Siitä huolimatta - edelleen hänen mukaansa - talouden taantuma, nousevat kustannukset ja sähkönhinnat "kuormittaa periaatteessa jokaista ihmistä, mutta pienyrittäjiä vielä enemmän". Kun tämä yhdistetään yrittäjien keskimääräiseen tulotasoon - jutun mukaan 1 700 euroa kuussa - ei ole ihme, ettei yrittäminen kiinnosta kuin pientä osaa suomalaisista.
Siitä huolimatta Suomen lainsäädäntö on - edelleen saman artikkelin mukaan - hyvin yrittäjämyönteinen, "maailman kärkitasoa". Mutta silti vain harvat suomalaiset ryhtyvät yrittäjiksi ja vielä harvemmat tavoittelevat kasvua.
Tämän ristiriidan korjaamiseksi professori Jarna Heinonen ehdotti, että politiikka keskittyisi luomaan positiivisia kannustimia yrittäjyydelle. Se tarkoittaisi kulttuurin ja sosiaalisten normien muuttamista yrittäjyyteen kannustaviksi sekä yhteiskunnan turvajärjestelmien korjaamista.
Tähän liittyy vielä työntekijöiden palkkataso. Esimerkiksi omalta osaltani näen käytännössä järjettömäksi edes harkita - ainakaan päätoimiseksi - yrittäjäksi ryhtymistä. Valtiohan maksaa minulle professorina jokaiselta kuukaudelta mukavan taloudellisen toimeentulon varmistavan palkan ja työttömyyskassa tarjoaa lisäksi turvan - sinänsä äärimmäisen epätodennäköisen - työttömyyden varalle.
Niinpä minulla - ja muilla professoreilla - on joka kuukausi noin 7 000 hyvää syytä olla ryhtymättä päätoimiseksi yrittäjäksi. Etenkään siinä tapauksessa, että perustettavalle yritykselle pitäisi ostaa kalliita laitteita ja palkata töihin muita ihmisiä, jotka molemmat seikat lisäävät riskiä joutumisesta korkean kuukausipalkan saajasta yrityksen kulujen maksumieheksi tai pahimmassa tapauksessa suorastaan konkurssin hakijaksi.
Toisin sanoen maamme korkea palkkataso ei houkuttele - ainakaan palkansaajien tulohaitarin yläpäässä olevia - ihmisiä yrittäjiksi. Eikä sitä tee myöskään palkansaajien yrittäjiä merkittävästi parempi työsuhdeturva.
Itse asiassa yrittämisen - ja etenkin kasvua tavoittelevien yritysten - perustamisen houkuttelevuuden tulisi olla suomalaisen poliittisen päätöksenteon keskipisteessä. Onhan selvää, että ilman kasvuhakuisia yrittäjiä Suomen talous ei kasva eikä uusiudu. Eikä siten pysty tarjoamaan maassamme asuville ihmisille muihin länsimaihin vertaantuvaa elintasoa.
Tässä mielessä olemme siis tavallaan palanneet takaisin 1700-luvun alkupuolelle, jolloin aiemmin harjoitettu taloudenpito oli ajautunut umpikujaan, josta selvittiin - kuten kirjoitin noin kaksi vuotta sitten - synnyttämällä "päätöksiä ja käytäntöjä, jotka suosivat yksityistä omistusoikeutta, sopimusvapautta, rationaalisuutta oikeudenkäytössä ja lisäsivät kansalaisten itsenäisyyttä. Kehitystä vei eteenpäin erityisesti voiton tavoittelu, jonka taustalla on yksityisen omistusoikeuden kautta syntyvä yksityinen yritteliäisyys."
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lakko aiheuttaa tuhoa perheyrityksissä, mutta osoittaa myös säröilyn merkkejä
Yrittäminen ja yrittämisen kannusteet
Voiton tavoittelu pelasti maan
Lakko aiheuttaa tuhoa perheyrityksissä, mutta osoittaa myös säröilyn merkkejä
Yrittäminen ja yrittämisen kannusteet
Voiton tavoittelu pelasti maan
Tekstit
Hallituksen ei tarvitsisi tehdä kuin muutama päätös ja hyvin pyyhkii:
VastaaPoista* vähennetään elintasopakolaisten vetovoimatekijöitä
* parannetaan ja helpotetaan pienyrittämistä
* pidetään huolta lapsista ja syntyvyydestä
* hoidetaan vanhukset
* lopetetaan kokonaan haittamaahanmuutto.
Poliitikko tekee mieluummin sen mikä on mukavaa kuin sen mikä on oikein.
PoistaJostakin kumman syystä varsinkin vasemmistolaisilla on sellainen käsitys, että kaikki yrittäjät saavat valtiolta tukea ja elävät herroiksi. Yritystukia saavat vain isot ja paljon ihmisiä työllistävät yritykset ja pienyritykset, joita on noin 95 prosenttia kaikista, saavat selviytyä miten parhaaksi näkevät. Tuo 1700 euron tulo per kuukausi lienee lähellä totuutta ja siihenkin saa monesti tehdä pitkää päivää. Hullun hommaa, mutta luopuminen ja työttömyys ei ole vaihtoehto, koska itsekunnioitus ei sitä kestä kaikista ei vaan ole sohvalla makaamaan. Tosin suomalaisten maine ahkerina työntekijöinä alkaa olla hiipumaan päin. Sen osoitti esim. vimeinen poliittinen lakko, jossa lakkoilijoilla ei ollut mitään taloudellista hätää, vaan sellaisia etuja ja oikeuksia, joista pienyrittäjä/yksinyrittäjä voi vain haaveilla. Tästä lakkoporukasta tuskin kenellekään tulee mieleen lähteä itse yrittäjäksi. Se kummastuttaa, koska silloinhan rahaa tulisi ovista ja ikkunoista, eikä tarvitsisi lakkoilla ja mielenosoituksissa riehua.
VastaaPoistaVihervassareiden lisäksi monet tuilla elävät tuntuvat ajattelevan, että kaikki yrittäjät ovat riistokapitalisteja.
PoistaPistää miettimään, millaisessa luuserikuplassa täytyy elää, ettei tunne yhtään yrittäjää ja ole nähnyt, millaista se elämä on.
Olen kirjoittanut vuosikymmenten ajan yrittämisen puolesta satoja (ehkä 400) kirjoituksia ja viimeisimmän kirjanikin ”Yrittäminen on kaunein tapa ottaa vastuu omasta elämästä”. Blogissani vahtera.blog on lukuisia esityksiä yrittämisen edistämiseksi.
VastaaPoistaSen sijaan että valtio ottaisi vaarin kirjoituksistani se lisää byrokratiaa vuosi vuodelta. Esimerkiksi rahanpesuvaatimukset ovat johtaneet siihen, etteivät uudet yritykset saa enää pankkitilejä avatuksi. Käteisellä toimiminen on tehty rikolliseksi, vaikka esimerkiksi torikaupassa käteisen merkitys on suuri.
Jos hallitus tekisi jotain todellista yrittämisen eteen se aloittaisi korottamalla arvonlisäverovelvollisuuden myynnin rajan 60.000 euroon. Tätä olen esittänyt säännöllisesti yli 15 vuoden ajan ja kirjoittanut asiasta myös kansalaisaloitteen. Suurimmassa osassa EU-maita ostovoimakorjattu raja on yli 50.000 euroa, Italiassakin 85.000 euroa. Suomessa rupuiset 15.000 euroa. Sossustakin saa rahaa enemmän.
Myös yrittäjien eläkelain uudet tulkinnat eivät ole tästä maailmasta. Uusi yrittäjä joutuu maksamaan heti alusta kuukausittain 400-500 euron kuukausimaksuja, vaikka jokainen tietää että ensimmäinen ja usein muutama seuraavakin vuosi ovat yleensä tappiollisia. Ansiotuloja et saa, mutta eläkemaksut on maksettava.
Kyllä, molemmat mainitsemasi epäkohdat (alv ja eläkemaksut) ovat suorastaan tuhoisia.
PoistaOsaisiko Pauli Vahtera sanoa, miksi yksikään suomalainen puolue ei aja Suomeen amerikkalaistyylistä henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuutta? Sellainen voisi olla merkittävä helpotus, jolla edistetään yrittäjyyttä.
PoistaPitkä tarina lyhyesti: tarinat ovat aina olleet olemassa, mutta matka vaikkapa antiikin myyteistä, jotka olivat eurooppalaisen totuudellisuuden ensimmäinen formaatti, uudella ajalla syntyneeseen kerrontakirjallisuuteen, jonka romaanimuoto toi yhteiskunnassa institutionalisoituneet roolit ensimmäisen kerran tajunnalliselle näyttämölle niin, että roolien vaihdettavuudesta tuli kognitiivinen emergenssi -- tarvittaisiin tämän ajatushistoriallisen matkan edes alkeellista ymmärtämistä jotta koko omaa ajattelulaatuamme vaivaava harha paljastuisi.
VastaaPoistaKun emme ymmärrä oman tiedollisen ajattelumme premissejä, meille on ollut mahdollisuus kasvattaa valtaviin mittoihin se käsiterealistinen "oppineisuus" joka sitten erottaa akateemisen uran ja roolin esimerkiksi "yrittäjyydestä", joka tosiasiassa voi olla pikemminkin sielun pohjalla vaikuttavaa etologista toimintadraivia, johon ei kuulu minkäänlainen järkiajattelu.
Jos ymmärtäisimme etteivät eurooppalaisessa ajattelussa valistusajalla syntyneet hahmon- ja käsitteenmuodostukselliset "opilliset tarinat" ole muuta kuin tajunnallisia ratkaisuja, emme uskoisi niihin hahmon- ja käsitteenmuodostuksellisiin mukamas toisilleen päinvastaisia totuuksia sisältäviin oppeihin, joita professorit tarvitsevat ajatuksellisina kulisseina oman oppineisuutensa osoituksiksi.
Ymmärtäisimme esimerkiksi että "liberalismi" ja "sosialismi" ovat täsmälleen saman hahmon- ja osittain jopa saman käsitteenmuodostuksen lapsia -- eivätkä ne ole ollenkaan sellaisia "vaihtoehtoja" joina ideologiset viriitykset ne meille heijastavat.
Totuus on tuolla toisaalla: ihmisen kehityshistoriassa, joka on ajattelumme muovannut. Ajattelu on yhteisövoimien ja yhteisöominaisuuksien pohjalta muodostunut yhteisöilmiö, ja vaikka uudella ajalla olemme saavuttaneet esimerkiksi empirismin metodilla korrespondenttista tositietoa, sillä on vain alitajuntaisia motiiveja vahvistava rooli.
Asiat kasautuvat, myös ikävät asiat, se on luonnollista. Tänne Suomeen on kasautunut paljon IHMISIÄ PASSIVOIVIA ASIOITA. Onhan se selvää että helpot tulot passivoivat ihmisiä niin tuloasteikon ala- kuin yläpäässäkin. Sehän on ollut täällä Suomessa hyvätuloisten kokoomuslaisten iänikuinen ruikutuksen aihe, siis se että miten työttömyyskorvaukset passivoi. Sehän on selvää että jos tonnin kuussa voi tienata tekemättä mitään, niin eipä sellainen vaihtoehto juuri houkuttele jossa joutuu tekemään töitä sen tonnin eteen. En tietenkään tarkoita että kaikki ihmiset haluaisivat aina päästä mahdollisimman helpolla, mutta kyllä niitä opportunisteja mahtuu kaikkiin yhteiskuntaluokkiin. Ainakin tässä suomalaisessa rappiokulttuurissa.
VastaaPoistaSama toimii myös palkkahaitarin yläpäässäkin. Jos 7 tonnia kuussa voi tienata jonkun huuhaa-alan professorina (kaikki professorit eivät ole huuhaaprofessoreita) tai paskaa jauhavana poliitikkona, niin eipä se yrittäjän ura taida houkutella, varsinkaan jos joutuu palkkansa eteen tekemään ihan oikeita töitä arkipäivien lisäksi myös öisin, lauantaisin ja sunnuntaisin. Kesälomatkaan ei aina kuulu yrittäjän ylellisyyksiin. Suomesta löytyy aika monta yrittäjää jotka eivät ensi kesänäkään jouda viettämään kesälomaa.
KAIKKEIN SÄÄLITTÄVIN on ollut se ilmiö, jossa hyvin toimeen tulevia yrityksiä on myyty (yleensä ulkomaille) vain sen helpon äkkirikastumisen vuoksi. Sen sijaan että tehtäisiin kovasti töitä seuraavat vuosikymmenet ja rikastuttaisiin pikkuhiljaa, niin mennään ja myydään firma pois ja päästään hetkeksi otsikoihin patsastelemaan miljoonien kanssa. Mutta ei siinä sinänsä mitään epänormaalia ole, se näyttää kuuluvan suomalaiseen rahaa palvovaan rappiokulttuuriin.
Kaikki kunnia niille suomalaisille vanhoille perheyrityksille, jotka olette vuosikymmenien ajan suhdanteista piittaamatta jaksaneet tehdä töitä tässä yrittäjille ajoittain varsin vihamielisessä maassa.
Ei taida olla nykyinenkään hallitus kiinnostunut mistään pienyrittäjän ongelmista.
VastaaPoistaKokoomusta kiinnostaa vain rikkaimman desiilin omaisuuden kehitys.
Taannoin eräs Sipilän hallitus vapautti kauppojen aukiolon, piti tulla VM n mukaan 5000 uutta työpaikkaa, muutamaa vuotta myöhemmin lehdessä (Aamulehti ?) oli pikku uutinen että työpaikat vähenivät 3500 uudistuksen vuoksi. Melkoinen osa näistä oli yrittäjiä, koska ainakin R-kioskien määrä on vähentynyt yli 200, joka on n 50 % niiden aiemmasta määrästä. Ja monikohan kyläkauppa pisti lapun luukulle, moni !
Itse käyn sunnuntaina kaupassa, ehkä noin 5 kertaa vuodessa.
Terveisin A
Niin sitä asylum-taikasanalla kasvatettua satoa korjataan nyt ja vastaisuudessa varmasti enenevässä määrin - sitä haluavat ennenkaikkea viherkommunistit ja RKP:n täyshullu Biaudet.
VastaaPoistaKatsoppa video, PT-media eilen
VastaaPoistaPuolan rajalla tunkeutujat rikkovat raja-aitaa päästäkseen Eurooppaan
https://pt-media.org/2024/04/11/puolan-rajalla-tunkeutujat-rikkovat-raja-aitaa-paastakseen-eurooppaan/
Lukuunottamatta lyhyttä pätkää niin Suomen itäraja "railona aukeaa" - kunhan n. metrin paksuinen hanki on sulanut.
VastaaPoistaJa jotkut lakipykälä- ja "ihmisoikeus"-hörhöt kehtaavat vastustaa hallitusta tekemästä parhaansa massiivisen maahantunkeutuja-invaasion hillitsemiseksi! Noita hörhöjä ei yhtään huoleta noista tunkeutujista aiheutuvat sekä kustannus- että monet muut vakavatkin haitat.
Suomen kuralla oleva talous ei kaipaisi yhtään lisää elätettäviä loisia - asylum-taikasanalla saapuneista on jo yli 3 miljardin euron vuotuiset kustannukset.