Ruohonen Lerner tunnetaan ehkä parhaiten tavastaan myötäillä entisiä ammattitovereitaan tiukan paikan edessä. Tästä ensimmäinen maanlaajuinen näyttö saatiin kun Halla-aho tuli ilmaisseeksi facebookissa, että Kreikka tarvitsisi sotilasjuntta, jotta maan hallintoa vaikeuttavat lakot ja mielenosoitukset loppuisivat.
Tässä tilanteessa Ruohonen-Lerner ryhtyi toimiin Halla-ahon erottamiseksi eduskuntaryhmästä. Ruohonen-Lerner sai Timo Soinin kannalleen ja seurauksena tosiaankin oli määräaikainen erottaminen ryhmästä.
Seuraavan kerran Ruononen-Lerner ryhtyi toimittajien juoksutytöksi silloisen perussuomalaisten kansanedustajan James Hirvisaaren avustajan Helena Erosen kirjoitettua blogiinsa satiirisen kirjoituksen, jossa mainittiin mm. juutalaisten hihamerkeistä ja Turun Sanomien uutisoidessa siitä tahallaan väärin ymmärtäen. Kirjoituksessa pohditiin sitä, miten poliisi voi ehkäistä ja ratkoa rikoksia, mikäli se ei voi kohdistaa toimiaan sellaisiin henkilöihin, joiden voidaan epäillä syyllistyneen rikoksiin.
Jälkinäytöksessä lehdistön oma elin, julkisen sanan neuvosto, piti uutisointia blogista asiallisena, mutta tuo päätös on hyvin perusteluin todettu kestämättömäksi. Kyse oli retoriikasta, eikä missään tapauksessa hihamerkkien vaatimisesta ulkomaalaisille, kuten jokainen voi todeta lukemalla Erosen tekstin.
* * *
En aio käydä läpi Ruononen-Lernerin toimintaa kokonaisuudessaan, mutta nähdäkseni kaksi edelle referoimaani tapausta saivat alkujaan aikaan kytevää tyytymättömyyttä puolueen eduskuntaryhmässä, joka oli odottanut, että heidän puheenjohtajansa olisi asettunut puolustamaan omiaan sen sijaan että yhtyi julkisuuden paineessa tuomitsijoiden joukkoon. Näin erityisesti Erosen blogikirjoituksen tapauksessa, jonka yhteydessä Ruohonen-Lernerin toiminta oli täysin käsittämätöntä.
Jostain syystä Ruohonen-Lerner kuitenkin nautti Timo Soinin luottamusta ja suojelua usean vuoden ajan. Niinpä häntä ei syrjäytetty vielä vuosi sitten puheenjohtajan otettua näyttävästi kantaa hänen puolestaan.
Soini sai toimistaan paljon moitteita, eikä halunnut enää tänä vuonna asettua Ruohonen-Lernerin puolelle. Tämä oli ilmeisen onnistunut ratkaisu, sillä äänestyksen jälkeen Ruohonen-Lerner osoitti jälleen kykynsä myötäjuosta toimittajien perässä. Yhden toimittajan tulkitessa hänen kommenttinsa syytteeksi ryhmässä tehdystä "myyräntyöstä", myönsi hän termin sopivaksi.
Jos tapaus olisi jäänyt tähän, sen olisi voinut tulkita tappion hetkellä annetuksi harkitsemattomaksi lapsukseksi, kuten uusi puheenjohtaja tuoreeltaan arveli. Valitettavasti perussuomalaisen puolueen kannalta tämä tulkinta ei kuitenkaan liene oikea, vaan Ruohonen-Lerner on sittemmin jatkanut valitsemallaan linjalla.
Iltalehden uutisen mukaan Ruononen-Lerner on kutsunut kansanedustajia kuin "viisitoistavuotiaiksi teinipojiksi" ja jopa uhkaillut Vesa-Matti Saarakkalaa kostolla. Tämä viimeistään osoittaa Timo Soinin erehtyneen vuonna 2011 nostaessaan suosikkiaan vaikutusvaltansa avulla eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.
Nyt virhe on korjattu ja aika näyttää onko Jari Lindström edeltäjäänsä parempi valinta. Ainakin miehen tausta on erilainen ja viittaa ainakin jonkinasteiseen ymmärrykseen suomalaisen teollisuuden intresseihin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pakolaispolitiikka ja politiikka
James Hirvisaari, Muutos 2011
Mitä meidän tulee oppia keskustan uudesta noususta?
Tekstit
