lauantai 23. toukokuuta 2020

Merkelin/Macronin yhteisvastuulainan hinta olisi Suomelle kova

Euroopan Unionin perussopimuksessa on todettu, että kaikki jäsenmaat vastaavat omasta taloudestaan ja sen tasapainosta. Koronaepidemian seurauksena Saksa ja Ranska ovat kuitenkin esittäneet, että EU ottaisi talouden tasapainottamiseksi 500 miljardia euroa velkaa, jolla tuettaisiin vaikeuksiin joutuneita maita. Kutsuttakoon sitä tässä Merkelin/Macronin lainaksi.

Ilta-Sanomien Jan Hurri avasi tämän toimenpiteen seurauksia Suomelle ja muille EU:n nettomaksajille. Sen hoitaisivat "samat EU:n budjettirahoituksesta vastaavat nettomaksajat, jotka maksavat EU:lle enemmän 'jäsenmaksuja' kuin itse vastaanottavat EU:lta erilaisia tukiaisia ja muita varojen siirtoja."

Asian oli huomannut myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö, jonka mukaan "pitäisi ottaa keskusteluun se, että palataan alkuperäiseen euroalueen sopimukseen, no bailout -säännöksineen. Samalla korostuisi kunkin jäsenmaan talousryhti".

Suomen hallituksessa ainakin pääministeripuolue SDP kuitenkin näyttäisi halukkaalta yhteisvastuulliselle Merkelin/Macronin lainalle. Näin viestitti ainakin eurooppaministeri Tytti Tuppurainen kertomalla Helsingin Sanomille, että "Suomen kanta elpymisrahastoon on rakentava ja avoin. Meillä on valmius tarkastella erilaisia vaihtoehtoja. Euroopan elpymiseen tarvitaan paras mahdollinen työkalu."

Myös HS itse otti pääkirjoituksessaan asiaan kantaa. Sen mukaan "Suomen kannattaa nähdä Saksan tavoin EU:n kokonaisetu... Mutta mitä voimakkaampi, yhtenäisempi ja nopeampi vastaus on, sitä todennäköisemmin apua ei tarvitse käyttää viimeistä euroa myöten."

Oman käsitykseni mukaan EU:n tarjoama suuri sisämarkkina on Suomelle ilman muuta etu. Siksi yhteisvastuullista Merkelin/Macronin lainaa voisi pitää järkevänä niin kauan, kuin sen määrä ei ylitä maamme taloudelle syntyvän edun määrää. Sen tähden haluan kiinnittää arvoisan lukijani huomiota kahteen asiaan vaikuttavaan seikkaan.

Ensinnäkin on äärimmäisen epätodennäköistä, että EU:n ottamaa velkaa koskaan maksettaisiin takaisin yhtään mihinkään - asia, minkä Jan Hurrikin totesi. Näin eurojen määrä kasvaisi kertaheitolla esimerkiksi Saksan ja Ranskan ehdottamalla 500 miljardilla.

Koska tämä raha jaettaisiin muille jäsenmaille kuin Suomelle, köyhtyisi maamme suhteellisesti - vaikka ei välttämättä absoluuttisesti - niihin nähden, jotka kuittaavat tätä ilmaista rahaa. Absoluuttinen köyhtyminen Suomelle seuraisi, mikäli siitä seuraisi kilpailuetu maamme talouden kanssa kilpaileville eteläeurooppalaisille yrityksille tai niiden tarjoamalle toimintaympäristölle, joka ohjaisi investointeja Suomen sijaan muualle.

Ongelmaksi saattaisi muodostua myös se, mikäli tämä käytännössä vastikkeettoman rahan painaminen johtaisi euron uskottavuuden ja sitä kautta aseman heikkenemiseen. Sen seurauksena jokin vihamielinen (itäaasialainen?) taho saattaisi ryhtyä tarkoituksellisesti horjuttamaan EU:n yhteisvaluuttaa samaan tapaan kuin valuuttakeinottelijat tekivät 1990-luvun alussa. Ja joka tapauksessa inflaation hallitsematon kiihtyminen olisi mahdollista valuuttamme uskottavuuden heikentyessä.

Toinen seikka, josta olen tässä yhteydessä huolissani, liittyy EU:n ja Suomenkin hallituksen tahtoon käyttää koronakriisiä talouden suunnan muuttamiseen aiempaa ympäristöystävällisemmäksi. Tällä en tarkoita, ettei ympäristö olisi tärkeää tai ettei siitä pitäisi huolehtia. Sen sijaan tarkoitan sitä, että erityisesti yksi esillä olleista toimenpiteistä olisi Suomelle äärimmäisen rankka ja siten täysin kohtuuton.

Tarkoitan EU:n komission vaatimusta, jonka mukaan 30 prosenttia maamme pinta-alasta pitäisi suojella monimuotoisuuden turvaamiseksi. Mikäli tämä toteutuisi, vaikeuttaisi se maamme talouden selkärankana toimivalle metsäsektorille rajua toimintaedellytysten heikkenemistä.

Näin erityisesti, mikäli maassamme siirryttäisiin samalla käyttämään laajamittaisesti nykyistä vähemmän puutavaraa tuottavia metsänhoitomenetelmiä. Usein unohdettu tosiasiahan on se, että 90 prosenttia metsän arvosta syntyy vasta sen jälkeen, kun metsänomistaja on myynyt puun eteenpäin ja siitä syystä puumassan määrällä on ratkaiseva merkitys metsiemme tuottamalle taloudelliselle kokonaishyödylle.

Tämän avaamiseksi totean, että metsäteollisuuden tuotteet ovat olleet kulutustavaroista nettomääräisesti Suomen ylivoimaisesti tärkein vientituote EU:n alueelle. Siten Unionin yhteislainan ottamisesta maallemme mahdollisesti syntyvä talousetu jäisi komission ehdotuksen toteutuessa vajaasti hyödynnetyksi - eikä siten auttaisi kattamaan niitä kustannuksia, joita Merkelin/Macronin laina meille tuottaisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Korona valaisee valuuttaunionin luonnetta
Metsästä jalostuu rahaa
Lainojen sijoittajavastuu Kreikassa

13 kommenttia:

  1. Siirrytään Suomessakin Italiassa tuttuun harmaaseen talouteen, niin saadaan maa näyttämään paperilla köyhältä. Näin päästään nettomaksajasta nettosaajaksi. Ihmisillä on sitten rahaa ostaa uusia vähän saastuttavia autoja. Luonto kiittää ja jääkarhuilla riittää jäätä elämiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos eteläisen Euroopan "köyhät" maat saisivat nostettua todellisen veroprosenttinsa Suomen tasolle, ei niillä olisi rahaongelmia. Sama juttu kehitysapua Suomelta saavissa maissa.

      Ehkäpä Suomen pitäisi pyrkiä viemään verotusosaamistaan sekä Eurooppaan että kehitysmaihin. Eurooppaan tietysti EU:n rahoittamana maksullisena konsultaationa.

      Poista
    2. Käsittääkseni vero-osaamista on vietykin. Tuloksista en tiedä.

      Poista
  2. Toki Suomi voi mennä mukaan tuohon 30% pinta-alasta suojeluun heti, kun muutkin EU maat tekevät vastaavat päätökset. Mitä vitsin ajattelua semmonen on, että me ollaan joku fintiaanireservaatti, jolle voidaan asettaa erilaisia ja vaativampia velvoitteita kuin muille? Melkein tekisi mieli ilmoittaa noille ryssälän komissaareille, että tulkaas kattomaan, miten tätä maata suojellaan. Mutta kannattaa ottaa jotain kättä pitempää mukaan, sillä täältä kyllä pesee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se iskee Suomeen pahemmin kuin useimpiin muihin EU-maihin, koska metsillä on meille niin suuri taloudellinen merkitys. Näin ainakin lyhyellä aikavälillä. Ajan myötä toki saattaa löytyä metsäteollisuuttakin kannattavampia tulonlähteitä.

      Poista
    2. Eikö jo silmät avaudu, että mitä tuossa ajetaan?
      Agenda21 käsikirjasta suoraan.

      Kannattaa lukea tämä jo 10 vuotta sitten kirjoitettu suunnitelma asiasta.

      https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/riikkasoyring/54093-perhe-ei-sallittu-agenda-21/

      Poista
  3. Pyritään tällä huteihin;
    No joko se korona on hiipumassa? Ainakin EU:n talousnerot ovat löytäneet talouden pieniin viskelyihin kaikkia hyödyntävän ratkaisun. Onnea Ämmät!

    VastaaPoista
  4. Tammi-helmikuussa EU-maihin Suomen vienti oli 55,8% kokonaisviennistä. EU:sta eroaminen tuskin johtaisi viennin merkittävään vähenemiseen, mikäli erotessa sovittaisiin Norjan ja Sveitsin kaltaiset EU-kauppasopimukset.

    Onko kukaan koskaan selvittänyt, mikä on EU:n merkitys Suomen taloudelle? Jatkuva nettomaksaminen ja erilaisten apupakettien rahoittaminen ei ole halpaa lystiä. Toki alusta alkaen on hoettu, että jäsenyydestä on hyötyä. Ruoan hinnankin piti alentua jäsenyyden myötä.

    Hokeminen on ollut samanlaista puhetta kuin kansalaisten usko matkustamisen helpottumiseen euron ansiosta. Tyhjää puhetta sekin on ollut: tärkeät matkakohteet Ruotsi, Norja, Tanska ja Iso-Britannia eivät ole olleet eurossa. ja korttimaksamisen yleistyminen on tehnyt rahan vaihdon tarpeettomaksi. Tarvittavat käteisrahat voi nostaa pankkiautomaateista kaikissa maailman maissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin euroero olisi mitä todennäköisimmin Suomelle järkevää.

      Poista
  5. Ja paluussa markkaan voitaisiin tehdä piilodevalvaatio.

    VastaaPoista
  6. "Meidän pitää lahjoittaa rahaa Etelä-Eurooppaan, jotta nämä voivat ostaa meidän tuotteita"

    Miksi emme ole keksineet tätä aiemmin?

    VastaaPoista
  7. Tässähän olemme klassisen yhteismaan ongelman äärellä. Elinor Åström sai palkintonsa Nobelin muistoksi monista tutkimuksistaan. Keskeisiä havaintoja on se, että kaikkien etu olisi, jos yhteismaata laidunnettaisi liikaa, mutta jokaisen kuitenkin kannattaa laiduntaa niin paljon kuin pystyy.

    Ratkaisu on yhteismaan tehokas hallinto. Euron yhteydessä tämä tarkoittaa sitä, että etelän maat saataisiin talouskuriin. Ellei saada, euro lopulta hajoaa aivan varmasti.

    Kumpi on todennäköisempää, etelän taipuminen kuriin vai nykymenon jatkuminen?

    VastaaPoista
  8. Kannatan lämpimästi Suomen eroa kommunistisesta unionista!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!