Ylen uutisen ingressin mukaan "Israelin sisäpolitiikan kärjistyminen enteili väkivaltaa jo kesällä. Harva osasi kuitenkaan odottaa mitään näin pahaa, kirjoittaa tuoreen Ulkolinja-dokumentin ohjannut Pertti Pesonen."
Tämä on sikäli hätkähdyttävää, että ingressin muoto ja sisältö vastaavat esimerkiksi yleisesti kelvottomana pidettyä näkemystä, joka voisi kuulua vaikkapa näin: "väkivaltaisen raiskauksen seurauksena kuolleen naisen pukeutuminen minihameeseen enteili raiskausta jo viime kesänä. Harva osasi kuitenkaan odottaa mitään näin pahaa."
Tai yhtä hyvin tällaista aivopierua: "Norjan vasemmiston kielteinen suhtautuminen maahanmuuttokriittisiin ihmisiin enteili väkivaltaa jo viime kesänä. Harva kuitenkaan osasi odottaa, että Anders Breivik murhaisi kymmeniä sosiaalidemokraattisia nuoria."
Tosiasia kuitenkin on, että meidän verorahoitteinen mediamme julkaisi juuri ylle kirjoittamani ingressin. Siis oikeutti terroristisen hyökkäyksen sillä, että sen kohteena olleen demokraattisen valtion poliittiset päätökset eivät miellyttäneet terroristeja.
Ei siis ihme, että Israelin Suomen suurlähettiläs totesi eilen, että "mielestäni narratiivi, jota joissain Suomen suurimmissa medioissa esiintyy on varsin yksipuolinen ja epätasapainoinen". Minusta tämä muotoilu on - ainakin edelle linkittämäni ingressin perusteella - käsittämättömän lievästi sanottu.
* * *
Tosiasia tietenkin on, ettei Hamasin terroriteko syntynyt tyhjästä. Sen taustalla oli turhaantuminen siihen, ettei palestiinalaisilla ole omaa suvereenia valtiota. Sen taustana taas ovat vuosien 1947-1949 tapahtumat, jolloin YK:n yleiskokous hyväksyi julkilausuman Palestiinan jakamisesta arabi- ja juutalaisvaltioihin.
Juutalaiset hyväksyivät esityksen, mutta arabivaltiot torjuivat sen käskien samalla palestiinalaisia jättämään kotinsa siksi aikaa, kun juutalaiset murskattaisiin. Näin omistajattomiksi jääneet alueen maat joutuivat Israelin haltuun arabien sotilaallisen hyökkäyksen epäonnistuttua ja Israelin julistauduttua itsenäiseksi.
Israelin itsenäistymisen jälkeen arabivaltiot haaveilivat yhdessä tuhoavansa vastasyntyneen maan. Kun tämä ei useista sodista huolimatta ole onnistunut, ovat monet niistä solmineet rauhan juutalaisvaltion kanssa. Näin palestiinalaiset ovat jääneet yhä yksinäisemmiksi, eivätkä Hamasin - ja aiemmin myös muiden palestiinalaisten - toistuvat hyökkäilyt ole luoneet sellaista ilmapiiriä, että ns. Pyhälle maalle olisi voinut syntyä pysyvä rauha.
Päinvastoin, juutalaisten epäluulo palestiinalaisia kohtaan on niiden seurauksena juurtunut kerta kerran jälkeen yhä syvemmälle ihmisten mieliin. Eikä tämä seikka ole ainakaan lisännyt heidän haluaan parantaa palestiinalaisten edellytyksiä hyvän elämän rakentamiseksi sen enempää Länsirannalla kuin Gazassakaan.
Siksi kirjoitin aiemmin siitä, että palestiinalaisten kannattaisi muuttaa politiikkaansa täydellisesti. Eli ryhtyä vihanpidon sijaan rakentamaan luottamusta naapurinsa kanssa - ja hyötyä samalla sen taloudellisesta menestyksestä.
Mikäli näin tehtäisiin, kahden kansan välinen taloudellinen integroituminen johtaisi vääjäämättä kohti normaaleja ihmissuhteita. Ja ehkäpä jonain päivänä palestiinalaisille avautuisi jopa mahdollisuus omaan valtioonsa.
Onhan selvää, ettei tuo haave tule koskaan toteutumaan terroriteoilla kiristämällä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palestiinalaisille annettavista kehitysapurahoista
Tosiasioiden tunnustaminen tekisi hyvää palestiinalaisille
Iranin palvelus Israelille
Tekstit
