Ruotsalaismiehiä, ihmiskauppaa ja islamia ylioppilaskirjoituksiin

Oli mukava huomata, että poliisi uskoo estäneensä yhdessä ruotsalaisten virkaveljiensä kanssa kahden Ruotsin kansalaisen suunnitteleman törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan väkivaltarikoksen. Heidät oli otettu kiinni helmikuun alkupuolella Turussa ja vangittu sen jälkeen Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa.

Kyseiset Ruotsin kansalaiset olivat nuoria miehiä, joista 21-vuotiaalla on osoite Länsi-Ruotsissa ja 25-vuotiaalla Tukholman lähellä ja he voivat saada oikeudessa rikoksestaan enintään neljä vuotta vankeutta. Tosin vain siinä tapauksessa, että poliisin keräämät todisteet ovat riittävät tuomion langettamaiseksi. 

Asiasta kertonut uutinen ei kertonut miesten nimiä eikä vihjannut millään tavalla heidän etniseen taustaansa. Siksi mieleeni etsiytyi väkisin ajatus, jonka mukaan heidän etunimensä eivät olisi Sven ja Håkan, vaan selvästi eteläisempää - ja kenties jopa profeetallista - alkuperää. 

Joka tapauksessa on erinomaista, että Suomen ja Ruotsin viranomaiset pystyvät tekemään ennaltaehkäisevää yhteistyötä rikosten estämiseksi. Onhan toki aina parempi, mikäli väkivallanteot voidaan estää jo etukäteen kuin ruotia jo peruuttamatonta henkirikosta.

* * *

Huomasin myös toisen positiivisen rikosuutisen. Sen mukaan ihmiskaupan uhrien määrä on Maahanmuuttoviraston mukaan vähentynyt Suomessa. 

Tilastojen mukaan yleisin ihmiskaupan muoto oli aiempien vuosien mukaisesti pakkotyö, mutta pakkoavioliitto nousi toiseksi jättäen seksuaalisen hyväksikäytön taakseen. Syynä ei ollut pakkoavioliittojen määrän kasvu vaan hyväksikäyttötapausten väheneminen.

Uutinen ei kertonut sanaakaan ihmiskaupan uhrien määristä, mutta Maahanmuuttoviraston mukanaolo osoittaa, ettei kyse ole suomalaisista vaan maahanmuuttajista. Ja mitä todennäköisimmin lähinnä naisista ja tytöistä.

* * *

Ei kuitenkaan kahta uutista ilman kolmatta, sillä opetushallituksen työryhmä on esittänyt islamin uskonnon kokeen lisäämistä ylioppilastutkintoon. Perusteena on se, että muslimeita on maassamme nykyisin jo selvästi enemmän kuin ortodoksikristittyjä. 

Peruste on tietenkin omalla tavallaan validi, mutta jäin kuitenkin ihmettelemään sitä. Olin nimittäin aina kuvitellut, että luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon erityisasema ei olisi liittynyt niiden harjoittajien lukumäärään vaan näiden uskontojen erityisasemaan valtionuskontoina, joiden puolesta maallinen valta kerää myös kirkollisveron. 

Tällaisena uskonnottomana ihmisenä minusta olisi kuitenkin parempi, että luovuttaisiin mieluummin kokonaan uskonnosta ylioppilaskirjoitusten osana kuin lisättäisiin kirjoitettavien aineiden määriä. Sen sijaan voitaisiin laatia yleinen kaikkia maailmankatsomuksia koskeva ylioppilaskoe, jonka kysymykset kattaisivat niin kristinuskon, islamin kuin sekulaarinkin maailmankatsomuksen. 

* * *

Edelle referoimani kolme uutista osoittavat Suomen muuttuneen monilla tavoilla siitä yhteiskunnasta, jossa minä kasvoin viime vuosisadan puolivälin jälkeen. Rikollisuus on nykyään kansainvälistä ja monin tavoin erilaista kuin silloin ja jopa ihmisten uskomukset ovat monimuotoisempia. 

Tämä asettaa haasteita tulevaisuudelle etenkin yhteiskunnan turvallisuuden ja yhtenäisyyden suhteen. Ja vaatii nykyisiltä ja tulevilta poliitikoilta paljon ymmärrystä, osaamista ja taitoa, jossa Suomi säilyisi hyvänä paikkana myös lastenlasteni asua ja elää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeus- ja sisäministeri bilehuumeiden kimpussa
Lumikokkare, koira ja väestötieto
Koulujen ja huippu-urheilijoiden ongelmat