Helteisen heinäkuun ennätysmurskajaiset

Kulunut heinäkuu oli EU:n maailman lämpötilaa tarkkailevan Copernicus-verkoston mukaan mittaushistorian lämpimin. Sen mukaan se ylitti aiemman, vuoden 2016 ennätyksen, 0,04 celsiusasteella.

Tällainen maapallon lämpötilaestimaatti on tietenkin epätarkka. Mutta otetaan kuitenkin vakavasti se, mitä meille on uutisoitu ja katsotaan miten se näkyy maapallon nopeimmin lämpenevällä eli arktisella alueella.

Lähteenä käytän jälleen National Snow and Ice Data Centerin eli NSIDC:n nettisivuja, joilta löytyy tieto pohjoisen jääpeitteen pinta-alasta ("reikäjuusto ilman reikiä") ja laajuudesta ("reikäjuusto reikineen"). Jälkimmäisestä löytyy myös päivittäinen seuranta.

Päivittäisen seurannan mukaan pohjoisen napajään laajuus oli pienempi kuin se oli ollut vuoden 2012 heinäkuun 8. päivästä lähtien kuun loppuun saakka. Vuosi 2012 on oleellinen vertailukohta, sillä tuolloin saavutettiin jään laajuuden koon minimiennätys. Tämän mukaisesti myös tämän vuoden heinäkuussa jään laajuuden keskiarvo oli vuodesta 1979 alkaneen tilaston pienin.

Sen sijaan kun katsotaan samasta tilastosta pohjoisen merijään pinta-alaa jää heinäkuu 2019 hiukan tämän tilaston ennätysvuodesta 2012. Lähelle menee myös aiempi ennätysvuosi 2007. Näiden vuosien heinäkuiden aikana napajäiden pinta-alat ovat olleet 5,10, 5,09 ja 5,13 miljoonaa neliökilometriä. Vertailun vuoksi: viime vuoden heinäkuussa se oli 6,76 ja pinta-alan ennätysvuonna 1996 peräti 7,44 miljoonaa neliökilometriä.

Nähtäväksi jää millä tavalla maapallon ilmaston lämpeneminen jatkuu loppuvuoden aikana. Joka tapauksessa sekä jääpeitteen laajuus että sen pinta-ala ovat tänä kesänä olleet suunnilleen samassa linjassa vuoden 2012 kanssa. Siis sen vuoden, kun jääpeite saavutti ylivoimaisesti mittaushistorian pienimmän kokonsa syyskuussa.

Meitä kilpailuhenkisiä tietenkin jännittää erityisesti se, saavutetaanko uusi ennätys. Tosin tuo ennätys lienee syntyessäänkin varsin väliaikainen, sillä esimerkiksi keskiajan lämpökaudella ainakin Suomessa lämpötilat olivat pitkään nykyisissä lukemissa - ja reilut 5000 vuotta sitten paljon nykyistä lämpimämpi ilmasto mahdollisti mäntymetsien kasvun tunturien huipuilla satoja metrejä nykyistä puurajaa korkeammalla.

Vielä lämpimämpää oli edellisellä interglasiaalikaudella ennen viime jääkautta. Niinpä jääkarhutkin voivat katsoa luottavaisesti omaan tulevaisuuteensa, koska laji on aiemminkin selvinnyt paljon nykyistä lämpimämmässä ilmastossa, jossa pohjoinen napajää on kesän aikana mitä todennäköisimmin sulanut kokonaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhoaako poliittinen korrektius ilmaston?
Aatteesta ja aatteettomasta ilmastopopulismista
Grönlannissa koirat juoksevat vedessä