Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste humanistinen tutkimus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste humanistinen tutkimus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 24. lokakuuta 2026

Muslimitutkimusta

Europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen (ps) kommentoi sosiaalisessa mediassa The Economist -lehden juttua, jossa kerrottiin brittimuslimeille tehdystä kyselystä. Sen tulosten mukaan 52 % brittiläisistä muslimeista pitää samaa sukupuolta olevia suhteita "moraalisesti väärinä".

Britanniassa asuvien muslimien enemmistö näki myös, että naisen on käytettävä hijabia ja viidesosa sitä mieltä, ettei kyse ole naisen henkilökohtaisesta valinnasta.  Lisäksi kolmasosa heistä ajatteli, että islamilaisten periaatteiden tulisi ohjata lakeja, politiikkaa sekä hallintoa ja 29 prosenttia sanoi, että sharian tulisi olla osana Britannian lainsäädäntöä.

Eikä tässä kaikki, sillä kyselyn mukaan kolmasosa saarivaltion muslimeista – ja yli 40 prosenttia nuorista sellaisista – piti profeetta Muhammedia "loukkaaviin" ihmisiin kohdistettua väkivaltaa oikeutettuna. Toistan: kolmannes Britannian muslimeista pitää väkivaltaa oikeutettuna tilanteessa, jossa 1400-vuotta sitten kuollutta ihmisestä puhutaan negatiivisesti. 

* * *

Suomessa asuvien nuorten muslimien asenteista on olemassa vain vähän tietoa. Viime vuonna julkaistussa – nuorille suunnatussa – kirjoituksessa kerrottiin kuitenkin, että musliminuoret ovat kantaväestön nuoriin verrattuna selvästi uskonnollisempia. 

Vuonna 2007 tehdyn selvityksen mukaan yli puolet Suomessa asuvista muslimeista oli sitä mieltä, että mikäli Suomen laki ja islamilainen laki ovat perheoikeudellisissa kysymyksissä ristiriitaisia, Suomessa asuvan muslimin pitäisi noudattaa jälkimmäistä. Lisäksi kolmannes halusi Suomeen islamilaisen tuomioistuimen.

Moniavioisuutta kannatti puolestaan 36 prosenttia tutkimukseen osallistuneista muslimeista. Ja vain 59 prosenttia heistä kannatti miehille ja naisille yhtäläistä perintöoikeutta.  

Noin 70 prosenttia maamme muslimeista vastusti avoliittoa eli miehen ja naisen yhdessä asumista ilman avioliittoa ja 62 prosenttia katsoi, että tyttöjen pitää olla neitsyitä mennessään naimisiin – miehiltä seksuaalista kokemattomuutta vaati 48 prosenttia. Lisäksi 71 prosenttia vastaajista piti muslimimiehen avioitumista ei-muslimin kanssa hyväksyttävänä, mutta  musliminaisille saman sallisi vain 28 prosenttia vastaajista. 

* * *

The Economistin jutun kaltaisia "vaikeita asioita" käsitteleviä suomalaisia kyselytutkimuksia en löytänyt edes tekoälyn avulla. Jotain kuitenkin kertonee se, että maassamme asuva homoseksuaali muslimi esiintyi kuusi vuotta sitten julkaistussa Kirkko ja Kaupunki -lehden jutussa vain etunimellään "asian arkaluonteisuuden vuoksi".

Olisi kuitenkin tärkeää, että Suomen nopeasti kasvavan muslimiväestön asenteita selvitettäisiin. Paljon tärkeämpää kuin vaikkapa selvitellä transitiopolkuja naisten osallisuuteen Nepalin muuttuvassa musiikkikulttuurissa. 

Siksi on vaikea ymmärtää, miksei näin ole tehty yli kymmenen vuotta sitten alkaneen muslimien massamaahanmuuton seurauksena. Voisihan nimittäin luulla, että Suomen väestön nopea monimuotoistuminen olisi humanistisen tutkimuksen kannalta yksi tärkeimmistä ilmiöistä ja myös mielenkiintoisimmista tutkimusasetelmista. Ja sen tuloksillakin olisi – kerrankin – myös aidosti laajaa yhteiskunnallista merkitystä niin kotimaassa kuin muuallakin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimihuiveista tarvitaan tutkimustietoa

lauantai 13. joulukuuta 2025

Humanisteilla on näytön paikka

Tunnettu irakilaisrikollinen Milan Jaff on palautettu Irakiin. Samalla maastamme poistettiin myös viisi muuta kurdi- ja arabitaustaista irakilaista. 

Uutinen on tietenkin aivan erinomainen meidän suomalaisten kannalta, eikä se vaikuta käytännössä lainkaan maassamme elävien irakilaistaustaisten ihmisten kokonaismäärään. Suomessa asui nimittäin viime vuonna 30 346  irakilaistaustaista henkilöä, joista 23 120 oli syntynyt Irakissa ja 7 226 Suomessa. 

Tästä joukosta 13 993:lla oli vain Irakin kansalaisuus, 10 607:llä kaksoiskansalaisuus ja 5 746 pelkästään Suomen kansalaisuus. Toisin sanoen Suomeen on syntynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana pysyvä irakilaistaustainen väestönosa. 

Ikävä kyllä irakilaiset esiintyvät vankasti yliedustettuna erityisesti väkivalta- ja seksuaalirikosten tekijöiden joukossa. Siksi on kysyttävä, että mitä Suomessa voitaisiin tehdä, jotta tämä väestönosa omaksuisi suomalaisen elämäntavan – mukaan luettuna siihen sisältyvän lainkuuliaisuuden?

* * * 

Tähän mennessä on opittu, ettei tähän tavoitteseen päästä ainakaan hyysäämällä ja tarjoamalla erityisetuuksia. Enkä usko, että tavoitetta saavutettaisiin pelkästään rikolliseksi osoittautuneiden rangaistuksia koventamalla. 

Eikä minulla ole myöskään esittää mitään muuta toimivaa ja Suomen nykyisen lainsäädännön mukaista ratkaisua. Onneksi maassamme kuitenkin koulutetaan joukoittain väkeä (esimerkki) erilaisilla humanististen tieteiden aloilla, joten asiantuntemusta luulisi maassamme ainakin olevan. Vain toimivat ratkaisut ovat puuttuneet.

Siksi kehotankin kaikkia suomalaisia humanististen tieteiden korkeasti koulutettuja osaajia näyttämään taitonsa. Eli ohjaavan suomalaispoliitikot sellaisiin ratkaisuihin, jotka ovat taloudellisesti toteutettamiskelpoisia ja johtavat irakilaisten sekä monien muiden humanitaaristen maahanmuuttajien kohdalla pahalta näyttävien rikostilastojen katoamiseen. 

Samalla suomalaiset saisivat vastinetta niille taloudellisille uhrauksille, joita he ovat tehneet ylläpitääkseen humanitaarista tutkimusta ja koulutusta maassamme. Eli vanhan sanonnan mukaisesti: nyt on humanisteille tarjolla todellinen näytön paikka, joka kaiken muun hyvän lisäksi voisi kääntää alan romahtaneen suosion jälleen nousuun!

keskiviikko 1. lokakuuta 2025

Mika Meranon kritiikki ja Suomen Akatemian velvollisuus

Perussuomalaisten helsinkiläinen varavaltuutettu Mika Merano julkisti eilen pamfletin, jossa arvioidaan suomalaisen – lähinnä Suomen Akatemian – tiedepolitiikkaa. Sen perimmäinen sanoma on, että lähinnä, mutta ei pelkästään, humanististen tieteiden julkiseen rahoitukseen on sekoittunut wokeltavaa politiikkaa, minkä seurauksena rahoitettavaksi on päätynyt kelvottomia hankkeita. 

Koska pamfletti herätti jo etukäteen keskustelua, jonka seurauksena Suomen Akatemia lähetti jopa jonkinlaisen varoituskirjeen tutkijoille, ajattelin nostaa tässä esille Meranon oman pääviestin suomalaiselle tiedeyhteisölle. Minun ymmärtääkseni se kuuluu näin: tiede on erittäin tärkeää ja siksi tutkijoiden tulisi ottaa vastuu omien tieteenalojensa uskottavuudesta vaatimalla poliittisesti värittyneiden agendatutkimusten poistamista julkisen rahoituksen piiristä.

Lisäksi Merano vaati, että tutkimusrahoituksen viime kädessä veroistaan kustantavalla tavallisella kansalla tulee olla mahdollisuus ymmärtää, mitä heidän rahoillaan on tehty ja saavutettu. Ja siksi jokaisen rahoitetun hankkeen tuloksista ja merkityksestä tulisi saattaa julkisesti nähtäväksi kansantajuinen raportti. 

* * *

Nähtäväksi jää, onko Meranon pamfletilla vaikutusta Suomen Akatemian toimintaan. Omalta osaltani totean, että hänen ulostulonsa on hyvin perusteltu ja sellaisena sen soisi tulevan huomioiduksi suomalaisessa tiedepolitiikassa. 

Siksi pamfletissa listatuksi tulleiden – kelvottomiksi väitettyjen – hankkeiden vetäjillä ja rahoituspäätökset tehneellä Suomen Akatemialla on suorastaan velvollisuus tulla puolustamaan tekemisiään. Siis kertomaan miksi rahoitetut hankkeet olivat tärkeitä suomalaiselle ja kansainväliselle tiedeyhteisölle, minkälaista tieteellistä tietoa niillä haluttiin saavuttaa ja miten niiden löydöksiä oli tarkoitus hyödyntää. Tai vaihtoehtoisesti tunnustaa, että Meranon kritiikki oli aiheellista. 

Ihan lopuksi totean, että olen johtanut Suomen Akatemian rahoittamia projekteja, joten tiedän, että ainakin minua rahoittaneet toimikunnat ovat aina vaatineet tuomaan esille edellä mainitsemani asiat sekä tutkimussuunnitelmaan että myös hankkeen loppuraporttiin. Siten tämän tehtävän, eli näiden asioiden viestiminen kansantajuisella kielellä, ei pitäisi olla kenellekään tutkijalle – tai edes Suomen Akatemian toimihenkilöille – kovin vaativa tehtävä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkijatohtori Daria Krivonos, kansanedustaja Wille Rydman ja Suomen Akatemian tehtävä
Tieteestä ja sen tarpeellisuudesta
Suomen Akatemian roolista tieteen rahoittajana

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!