maanantai 19. helmikuuta 2018

Naisia viehättää suunnitelmatalous ja maailmanparantaminen

Helsingin Sanomat julkaisi tänä aamuna mielenkiintoisen jutun, jossa kerrottiin taloustieteilijöiden näkemysten riippuvan sukupuolesta. Sen mukaan naispuoliset ekonomistit näkevät, että hallitusten puuttuminen on markkinavoimia parempi ratkaisu yhteiskunnallisiin ongelmiin, ettei työlainsäädäntö yleisesti ottaen heikennä taloustilannetta ja ettei korkeampi minimipalkka lisää työttömyyttä. Lisäksi naiset kaipasivat miehiä enemmän ympäristönsuojelun lisäämistä.

Toisin sanoen ekonomistinaiset kaipasivat vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia taloustieteilijöitä enemmän suunnitelmataloutta ja poliittisesti ohjattua maailmanparantamista (vaikka kyllä jotkut miehetkin "osaavat"). Tämä seikka herätti mielessäni kaksi kysymysvyyhtiä.

Ensinnäkin kysymys suoraan naisekonomisteille. Jos poliittinen kontrolli on erinomainen ratkaisu kaikenlaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, niin miksi viime vuosisadan sosialistinen - siis nimenomaisesti poliittisin päätöksin ohjattu järjestelmä - hävisi kilpailun huomattavasti enemmän markkinavoimien varassa toimivalle lännelle?

Taloudellisen tappion lisäksi sosialistinen järjestelmä tuhosi kansalaistensa ihmisoikeudet ja ympäristön, kuten vaikkapa Saksan länsiosien kanssa samalta viivalta 1940-luvulla lähtenyt Saksan demokraattinen tasavalta osoitti. Ja miksi poliittisesti suunnitelmatalouteen vannova Kiinan suunnanmuutos taloutensa vapauttamiseksi on johtanut ennennäkemättömään talouskasvuun, ihmisten hyvinvoinnin lisääntymiseen ja lopulta jopa ympäristöongelmien tunnustamiseen?

Toiseksi. Jos ekonomiassa sukupuolella on näin vahva merkitys tieteenalan keskeisten kysymysten osalta, niin voiko sitä pitää tieteenä ensinkään. Ja jos voi, niin millä tavoin sukupuolten näkemykset eroavat ensinnäkin muissa humanistisissa tieteissä ja toisaalta niitä eksaktimmeissa luonnontieteissä? 

Oma veikkaukseni on, että sitä vähemmän, mitä eksaktimmasta tieteestä on kyse. Matematiikassa sukupuolella on tuskin kovinkaan paljon merkitystä, eikä ehkä fysiikassakaan, mutta biologiassa saattaa jo ollakin. Onko naisten suhtautuminen esimerkiksi geneettisesti muokattuihin eliöihin tai metsänhoidon menetelmiin erilaista kuin miesten? 

Tai uskovatko kehitysmaita tutkivat humanistinaiset miehiä enemmän kehitysmaiden ratkovan ongelmansa kehitysavun ja reilun kaupan banaanien avulla? Tai näkevätkö naispuoliset käyttäytymistieteilijät islamiin liittyvän terrorismin olevan poistettavissa erilaisin keinoin kuin miespuoliset kollegansa?

Minulla ei ole vastausta näihin kysymyksiin, mutta mielelläni tahtoisin sellaiset kuulla. Ellei muuten, niin oman ihmiskuvani täydentämiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiina nousee tutkimuksen ja talouden välisen positiivisen kierteen varassa
Marxilainen väitöskirja
Naiset suosimalla yhteiskunnan huipulle!

12 kommenttia:

  1. Ruotsissa hallitus tunnustautuu feministiseksi. Suomessa Tuula Haatainen ilmoittautui presidentinvaalissa feministisen politiikan kannattajaksi. On perustettu myös Feministinen puolue. Näin ollen feministit tunnustavat politiikkansa omaleimaisuuden. Feministit pyrkivät määrittelemään ensisijaisesti, mitä pitää ja mitä ei saa tehdä. Se tarkoittaa suunnitelma- ja direktiivitaloutta. Tunnepohjalta lähdettäessä taloudelliset reaaliteetit ovat toissijaisia ja yleensä kiusallisia. Esimerkiksi maahanmuuton laajuudesta keskusteltaessa on kuulunut tiuskaisuja, joiden mukaan "ei pidä puhua rahasta, kun kyse on ihmisistä" tai "eihän se ole keneltäkään pois".
    On vaikea uskoa, etteikö perusolemukseltaan feministisissä, pehmeiden tieteiden tiedekunnissa vallitseva pinta olisi kalteva samaan suuntaan kuin politiikassa. Taloustiede tutkii ilmiöitä, jotka ovat pitkälti kaoottisia, eikä feministinen lisäote parantane sen ennestään surkeaa ennustekykyä.

    Sosialistiset yhteiskuntakokeilut ovat osoittaneet vahvuutensa, jos ei muussa, niin uudestisyntymisen kyvyssä. Tuloksiltaan ne ovat olleet kaikilla mittareilla epäinhimillisiä ja raakoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin ihmetellyt sosialististen yhteiskuntien uudestisyntymiskykyä. Joskus tuntuu aivan siltä kuin ihmisillä ei olisi minkäänlaista kykyä ymmärtää näkemäänsä.

      Poista
  2. Sosialismin toistuvassa uudestisyntymässä taitaa olla enemmänkin kysymys siitä, että ihmisillä on taipumus toiveajatteluun ja ei ole kykyä oppia historiasta. Sosialismissa ja sääntelemättömässä mainonnassa on kyse jokseenkin samasta ilmiöstä, kauniita lupauksia ja haaveita joita ei kyetä toteuttamaan, ei ehkä ole aikomuskaan. Kun yksi sukupolvi näkee omakohtaisesti sosialismin toimimattomuuden, se tulee sille immuuniksi. Näin tapahtui esimerkiksi vuoden 1990 paikkeilla Neuvostoliiton romahdettua. Sosialismin puolestapuhujia sai etsiä suurennuslasin kanssa, mutta ei vaan tahtonut löytyä. Aikanaan sitten kasvaa uusi sukupolvi, jolla tätä immuniteettia ei ole ja sama alttius mainospuheiden nielemiseen toistuu. Feminiiniseen politiikkaan tämä liittyy niin, että naisia on aina valloitettu kauniilla puheilla ja ruusuisilla lupauksilla.

    VastaaPoista
  3. Historiallisesti nähden ja kehityksen kannalta on sosiaalidemokraattinen työväenliike ollut välttämätön. Esimerkiksi torpparit ja 8 tunnin työpäivä. Kommunismi taas ei ole loistanut missään maassa. Lähitulevaisuudessa on odotettavissa rajuja muutoksia kun pankit, virastot, koulutus ja liikenne on digitalisoitu, automatisoitu ja robotisoitu. Puolueiden väreillä ei silloin ole sen suurempaa merkitystä, on vain keksittävä ratkaisut yli puoluerajojen, kuinka tuleva kehitys otetaan vastaan. Feminismi tarkoittaa "naisasialiike", joten on kysymys sukupuolesta. Kun oletettu mieshenkilö sanoo että hän on feministi, niin silloin kaikki on päin vittua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun oletettu mieshenkilö sanoo että hän on feministi, kysymys on vonkaamisesta.

      Poista
    2. Eikös se ole heteromiesten ikiaikanen toive: päin vittua:)

      Poista
  4. Minun mielestäni ongelma on se, että sosialismi on nykyisin kuin ameeba, joka muuttaa loputtomasti muotoaan.

    Tyylipuhdas marxisti-leninisti voi pokkana kiistää olevansa sellainen ja väittää olevansa "hieman vasemmalle kallellaan", jos sitäkään.

    Neuvostoliiton jälkeisenä vuosikymmenenä ihmettelin, että minne kaikki entiset kommunistit katosivat, mutta eiväthän he mihinkään kadonneet, he muuttivat muotoaan, esimerkiksi vihreiksi.

    Nykyiset eivät uskalla häpeissään myöntää, tai ehkä tajuakaan olevansa äärivasemmistolaisia, mutta aatteet ovat sitä samaa...

    On äärettömän tärkeää valistaa ihmisiä, varsinkin nuoria, siitä mitä oli ja on marxilainen politiikka.

    Mitä enemmän hulluille annetaan valtaa, sitä katastrofaalisempia virheitä he voivat tehdä. Esimerkkinä vaikkapa Venezuelan "bolivaarinen" systeemi.


    t: W-tuuntunut Stadilainen

    VastaaPoista
  5. Taloustieteen eksaktiutta voi miettiä vaikka siltä pohjalta, että kun ekonomisteilta kysytään, onko Eurosta ollut hyötyä vai haittaa, niin vastaukset vaihtelevat laidasta laitaan. Tosin Euron kohdalla taitaa olla jo enemmistö niitä, jotka pitävät sitä virheenä.
    Teorioita tuntuu olevan paljon, ja kaikille niille löytyy arvovaltaisia puolestapuhujia. Sitten on teorioita, jotka maallikosta tuntuvat täysin älyvapailta, kuten Juhana Vartiaisen ajatus, että lisää työpaikkoja syntyy, kun lisätään työn hakijoita. Bengt Holmströmin haastattelusta jäi mieleen hänen vastauksensa johonkin haastattelijan kysymykseen, että "Sano sä mulle".

    VastaaPoista
  6. En usko että naisia varsinaisesti "viehättää" suunnitelmatalous. Aika harva akateeminenkaan nainen - tai mies, jos sikseen - tietää mitä se käytännössä oikeasti tarkoittaa. Tuli kokeiltua tuota 15 vuoden ajan ja lopputulemana se, että tasaista kurjuutta, pelkoa ja kontrollia suurimmalle osalle, etuoikeuksia ja vapautta nomenklaturalle. Mutta toki ihan taloudellisesti suunniteltuna.

    DDR pärjäsi kuitenkin itäblokin maista taloudellisesti parhaiten. Ilmeisesti siksi, että sodan jälkeen hallintoa ei annettu räyhäävien kommunistien käsiin vaan vähin äänin niiden entisten natsien - NLn luvalla. Siksi DDRn suunnitelmatalous toimi paremmin kuin NLn.

    Luulen, että humanistissa tieteissä sukupuolella on vähiten eroa. Lienee myös sikäli tasa-arvoinen tiedekunta, että molempia sukupuolia on yhtä paljon työttöminä.

    Kun nyt tulit kysyneeksi: kuka naispuolinen käyttäytymistieteilijä ylipäänsä nykyään myöntää että on olemassa sellaista kuin islamilainen terrorismi?
    tira+

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miesten ja naisten työnjako historian alkuhämärissä lienee ollut, että miehet toivat kotiluolaan saaliin. Naiset sitten jakoivat sen jälkeläisille. - Sama toistuu nyt hieman isommassa mittakaavassa. Hoivaa tarjotaan nyt koko maailmalle.

      acc

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!