sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Etelä-Pohjanmaan romanit ja Veijo Baltzarin näkemys

Romanivaikuttaja Veijo Baltzar kertoi Etelä-Suomen Sanomissa, että vähemmistöt voivat selvitä valtakulttuurin keskellä vain pitämällä kiinni omista myyteistään, riiteistään ja tavoistaan. Hänen mukaansa  "sulautuminen on kaikkein kohtalokkainta."

Tarkastellaanpa tätä väitettä käyttäen hyväksi romanien omaa historiaa Suomessa. Ensimmäisenä vertailuryhmänä käytettäköön Etelä-Pohjanmaalla aikanaan melko runsasta 1500-luvun romaniväestöä, joka ei pystynyt tai halunnut pitää omasta kulttuuristaan kiinni, vaan sulautui valtaväestöön. Tästä syystä suurin osa eteläpohjalaisista on pieneltä osin romanien jälkeläisiä.

Toiseksi vertailuryhmäksi voidaan ottaa myöhemmin Etelä-Pohjanmaalle saapunut romaniväestö, joka ei ole sulautunut valtaväestöön, vaan on pitänyt kiinni omista myyteistään, riiteistään ja tavoistaan. Siis toiminut Baltzarin vähemmistöille suosittelemalla tavalla.

Kysymykseni kuuluukin: meneekö kulttuurinsa hukanneiden ja valtaväestöön sulautuneiden romanien jälkeläisillä eli eteläpohjalaisilla nykyisin inhimillisesti/taloudellisesti/miten tahansa huonommin kuin maakuntaan myöhemmin muuttaneilla ja kulttuuristaan kiinni pitäneillä romaneilla? Vastaus lienee kaikille selvä. Ja Veijo Baltzar siten väärässä sulautumisen kohtalokkuudesta. 

Edellä käsittelemäni pala Etelä-Pohjanmaan historiaa osoittaa, että oman tulevaisuutensa edistämiseksi niin romani- kuin maahanmuuttajavähemmistöjen kannattaisi oma-aloitteisesti luopua kaikista niistä kulttuurinsa piirteistä, jotka ehkäisevät heidän sulautumistaan valtakulttuurin osaksi. Heidän on kuitenkin syytä ylläpitää sellaisia mahdollisia kulttuurinsa piirteitä, jotka edesauttavat kaikkien suomalaisten hyvinvointia. Itse asiassa myös kantasuomalaisten kannattaisi harkita sellaisten piirteiden ottamista osaksi omaa kulttuuriaan, aivan samoin kuin heidän omat esi-isänsä aikanaan omaksuivat vaikkapa maatalouden tai yleisen myönteisyyden koulutusta kohtaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

5 kommenttia:

  1. Baltzar ehkä pitää kohtalokkaana kulttuurin häviämistä, kävipä kyseisen kulttuurin ihmisille sitten miten hyvin tahansa. Mutta voidaanko kohtalokkuudesta todella puhua aina kulttuurin häviämisen yhteydessä? Eikö kulttuuri ole pikemminkin tapa tuottaa ihmisten elämään sisältöä, mielekkyyttä ja ehkä hyvää mieltä ja onneakin, siis kaikkea sitä joka tekee elämän elämisen arvoiseksi?

    Kaikki voinemme olla yhtä mieltä siitä, että on olemassa kulttuuripiirteitä, jotka eivät ole säilyttämisen arvoisia. Esimerkiksi joissakin kulttuureissa yleinen tyttöjen sukupuolielinten silpominen - joka tunnetaan harhaanjohtavasti ympärileikkauksen nimellä - tuottaa varmasti enemmän kärsimystä kuin mahdollisia myönteisiä vaikutuksia. Maapallo olisi ihmisille parempi paikka, jos tyttöjen sukupuolielinten silvonta saataisiin loppumaan.

    Myös kokonaiset kulttuurit voivat sisältää niin paljon dysfunktionaalisia piirteitä, että niiden häviäminen surettaa vain harvaa. Esimerkiksi natsikulttuurissa oli joitakin myönteisiäkin piirteitä (kuten tulevaisuudentoivo), mutta moniko oikeasti suree sitä, että natsikulttuuri on käytännössä hävinnyt? Entä moniko pitäisi huonona asiana sitä, että taleban-kulttuuri häviäisi Afganistanista?

    Kulttuurin häviämisen edesauttaminen toimenpiteillä, joiden tiedetään muuttavan sitä joissain suhteissa kielteiseen suuntaan, on kyseenalaista ja sitä pitäisi harkita tarkasti ennalta. Kulttuurin hävittäminen tahallisesti voi olla tuomittavaa. Kulttuurin hävittäminen voimakeinoin on barbaarista. Mutta entä jos kulttuuri on itsekseen häviämässä, kannattaako ainakaan enimmäkseen dysfunktionaalista kulttuuria tekohengittää? Eikö olisi parempi tehdä inventaari kyseisen kulttuurin mahdollisista myönteisistä piirteistä, ja sitten yrittää suojella ja vaalia juuri niitä piirteitä?

    -ike60

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ansiokasta pohdintaa. Ja viimeinen virkkeesi on hyvin yhteensopiva oman näkemykseni kanssa (blogitekstin viimeinen kappale).

      Poista
  2. Suomalaiseen romanikulttuuriin on kuulunut vahvana ajatus, että kaaleet (=romanit) eivät saa näyttäytyä toistensa edessä kaajeiden (=valkolaisten puvuissa). Niinpä romaninainen kertoi minulle, kuinka hän nuorempana oli töissä keskussairaalassa siivoojana ja kuinka hänen piti piiloutua vauhdilla, jos osastolle tuli muita romaneja vierailuille. Heille ei saanut näyttäytyä sairaalan siivoojan vaatteissa. Se olisi ollut "häpiä".

    Tuosta kerrotusta on jo aikaa yli 20 vuotta ja asenteet ovat muuttumassa jonkin verran. Silti olen vain kerran nähnyt kovasti romaninaista muistuttavan naisen kaupan (kioskin) kassalla. Muun värisiä ja vaikka mistä tulleita on kyllä näkynyt.

    Romaninaisten osuus vankiloissa on järkyttävän suuri suhteessa naisten kokonaisvankilukuun. Tähän yksi syy on kulttuuri, joka on pitänyt normaalina sellaista elämää, jossa nuori nainen kiertelee sukulaisissa ja vaikka missä täysipäiväisesti, mutta ei missään tapauksessa esim. ryhdy vaikkapa marketin siivoojaksi. Sukulaiset kun voisivat nähdä hänet niissä valkolaisten vaatteissa.

    Jos romanikulttuuri ei pysty uudistumaan, on sen hinta hirvittävä. Nyt jo romaninuorten keskuudessa huumeongelma on paljon, paljon pahempi kuin muun väestön joukossa. Tätä viranomaiset eivät vain sanoa mediassa.

    VastaaPoista
  3. Toivon, että osa suomalaisista ei sulaudu muihin ryhmiin, vaan säilyttää oman etnisen omaleimaisuutensa endogamialla. En näe tavoittelemisen arvoisena sitä, että kaikki sekoittuvat globaaliksi juurettomaksi ja kulttuurittomaksi harmaaksi massaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin. Mutta se, että poimii parhaita (=hyödyllisiä) paloja muista kulttuureista ei tarkoita että kulttuuri muuttuu harmaaksi massaksi. Näinhän suomalainenkin kulttuuri on saanut nykyisen muotonsa. Samoin kaikki muut kulttuurit.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!