulivoimaloiden lapajäte saattaa olla vaikein asia tulkittavaksi.
https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tt/6467f2e2-e84c-451c-8d0b-96a1f364e50d
Artikkelista poimittua
Nykyinen teknologinen sivilisaatiomme jättää maaperään jälkeensä koko joukon jätettä, jota mahdolliset myöhemmät ihmiset tai olennot Maan päällä ihmettelevät tuhansien tai miljoonien vuosien päästä.
Näistä tulevaisuuden ”teknofossiileista” kenties kummallisimpia ovat tuulivoimaloiden lavat.
Näin arvelee kaksi brittiläistä paleontologian professoria, Sarah Gabbott ja Jan Zalasiewicz, tuoreessa kirjassaan. Tutkijaparivaljakon ajatuksista kerrotaan tiivistetysti lehdistötiedotteessa.
...
...
Tärkein reunaehto on materiaalitekninen. Tuulivoimaloiden lavat on tehty lasikuidusta ja/tai hiilikuidusta sekä epoksihartsista eli aineksista, jotka säilyvät maaperässä helposti. Samalla näitä aineita on tunnetusti vaikeaa kierrättää.
...
...
Lisäksi tuulivoimaloiden lapoja on paljon. Vuoteen 2050 mennessä lapajätettä syntyy asiantuntija-arvioiden mukaan maailmassa jopa 40 miljoonaa tonnia vuodessa, T&T kirjoitti viisi vuotta sitten.
https://www.eurekalert.org/news-releases/1076686
PoistaTämä on mielenkiintoinen kysymys. Kehitysoptimistina näen kuitenkin, että jopa tuulimyllyjäte voidaan tulevaisuudessa hajottaa tavalla tai toisella. Blogikirjoitukseeni löyhästi viitaten sellaiseen tarkoitukseen voitaisiin mahdollisesti kehittää esimerkiksi muovia ja/tai lasikuitua syövä mikrobi/mikrobikombinaatio.
PoistaOngelma ko. mikrobeissa: miten ne saadaan jälttämään vain kierrätettäviä kohteita.
PoistaTuo on tärkeä kysymys ratkaistavaksi. Mieleeni tulee ensimmäiseksi jätteen hajottaminen suljetussa ympäristössä yhdistettynä niiden lisääntymisen estäminen luonnossa esimerkiksi poistamalla niistä välttämättömiä geenejä ja tarjoamalla "tuulimyllybioeaktorissa" puutteen kompensoiva kasvualusta.
PoistaEurooppalaisen uuden ajan ajattelu on ihmisen historiassa jotain aivan poikkeavaa, koskaan aiemmin esiintymätöntä, ja, jos ja kun me sen tajunnalliset premissit nyt olemme menettämässä, myöskään koskaan uudestaan toistumatonta.
VastaaPoistaSyvyysperspektiivin, ajantajun, visuaalisen mieltämisen mallien -- eli niin sanotun "kartesiolaisen paradigman" perustalle syntynyt empirismi on antanut meille todellisuudenhallintaa, joka parhaiten on toteutunut luonnontieteissä, vaikka samaa tieteenfilosofiaa käytetäänkin myös tässä kyseessä olevan kaltaisissa tutkimuskohteissa. Empiristiseen metodiin itseensä kuuluvia rajoituksia eivät tutkijat yleensä missään yksittäisessä projektissa erikseen ota huomioon.
Leikkaamme "alun" ja "lopun käsitteillä "ilmiön" irti todellisuuden aikajatkumosta, ja empirismin idean mukaan koettelemme muuttujia muuttelemalla minkä vaikutuksen ne tutkittavaan ilmiöön tekevät. Tutkimus edellyttää "vakaata taustaa" jolle "ilmiöt" asettuvat. Todellisuudessa ollaan aika heikoilla, kun on kyse sekä muuttuvista ilmiöistä että muuttuvasta taustasta.
Ehkä tuollaisilla tutkimustuloksilla kuitenkin on merkityksensä juurikin mainittujen "luonnonsuojelullisten" päähänpinttymien kyseenalaistajana. Toisaalta on valitettavasti todettava, ettei ihmisten uskonnollislaatuisia vakaumuksia mikään tiedollinen ajattelu pysty miksikään muuttamaan. Ei esimerkiksi nykyistä maailman uutta suurta valtauskontoa, taloususkontoa -- "raha" on pohjimmiltaan uskonnollislaatuisen kaikkivoipaisuuskuvitelman nykymuoto -- pysty millään tutkimustiedolla miksikään muuttamaan.
Maapallon elonkehä on sen verran monimutkainen vuorovaikutuskokonaisuus, että siitä hankala lyhyesti kirjoittaa. Kaikki on eliöitä bakteereista valaisiin. Osa lajeista sopeutuu ja osa (luojan kiitos!) ei sopeudu kovin helposti. Pääsääntönä voidaan sanoa että mitä vähemmän ihminen sorkkii luojan kätten töitä, niin sen parempi.
VastaaPoistaAikoinaan kehitettiin tehokas hyönteismyrkky DDT tuhohyönteisiä varten, mutta huomattiin hyvin pian että tuhohyönteiset tuli sille vastustuskykyiseksi. Ja DDT toi muitakin ongelmia mukanaan. On erittäin iloinen asia että esimerkiksi kolibakteeri ei ole vieläkään sopeutunut elämään ympäristössä, jossa on klooria.
On sitten myös lajeja, jotka VALITETTAVASTI sopeutuvat helposti uuteen ympäristöönsä, kuten minkki ja rotta.
Lainaus professorin tekstistä:
"Eikä heillä ole selkeää käsitystä siitä, että evoluutio sopeuttaa kaikkia eliöitä sellaiseen ympäristöön, joka niitä ympäröi. Ja samalla vähentää eliölajien sukupuuttoriskejä."
Kyllähän tuo esimerkiksi minkin kohdalla on juuri päinvastoin. Jos minkki pääsee leviämään kosteikkoalueelle, jossa elää uhanalaisia lintulajeja, niin tässä tapauksessa Minkin leviäminen kosteikoille lisää eliölajien sukupuuttoriskiä.
Jotkut pitävät ihmistä luomakunnan herrana, mutta totuus on kaukana siitä. Ihminen on kyllä onnistunut aiheuttamaan suunnatonta hävitystä luonnossa, mutta kuten koronapandemian aikana saimme nähdä, niin mitätön ja aivoton virus laittoi koko ihmiskunnan sekasorron valtaan pitkäksi aikaa.
Luonnon biodiversiteetillä on itseisarvo, ja ihminen on osa luontoa. On todella irvokas ajatus että maapallon ekosysteemit olisivat satojen miljoonien vuosien aikana kehittyneet vain sitä varten, että lopulta yksi ainoa laji kolmessasadassa vuodessa tuhoaa kaiken vain rahallinen hyöty mielessään.
Tarkoitukseni ei ollut kiistää luonnonsuojelun merkitystä, vaan huomauttaa, että monet sen kiivaimmista kannattajista eivät ole huomioineet evoluution merkitystä tilanteissa, joissa elämisen olosuhteet muuttuvat. Tämä oli tärkeää esimerkiksi 66 miljoonaa vuotta sitten, kun maapalloa hallitsevat dinosaurukset hävisivät jättäen jäljelle jääneille eliöille mahdollisuuden kehittyä uusiksi valtalajeiksi, joita me nyt haluamme suojella omalta toiminnaltamme.
PoistaTämäkin on usein näiden luonnonsuojelufanaatikkojen ja viherkommareiden väittämä, että ihminen ei kuulu luontoon. Ihminen on samanlainen, jos näin voidaan sanoa, eläin, kun muutkin eläimet ja siten kuuluu luontoon siinä kuin muutkin eläimet. Ihminen on vaan levinnyt luonnonlakien mukaan joka paikkaan maapallolla. Jos muillakin eläimillä olisi mahdollisuus tähän, niin varmasti leviäisivät ja leviävät. Ihminen ei ole mikään poikkeus.
VastaaPoista