maanantai 13. tammikuuta 2020

Etelä-Amerikassa hurjia lämpökausia

Löysin uuden puiden vuosilustoihin perustuvan Laran ja kumppaneiden julkaisun, jossa oli selvitetty Etelä-Amerikan eteläosan ilmastohistoriaa 5 682 vuoden ajalta. Tutkittava puulaji oli patagoniansypressi, joka on aiemmin yleinen, mutta nykyisin erittäin uhanalainen puulaji.

Tämän tutkimuksen päätulos on kuvassa, joka kattaa vuodet 3672 eaa – 1977 jaa eli loppuu ennen globaalin lämpötilan nopeaa nousua 1980- ja 1990-luvuilla.


Kuvassa on sinisellä käyrällä merkittyä lämpötilarekonstruktion liukuva keskiarvo sekä vuosittainen data. Mielenkiintoisinta kuvassa ovat tietenkin suuret muutokset normaalista. Niistä erottuu useita erityisen kylmiä ajanjaksoja 3100-, 2800-, 2300- sekä 100-200 -luvuilla eaa sekä jälleen varhaiskeskiajalla eli vuoden 200 vaiheilla sekä 700-luvuilla.

Tutkitut vuosilustot selittivät ”vain” 49% vuosien 1959-2009 mitatuista kesälämpötiloista. Siten tässä käsiteltävän tutkimuksen tulosten laatu ei ole yhtä hyvä kuin Suomessa tuotetun metsärajamäntyjen vuosilustoihin perustuva lämpötilarekonstruktio. Syyksi siihen tiedetään patagoniansypressin kasvupaikkojen kuivuminen erityisen lämpimillä ajanjaksoilla, joten aikasarja aliarvioi niiden intensiteettiä - sama ei koske suomalaista metsärajamäntyä, jolle kosteuden tiedetään riittävän kaikilla pohjoisen Suomen säillä.

Ehkä matalia  lämpötilojakin mielenkiintoisempia ovat siitä huolimatta korkeiden lämpötilojen piikit, joista huomattavimmat osuvat 3000-luvulle eaa ja ajanlaskun alun ympärille. Näinä ajanjaksoina Etelä-Amerikan eteläosissa on ollut useita asteita lämpimämpää kuin nykyisin.

Lisäksi lämpimiä jaksoja on ollut keskiajan lopulla ja 1700-luvun lopulta 1800-luvun loppupuolelle. Tämä ajanjakso on myös puulustoista riippumattoman järvisedimentteihin perustuvan 600-vuotisen lämpötilarekonstruktion lämpimin ajanjakso.

Tutkimuksessa selvitetty lämpötilakäyrä päättyy vuoteen 2009 ja sen lopussa näkyy hyvin globaalin ilmaston viime vuosikymmenien lämpeneminen. Tämän lähiseudun mittauspisteen mukaan kesälämpötilat eivät ole juurikaan muuttuneet tutkimuksessa mukana olleella alueella käyrän päättymisen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan tässä esittelemäni tutkimus osoitti ilmaston vaihdelleen myös eteläisellä pallonpuoliskolla varsin paljon. Näinhän tiedetään tapahtuneen myös Suomessa, missä metsärajamäntyjen vuosilustojen mukaiset huippulämpötilat osuvat noin 7000 vuoden taakse Atlanttiselle lämpökaudelle.

Siten on selvää, ettei nykyinen ilmasto ole viimeisten vuosituhansien ilmastohistorian valossa erityisen äärevä sen enempää Suomessa kuin Chilen eteläosissakaan. Sen sijaan on epäselvää, aiheuttaako ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus Lapin metsärajalle tällä vuosisadalla vielä menneiden vuosituhansien äärijaksojakin korkeampia lämpötiloja - tai Etelä-Amerikan eteläosiin helteitä, joiden rinnalla tuhansien vuosien takaiset lämpökaudet kalpenevat.


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
2010-luku on ollut mittaushistorian lämpimin vuosikymmen
Ilmasto on lämmennyt lähes yhdellä asteella - mutta mistä?
Ilmastonmuutosennusteista, auringonpilkuista ja lämpökausista





2 kommenttia:

  1. Voi voi. Taas yksi tutkijaryhmä, jonka on turha enää hakea rahoitusta tutkimukseensa. Tai ainakin olisi pitänyt esittää yhteenvedossa, että lämpötilavaihtelu tutkitun 5682 vuoden aikana on ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta ja johtuu lisääntyneestä hiilidioksidista.

    Bovrikov

    VastaaPoista
  2. IL tänään:

    Kolumni: Ilmastonmuutos on kiistaton fakta, mutta paniikki maailmanlopusta turhaa – villakoiran ydin ei ole vegaanius
    Petteri TaalasIlmastonmuutoksen torjunnassa tarvitaan viisautta ja malttia, ei hurmahenkisiä päätöksiä, korostaa Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas.

    https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/fc65bfbe-a3ba-491d-a205-cbd3faeefd9b

    Artikkelista poimittua:

    Ilmastonmuutos on ennennäkemättömällä tavalla päättäjien, kansalaisten ja yritysten mielissä.

    Pahimmillaan aihe on tuottanut paniikkia ja syvää ahdistusta, jota erityisesti nuoriso kokee.
    Maailmanloppu ei kuitenkaan ole näköpiirissä eikä ihmiskunta ole kuolemassa pois, vaikka olosuhteet pallollamme muuttuvatkin osin huonommiksi.
    Media ja pieni joukko tutkijoita on lähtenyt dramatisoinnin tielle, ja poliitikotkin ovat välillä intoutuneet väärille urille.

    Keskeistä on ymmärtää, mikä on ilmastomuutoksen torjunnan villakoiran ydin koko maailman mittakaavassa.
    Se ei ole pohjoismaiden metsänielut. Eikä siirtyminen vegaaniseen ruokavalioon. Eikä edes lentoliikenteen lopettaminen.

    Keskeistä on luopua kivihiilen, öljyn ja pidemmällä aikavälillä maakaasun käytöstä ja korvata ne vesi-, ydin- ja uusiutuvalla energialla.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!