Egyptiläistä ja suomalaista peruskoulua yhdistävät huonot oppimistulokset

Suomessa on viime aikoina puhuttu paljon koululaisten heikentyneistä oppimistuloksista. Syyllisiä siihen näyttäisivät olevan ainakin koulujen opetukseen viimeisten kymmenen vuoden aikana tehdyt muutokset inkluusioineen, järjettömine tilasuunnitteluineen ja digilaitteiden liiallisine käyttöineen.

Siksi panin merkille egyptiläisiin kouluihin vuonna 2018 tehdystä uudistuksesta kertoneen jutun. Sen mukaan maan opetusministerinä vuosina 2017–2022 toiminut Tarek Shawki kertoi Egyptin koulutusjärjestelmän olevan niin surkea, ettei sitä voi korjata vaan se pitää rakentaa uudelleen. Hänen mukaansa "noin puolet lapsista valtion kouluissa ei opi lukemaan". 

Koptilaisen kirkon metropoliitta Thomas puolestaan kertoi, että "Egyptissä terrorijärjestöksi määritelty Muslimiveljeskunta tekee monimuotoista hyväntekeväisyyttä. Tässä on kuitenkin ongelma, koska kyse ei ole aidosta hyväntekeväisyydestä vaan mukana on aina taka-ajatuksia."

Myös me suomalaiset olemme mukana egytiläisessä koulutussysteemissä rahoittamalla julkisen koululaitoksen puutteita paikkaamaan pyrkivän säätiön hanketta, joka keskittyy erityisesti tyttöjen koulunkäyntimahdollisuuksiin. Toivon mukaan näillä rahoilla on saatu positiivisia tuloksia. 

* * *

Nykyistä parempia oppimistuloksia kaivataan toki myös Suomessa. Tästä syystä opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi muutama kuukausi sitten suomalaiselle peruskoululle vision vuodelle 2045. 

Sen tarkoituksena on toimia keskustelunavauksena yhteisen tulevaisuussuunnan hakemiseen, eikä se siten sisällä varsinaisia toimenpidesuosituksia. Sellaisten sijaan siinä painotetaan, että sosiaalisen polarisaation vastavoimaksi tarvitaan vahvaa yhteistä tietopohjaa, kriittistä monilukutaitoa sekä vahvoja sosioemotionaalisia taitoja. Ja todetaan, että sivistyksen ydin on tahto käyttää osaamistaan hyvään. 

Nähtäväksi siis jää, miten egyptiläiset onnistuvat oman koulujärjestelmänsä kehittämisessä. Samoin kuin se, onnistuuko suomalainen kouluvisio parantamaan nykyisin heikosti pärjäävien koululaisten oppituloksia sekä nostamaan peruskoulumme takaisin maailman huipulle. Ja samalla jopa selättämään suomalaisen yhteiskunnan viime aikoina yhä jyrkemmäksi käyneen polarisoitumisen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lakiesitys armoviitosten lopettamiseksi

Lastenkasvatus ennen ja nyt
EU:n 7,4 miljardin euron avustuspaketti on älyllistä epärehellisyyttä

Synkän tulevaisuuden edessä

Helsingin Sanomat julkaisi tänään jutun, jossa egyptiläinen kansalaisaktivisti ja bloggari Wael Abbas valitti kotimaansa sotilasjohdon olevan demokratian kannalta huono. Ei ole syytä epäillä hänen näkemystään, sillä Niilin laaksossa ei haluta ottaa riskiä siitä, että islamistishenkinen kansa nostaisi uudelleen valtaan Muslimiveljeskunnan - ei edes demokraattisten vaalien kautta.

Tässä tilanteessa onkin ihan pakko kysyä mikä olisi Abbasin vaihtoehto? Pohjoismainen demokratia, arabikeväinen sekasorto vai islamistihallinto? Mutta miksi ensimmäinen vaihtoehto ei ole uskottava ja kaksi muuta herättää kauhun väristyksiä?

Samassa jutussa toinen egyptiläinen kommentaattori Said Sadek totesi, että "Egyptiläiset eivät kaipaa siviilijohtajaa tai modernia ihmisoikeustaistelijaa presidentiksi. Kansa haluaa vahvan johtajan, joka luo vakautta ja turvallisuutta.

Jos tarkastellaan alueen politiikkaa, niin viimeisten seitsemän vuoden aikana useat valtiot on tuhottu demokratian ja ihmisoikeuksien nimissä. Kun egyptiläiset huomasivat, mitä Libyassa, Syyriassa ja Irakissa tapahtuu demokratian ja ihmisoikeuksien nimissä, he ymmärsivät, millaista peliä tämä on.”

Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä Mubarakin kaaduttua vallan otti Muslimiveljeskunta, joka aloitti Egyptin islamilaistamisen välittömästi valtaan päästyään. Ja tuli siitä syystä nopeasti syrjäytetyksi. 

Tosiasia on, että Egyptissä on kovin erilainen kulttuuri kuin meillä täällä Pohjantähden alla. Toisaalta on yhtä lailla selvää, ettei Egypti nouse eikä kulttuuri sivisty, ennen kuin maan väestön räjähdysmäinen kasvu saadaan pysäytetyksi.

Valitettavasti tuohon perusongelmaan ei tule tarttumaan sen enempää Egyptin nykyinen hallinto kuin islamistitkaan. Siten Niilin laakso tulee pysymään ongelmayhteiskuntana, jonka vain rautainen sotilashallinto pystyy estämään muuttumasta uudelleen islamilaisten kiihkouskoisten temmellyskentäksi.

Siten Egyptin tulevaisuus on koko nähtävissä olevan tulevaisuuden synkän musta. Asia ei ole yhdentekevä meille eurooppalaisillekaan, sillä maassa asuu juuri nyt noin 87 miljoonaa ihmistä ja se kasvaa vuosittain 1,84 prosentilla - eli suunnilleen 1,6 miljoonalla ihmisellä. Eli kolmessa ja puolessa vuodessa Suomen koko väkiluvun verran.

Niilin laakson joutuessa sekasortoon riittää tuosta joukosta valtavan paljon tulijoita myös Eurooppaan. Eivätkä he olisi pelkästään rauhaa rakastavia demokraatteja, vaan joukossa olisi aivan varmasti myös henkilöitä, jotka haluaisivat julistaa Allahin suuruutta Arabian kielellä ja terrori-iskujen voimalla.

Niilin laakson asukkaat ovat siis varsin synkän tulevaisuuden edessä. Tosin he saavat syyttää siitä ainoastaan itseään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyky-egyptiläiset ovat muinaisten egyptiläisten ja mustien afrikkalaisten hybridejä
Kuinka vallankäyttö, islam, terrori ja maahanmuutto ohjaavat tulevaisuuttamme?
Huomioita Egyptin vallankaappauksesta

Suurmoskeija vai ei, kas siinäpä vasta kysymys

Helsinkiin on suunniteltu suurta moskeijaa Persianlahden maista tulevalla rahoituksella. Jos hanke toteutuisi, olisi vääjäämätöntä, että myös uskontulkinta seuraisi rahoitusta. Persianlahden tapauksessa se olisi hyvin vanhoillista ja mahdollisesti radikaaleja ajatuksia sisältävää.

Suomessa näyttää aamun lehden perusteella olevan tahoja, jotka arvelevat, että sananvalta suurmoskeijassa esitettävään uskontulkintaan voisi säilyä suomalaisten muslimien käsissä. Minä en arvele, sillä tähän ikään mennessä olen oppinut, ettei ole olemassa pyyteetöntä rahoitusta - ei ainakaan suurmoskeijan kustannusten kokoista.

Samaa mieltä kanssani lienee tunnettu maahanmuuttaja, Alan Salehzadeh, joka epäilee rahoittajaksi Muslimiveljeskuntaa. Siis sitä samaa, johon Ayaan Hirsi Ali pettyi ja joka nousi demokraattisten vaalien kautta valtaan Egyptissä vain aiheuttaakseen maassa sekasorron, jonka seurauksena koko järjestö kiellettiin.

En tiedä onko Salazadeh oikeassa, mutta pidän joka tapauksessa todennäköisenä, että moskeijan mahdollisen rahoituksen järjestäisivät äärimäistä islamin tulkintaa edustavat tahot. Jos ja kun asia on näin, vahvistuisivat äärivanhoilliset ja jopa terroristiset ajatukset myös suomalaisessa muslimiyhteisössä.

Tosin Suomen islaminuskoisten yhteisö on vahvasti radikalisoitunut jo nyt, sillä ISIS:in huippuaikoina meiltä lähti verisen islamistihallinnon palvelukseen suhteessa muslimiväestön kokoon enemmän terroristeja kuin mistään muusta maasta. Tätä taustaa vastaan on hyvä ymmärtää myös se, että moskeijan vallan säilyminen suomalaisten muslimien käsissä tuskin tarkoittaisi jonkinlaista islamin liberaalitulkintaa.

* * *

Edelle kirjoittamani perusteella täytyy ihmetellä Helsingin kuntavaaliehdokkaiden suopeutta moskeijalle. Puolueista myönteisimmin suurmoskeijaan suhtautuivat tehdyssä kyselyssä Piraattien, Vihreiden, Keskustan, Liberaalien, RKP:n SKP:n ja Vasemmistoliiton ehdokkaat. Yhtenäisimmin sitä puolestaan vastustivat Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit.

Moskeijaan positiivisesti suhtautuvien joukossa oli myös Jussi Halla-aho (ps), joka perusteli yllättävää näkemystään uskonnonvapaudella, mutta huomautti samalla tarpeesta valvoa moskeijan toimintaa. Aivan yhtä yllättävästi Ozan Yanar (vihr) puolestaan vastusti suurmoskeijan rakentamista helsinkiläisten arvojen vastaisena.

Omalta osaltani totean, että suurmoskeijahanke on vain yksi osoitus niistä ongelmista, joita maahamme on syntymässä islamilaisen väestön kasvaessa. Heihin yritetään vaikuttaa monilta suunnilta, joista vaarallisimpia ovat terroristikytköstensä takia vanhoilliset islamsuuntaukset. Ei ole syytä epäillä, etteivätkö nämä vaikuttamisyritykset löytäisi otollista maaperää suomalaismuslimien joukossa

Suurmoskeijan haitat eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään jihadismikytkentään. Iso moskeija tarjoaisi myös oivan mahdollisuuden islamilaisen rinnakkaistodellisuuden syntymiseen ja sitä kautta vaikeuttaisi muslimien integroitumista yhteiskuntaamme sekä ehkäisisi suomalaisen elämäntavan omaksumista.

Samoin, ainakin ruotsalaisten kokemusten mukaan, se heikentäisi jo muutenkin sorretussa asemassa olevien musliminaisten asemaa maassamme. Siten kysymystä suurmoskeijasta olisi tarkasteltava myös ihmisoikeus ja tasa-arvokysymyksenä - mikä ehkä selittää monissa asioissa Vihreiden ja muun äärivasemmiston kanssa samoilla linjoilla olevien Feministipuolueen ehdokkaiden hiukan näitä suurempaa varauksellisuutta moskeijan suhteen.

Käytännössä Helsingin kaupunki päättää vain maankäytöstä - itse rahoituskuvion suhteen heillä ei ole lainmukaista sananvaltaa. Moskeijahankkeen kaatuminen tulevassa valtuustossa ei myöskään kuoppaisi hanketta lopullisesti, vaan ainoastaan siirtäisi sen toteutumista ajallisesti ja/tai paikallisesti.

Pidemmällä aikavälillä muslimiväestön oikeutta omaan suurmoskeijaan voidaan tuskin kiistää - ainakaan mikäli se jatkaa kasvuaan. Siksi Suomessa olisi jo nyt mietittävä keinoja, joilla tulevan suurmoskeijan suomalaiselle yhteiskunnalle lähes varmasti erittäin vahingollinen vaikutus saataisiin minimoitua. Omalta kohdaltani näkisin potentiaalia esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan kehittämisessä ja tänne tulleiden islaminuskoisten sekularisaation edistämisessä.

Aiempia ajatuksia samaan aikaan:
Autopaloista Matinkylässä ja Ruotsissa
Kolme näkemystä islamista
Paljastaisiko moskeijaa puuhaava islamisti todelliset aikeensa?

Huomioita Egyptin vallankaappauksesta

Egyptissä muslimiveli Mursi siirrettiin armeijan toimesta ja kansan tuella syrjään. Aika näyttää mitä tästä seuraa. On kuitenkin syytä panna muistiin muutama huomio.

Ensimmäinen huomattava seikka on se, että veli Mursi tuli valtaan demokraattisen prosessin kautta. Ja hän noudatti sellaista politiikkaa, jota voi olettaa muslimiveljeltä. Egyptin kansa sai siis mitä halusi, mutta todellisuuden valjettua veti tukensa pois presidentiltä. Mitä tämä kertoo egyptiläisten kyvystä ymmärtää demokratiaa?

Toiseksi haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että länsi näyttää suhtautuvan varsin maltillisesti vallankaappaukseen. Taustalla lienee tyytyväisyys siihen, että radikaali islam koki ainakin väliaikaisen tappion. Mitä tämä kertoo länsimaiden halusta puolustaa demokraattista prosessia, mikäli epädemokraattiset toimenpiteet johtavat sitä miellyttävään lopputulokseen?

Kolmanneksi haluaisin lukijani havaitsevan, että muslimiveljeskunta ja sen kannattajat oivalsivat välittömästi olevansa tässä tilanteessa de facto demokratian puolustajia. Samalla he kokivat olevansa marttyyrejä. Mitä tämä tarkoittaa Egyptin demokratian ja koko maan tulevaisuudelle?

Neljäntenä hämmästyin sitä, että Mursin syrjäyttämistä väitetään juhlittavan jopa enemmän kuin Mubarakin kukistumista. Mitä tämä kertoo Mursin vallankäytöstä viimeisen vuoden aikana?

Viidenneksi haluaisin panna muistiin Egyptin armeijan pyrkimyksen saada vallalleen mahdollisimman laaja siviilituki. Lisäksi se on jo luvannut uudet vaalit. Mitä tämä kertoo Egyptin armeijan suhteesta demokratiaan?

Lopuksi totean, että vallankaappauksen jälkeen Egyptillä on edessään uusi alku. Se ei kuitenkaan ole paluu vuoden takaiseen tilanteeseen, sillä kansakunta on saanut maistaa islamistista valtaa. Siten mahdollisissa uusissa vaaleissa egyptiläisillä on äänestyspäätöksensä tueksi enemmän käytännön tietoa kuin Mursin voittamissa vaaleissa. On siis syytä toivoa, että Niilin laakson asukit onnistuvat toisella yrityksellä valitsemaan itselleen viisaan johtajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iranin suurähettiläs
Rohkeita miehiä, ressukoita ja väkivaltaa
Irakille viedyn demokratian tulevaisuudesta