Maahanmuuttajien kohtaamisteoria osoittautui virheelliseksi

Vallitsevan jargonin mukaan ihmisten negatiivinen suhtautuminen maahanmuuttajiin johtuu siitä, etteivät he tunne näitä. Tämän ns. kohtaamisteorian mukaan asenteet muuttuvat suopeammiksi sitä mukaa kun tulijat tulevat tutummiksi. 

Tutkijana olen luonnollisesti ollut paljonkin tekemistä ulkomaalaisten ja maahanmuuttajien kanssa. Olen ohjannut monenlaisten ihmisten opinnäytteitä ja tehnyt tieteellistä yhteistyötä kaikenväristen ihmisten kanssa yönmustista afrikkalaisista ruskehtaviin pakistanilaisiin ja kellertäviin kiinalaisiin sekä vaaleahipiäisiin venäläisiin.

Näiden ihmisten kanssa työskentely on johtanut kaikenlaisten ihonväriin liittyneiden ennakkoluulojen katoamiseen. Ovathan kyseessä olleet korkeasti koulutetut ja ammattimaisesti työtään harjoittavat, osaavat ja ahkerat ihmiset, joille länsimaisen elämäntavan parhaat puolet ovat itsestäänselvyys.

Siksi heidät onkin syytä erottaa omaksi ryhmäkseen maahanmuuttajien joukossa. Ryhmäksi, joka ei vaadi erityishuomiota kanssaihmisiltä. 

Alussa mainittua jargonia ei siten käytetäkään korkeasti koulutetuista maahanmuuttajista, vaan sellaisista henkilöistä, jotka ovat saapuneet maahamme muista syistä - lähinnä helposti saavutettavan kotimaahansa nähden korkean elintason takia. Siksi olikin mielenkiintoista lukea väitöstutkimuksesta, jossa oli tutkittu turkulaisten suhtautumista tähän maahanmuuttajaryhmään.

Tutkimuksen tehneen tutkijan mukaan "monissa lähiöissä, joissa maahanmuuttajien osuus väestöstä on verrattain suuri, asenteet maahanmuuttajia kohtaan ovat yleisemmin kielteisempiä kuin myönteisiä". 

Tosin hänen tulostensa mukaan "toisaalta osa maahanmuuttoon kaikkein kielteisimmin suhtautuvista Turun alueista ovat etnisesti hyvin yksipuolisia. Toisin sanoen niissä asuu lähes pelkästään kantaväestöön kuuluvia."

Väitöskirjantutkijan mukaan tämä tarkoittaa yhteiskunnan polarisoitumista. Eli "asuinalueiden sisäinen asenteiden samankaltaistuminen sekä lujittuminen merkitsevät sitä, että asuinalueilla on potentiaalia muodostaa eräänlaisia ´kuplia´. Niissä yhteiset kokemukset, näkemykset ja mielipiteet edelleen ruokkivat ja vahvistavat samankaltaista maailmankuvaa sekä asenteita"

Nähdäkseni nämä tulokset ja ne tehneen tutkijan näkemykset osoittavat, ettei paljon mainostettu kohtaamisteoria toimi. Tämä on toki ollut maahanmuuttokriittisten ihmisten näkemys jo aiemmin, mutta nyt sille on saatu tieteellinen vahvistus. 

Siksi sopii toivoa, ettei kohtaamisteoriaan enää vedottaisi maahanmuuttokeskustelussa - eikä varsinkaan siihen liittyvässä poliittisessa päätöksenteossa. Sen sijaan maamme poliittisten päättäjien vasemmalta oikealle laidalle tulisi ryhdistäytyä ja perustaa maamme tulevaisuuspolitiikka tosiasioille. 

Käytännössä tämä tarkoittaisi elintasopakolaisuuden aiheuttaman yhteiskunnallisen polarisoitumisriskin välttämistä tiukan maahanmuuttopolitiikan avulla. Käytännössä ensimmäinen askel sillä tiellä olisi turvapaikkajärjestelmän väärinkäytön ehkäiseminen seuraavilla neljällä keinolla.

Yksi. Turvapaikantarpeen näyttövelvollisuuden siirtäminen hakijalle, eli epäselvien tapausten tulkitseminen suomalaisten eduksi.

Kaksi. Turvapaikanhakuun liittyvän rajattoman valitusoikeuden poistaminen ja siirtyminen normaaliin oikeuskäytäntöön, jossa viranomaispäätöksestä voi valittaa vain rajoitetusti.

Kolme. Elintasopakolaisia houkuttelevan korkean sosiaaliturvan määräytymisen muuttaminen kansalaisuusperusteiseksi nykyisen asuinpaikkaperusteisuuden sijaan. 

Neljä. Laittomasti maassa oleskelevien ihmisten erottaminen muusta väestöstä joko palauttamalla heidät kotimaahansa tai sijoittamalla leirimäisiin olosuhteisiin, joista olisi vapaa pääsy takaisin kotimaahan.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n pitäisi muuttaa tulkintaansa Geneven sopimuksesta
EU-alueelle pyrkivien uusi konsti
Kohti järkevämpää maahanmuuttopolitiikkaa