torstai 11. lokakuuta 2012

Positiivinen syrjintä

Yhdysvalloissa nuori nainen haki yliopistosta opiskelupaikkaa. Hänen arvosanansa olivat paremmat kuin monella opiskelemaan päässeellä, mutta siitä huolimatta hän jäi ilman haluamaansa opiskelupaikkaa. Syynä oli vähemmistöjen positiivinen syrjintä, jonka perusteella valkoinen opiskelija syrjäytettiin. Hän vei asian oikeuteen.

Reilu vuosi sitten Ruotsissa palomiehen koulutuksen saanut henkilö ei saanut kesätöitä palolaitokselle, koska hän oli mies ja työpaikat oli varattu naisille ja maahanmuuttajille. Ruotsalainen vei asian oikeuteen.

Nämä esimerkit osoittavat, ettei niin sanottu positiivinen syrjintä ole ongelmatonta. Se herättää katkeruutta niissä, jotka sen seurauksena joutuvat negatiivisesti syrjityksi sukupuolensa ja/tai ihonvärinsä takia. Tällainen negatiivinen kohtelu tarjoaa ymmärrettävästi myös kasvualustan väestörymien väliselle katkeruudelle.

En usko, että varsinaisella poistiivisella syrjinnällä on juurikaan kannatusta suomalaisten parissa. Ainakaan itse en kannata sitä siinä muodossa kuin edelle siteeraamani tapaukset kuvaavat. Kuitenkin myös Suomessa on ihmisten negatiiviselle syrjinnälle avattu ovi, sillä lakiin on kirjattu seuraavaa: "ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella". Epäselväksi tässä tosin jää mitä sanalla "hyväksyttävä" tässä tarkoitetaan.

Edelle kirjoittamastani huolimatta olisin valmis hyväksymään sellaisen positiivisen syrjinnän, jossa tasatilanteessa valitaan vähemmistöön kuuluva. Eli kahdesta tasavertaisesta hakijasta valitaan se, joka edustaa kyseisessä asiassa vähemmistöä: siis miesvaltaisella alalla naisen ja niin edelleen. Näin siksi, että ymmärrän toki sen tarpeen, mihin tämä ongelmia aiheuttava positiivinen syrjintä on keksitty. 

Lopuksi kuitenkin pari sanaa omista kokemuksistani. Akateeminen maailma on viime aikoina naisistunut. Samoin se on yhä enemmän kansainvälistynyt. Sen seurauksena: yhä useampi omankin laitokseni tutkija on syntynyt muualla kuin Suomessa. 

Kun laitokseni naisten tai maahanmuuttajien kanssa on keskusteltu positiivisesta syrjinnästä, en ole kertaakaan kuullut kenenkään vaativan positiivista syrjintää. Sen sijaan näiden henkilöiden kuulee sanovan, ettei heidän mielestään sen enempää sukupuolella kuin etnisellä taustallakaan saisi olla mitään merkitystä, vaan rekrytointien tulee tapahtua akateemisten meriittien perusteella. 

Positiivisen syrjinnän kannalla eivät siis ole ainakaan ne naiset tai maahanmuuttajat, jotka omalla järjellään ja ahkeruudellaan ovat saavuttaneet asemansa akateemisessa maailmassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aggressiivisilla uroilla on pienempi pippeli
Muut syyt hukassa
Yhteiskuntamme kipupisteet on etsittävä ja poistettava!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!