lauantai 16. marraskuuta 2013

Opettavainen tarina vuodelta 1930 - Robert Heleniuksen paluuta odotellessa

Uutisten mukaan maamme ykkösnyrkki Robert Helenius on saanut asiansa kuntoon, ja valmistautuu uransa uuteen nousuun isänsä valmennuksessa. Mielessä siintää luonnollisesti raskaansarjan maailmanmestaruus. Sitä odotellessa kerron pienen nyrkkeilytarinan menneiltä ajoilta.

Max Baer oli vuosina 1934-35 nyrkkeilyn kiistaton maailmanmestari häviten tittelinsä Jim Braddockille yhdessä maailmanhistorian tunnetuimmassa ottelussa. Aiheesta on tehty elokuvakin. Mutta tässä tekstissä en kerro tuosta ottelusta, vaan eräästä toisesta.

Neljä vuotta ennen maailmanmestaruuttaan Max Baer oli voittanut 23 ammattilaisottelua ja hävinnyt kolme. 25. elokuuta 1930 järjestetyssä ottelussa hänen vastaansa asteli Frankie Campbell, jolla oli takanaan 33 voittoa, kaksi ratkaisematonta ja kolme tappiota. Etukäteen ajatellen vastakkain oli siis varsin tasainen pari.

Ennen ottelua Baer nousi kehään virne kasvoillaan, kiinnittämättä minkäänlaista huomiota vastustajaansa. Tämä puolestaan hymyili luottavaisesti katsellessaan kehän yli kohti vastustajaansa.

Ottelun alussa Cambpell pakotti Baerin köysiin kerta toisensa jälkeen. Kesken painostuksen Baer kuitenkin osui vastustajansa leukaperiin pudottaen tämän luvunlaskulle. Cambpell odotti tuomarin laskua oikeaoppisesti mahdollisimman kauan ja palasi otteluun yhtä vahvana kuin ennen osumaa. Erä meni kuitenkin Baerille.

Toisessa erässä ottelun hallinta siirtyi Baerille, joka upotti kerta toisensa jälkeen painavan nyrkkinsä Campbellin suojauksen ohi. Näytti suoranaiselta ihmeeltä, ettei ottelu päättynyt, vaan erän jatkuessa Campbell puolestaan ajoi Baerin köysiin. Ja hetken kuluttua mentiin taas toisin päin. Silloin Campbellin avustajat pyysivät suojattiaan pysymään matalana.

Tällöin Cambpell sai osuman, mutta työnsi Baerin maahan, jolloin tuomari osoitti hänet puolueettomaan nurkkaan. Sinne Baerin jalkojen yli kävellessän Campbell heilutteli tyytyväisenä vaimolleen Elsielle, joka hymyili ylpeänä puolisolleen.

Baer sen sijaan nousi saman tien ylös ja hyökkäsi heti Campbellin kimppuun. Tämä tuli vaimoaan viihdyttäneelle vastustajalle yllätyksenä. Niinpä Baer pakotti valmistautumattoman vastustajansa perääntymään, ja pelastamaan itsensä kietomalla kätensä köysien ympärille. 

Tilanteessa Baer ei rikkonut sääntöjä, mutta yleisö buuasi hänelle. Tästä piittaamatta Baer jatkoi vastustajan pehmittämistä vartalolyönneillä kunnes tuomari tuli väliin. Hän ei kuitenkaan keskeyttänyt ottelua, mutta erä meni Baerille.

Kulmauksessaan Campbell valitti huoltajilleen että hänestä tuntui kuin jokin olisi särkynyt hänen päässään. Tästä huolimatta hän tuli kolmanteen erään vahvana ja taktiikkaansa muuttaneena vieden koko erän puhtaasti. 

Campbell tuli vahvana myös neljänteen erään ja suorastaan juoksi kehän yli ahdistelemaan Baeria. Erän aikana tämä kuitenkin onnistui kahdesti lyömään Campbellin sekavaksi muutaman sekunnin ajaksi. Tästä huolimatta Campbell pysyi ottelussa mukana ja pehmitti kovilla vartaloiskuillaan Baerin niin, että tämän vauhti silminnähden hidastui. Niinpä hän vei lopulta tämänkin erän.

Kello oli 22.30 kun viides erä alkoi. Yksi avustajista huuteli kavereilleen katsomossa ottelun olevan selvä ja voiton olevan tulossa. Campbellin kulmasta jatkettiin myös jo ottelun alussa alkanutta Baerin ärsyttämiseen tarkoitettua huutelua, joka nyt ulotettiin loukkaamaan jopa vastustajan perhettä.

Baer oli tästä raivoissaan ja lähti erään tavoittelemaan tyrmäystä. Hän suojasi vasemmalla kädellään ja ujutti oikean suoransa vastustajan suojauksen ohi. Lyönnit olivat hitaita mutta painavia. Lyöntejä meni myös ohi, mutta Baer jatkoi ja pakotti Campbellin köysiin vatsaan uponneella koukulla. Siellä Baer osui valtavalla oikean käden lyönnillä vielä Campbellin alaleukaan. 

Yksin tämä lyönti olisi tyrmännyt Campbellin, mutta Baer jatkoi hakkaamalla useita lyöntejä Campbellin suojaamattomaan leukaan. Campbell oli ulkona, mutta ei voinut kaatua, koska hänellä oli kulmauksessa molemmilla sivuillaan pystyssä pitelevät köydet ja edessä yhä uusia iskuja jakava Baer. 

Tuomari Toby Irwin oli Baerin takana, eikä hänkään voinut olla varma Campbellin avuttomuudesta vaan odotti että tyrmäys oli varmasti tapahtunut. Hän pelkäsi yleisön reaktiota jos keskeyttäisi ottelun liian aikaisin, sillä tuohon aikaan ottelut olivat usein ennalta sovittuja. 

Campbellin avustaja ilmeisesti pyyteli ottelua keskeytettäväksi, mutta Irwin ei kuullut yleisön mylvimisen takia huutoja. Niinpä ottelu loppui vasta kun Campbell lopulta kaatui kanveesiin tiedottomana ja veren vuotaessa suusta, nenästä ja korvista. Kiinnittämättä häneen mitään huomiota tuomari nosti Baerin käden ylös poseeraten tämän kanssa yleisölle. 

Lääkäri saapui tutkimaan Campbellin vammoja vasta 20 minuutin kuluttua tyrmäyksestä, koska salissa vallitsi täydellinen epäjärjestys. Edelleen kului kokonaista kymmenen minuuttia ennen kuin paikalle saapui ambulanssi ja pahoin tyrmättyä nyrkkeilijää lähdettiin kuljettamaan sairaalaan vaimon pidellessä hänen kädestään. 

Sairaalassa Campbellin aivojen todettiin ruhjoutuneen pahasti ja kärsivän monista verenvuodoista. Leikkaus olisi turha. Puolen yön aikaan Campbell vaipui koomaan. Seuraavana aamuna hänen korvansa alkoivat vuotaa verta. Sitä alkoi valua myös selkärankaan. 

Myös Baer saapui katsomaan vastustajaansa ja alkoi tämän nähdessään itkemään "golfpallon kokoisia kyyneleitä". Kuolevan nyrkkeilijän ruumiin vieressä tämän vaimo hyväksyi voittajan sovinnon käden. Lyhyen keskustelun aikana Campbellin vaimo vastasi Baerin anteeksipyyntöön, että yhtä hyvin se olisit voinut olla sinä. 

Frankie Campbell julistettiin kuoliaaksi 13 tuntia ottelun jälkeen. Lääkärit totesivat Campbellin aivojen irronneen kokonaan kallosta ja muuttuneen isoksi ruhjemassaksi.

En kertonut tätä tarinaa aiheuttakseni kauhistusta - nykyisin nyrkkeilytuomarit keskeyttävät otteluita paljon 1930-lukua herkemmin ja kaikki nyrkkeilijät tietävät harrastuksensa sisältämät riskit. Sen sijaan kerroin tämän siksi, että tarina on opettavainen ja omalla tavallaan jopa kaunis. 

Valitettavasti Campbellin kuolintarina ei ole ainutkertainen. En myöskään ole vakuuttunut siitä, ettei kuoleman läheisyys olisi yksi syy nyrkkeilyn ja muiden vielä sitäkin brutaalimpien kamppailulajien suosioon. Tämänhän tiesivät jo muinaisen Rooman keisarit, eikä ihmisluonto ole siitä ajasta muuttunut miksikään - käytöksemme on ainoastaan päällystetty sivistyksen pintakuorrutuksella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

1 kommentti:

  1. Kaikissa urheilulajeissa on vaaransa. Etenkin taistelulajeissa. Semmoista on elämä.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!