tiistai 30. huhtikuuta 2019

Poliittinen viihde ja arkitodellisuus

Politiikan pitäisi olla yhteisten asioiden hoitamista. Siis päätösten tekemistä siitä mitä tämän maan julkinen valta tekee ja mitä se on tekemättä yhteiskuntaa johtaessaan.

Politiikka kuitenkin muuttuu usein etenkin lehdistössä pelkäksi valtapeliksi. Siitä hyvänä esimerkkinä toimi Helsingin Sanomien teettämä mielipidetiedustelu, jonka mukaan SDP:n, Kokoomuksen ja Vihreiden muodostama sinipuna on kansalaisten parissa suosituin hallituspohja.

Vaikka tällaiset kyselyt ovatkin mainiota poliittista viihdettä on syytä muistaa, että hallitus muodostetaan - toivottavasti - viime kädessä sen mukaan minkälaisesta ohjelmasta eri puolueet pystyvät sopimaan keskenään. Siinä hallituksen kokoajalla on tietenkin käytössään ohjauskortti eli ensisijainen valta etsiä koalitiota, jonka kanssa oman puolueen agenda saadaan ajetuksi läpi mahdollisimman hyvin.

Tämä lienee syy sille, että Antti Rinne (sd) esitti kysymyslistansa kaikille muille eduskuntapuolueille. Sen perusteella on sitten mahdollista valita ne puolueet, joiden kanssa on mahdollista lähteä asiassa eteenpäin eli neuvottelemaan ja sovittelemaan näkemyksiä yhteen. Suomalaisen demokratian tekee erikoiseksi se, että siinä tilanteessa kaikki joutuvat yleensä luopumaan jostain tavoitteestaan.

Näin voi maahan syntyä lopulta minkälainen hallituspohja tahansa. Eikä siinä kansan mielipiteellä valtapoliittisesta viihdepelistä ole - eikä pidäkään olla - mitään merkitystä.

Nähtäväksi jää mihin neuvotteluissa lopulta päästään. Tosiasia kuitenkin on, että huhtikuun eduskuntavaaleissa kansa ilmaisi selvin numeroin vastustavansa vihervasemmistolaista politiikkaa, koska SDP:n Vihreiden ja Vasemmistoliiton yhteen laskettu paikkamäärä jäi 76:een. Siten hallitus, jonka enemmistön muodostaisivat SDP ja Vihreät ei vastaisi kansan vaaleissa osoittamaa tahtoa - eivätkä siten myöskään näiden puolueiden vaaleissa ajamat poliittiset linjaukset.

Nähtäväksi jääkin, syntyykö Suomeen vihervasemmistolaista politiikkaa ajava hallitus, vai käykö niin, ettei Antti Rinne löydä neuvotteluissa itseään tyydyttävää ratkaisua. Kokoomuksella on tässä tilanteessa tietenkin kaikki valttikortit käsissään, sillä mikäli Rinteen yritys kaatuu, siirtyy hallituksen muodostajan tehtävä porvaripuolelle. Se tarjoaa Petteri Orpolle oivan selkänojan oman agendansa ajamiselle sekä SDP:n ja etenkin Vihreiden tavoitteiden torjumiselle, mikä saattaa johtaa Kokoomuksen ja demareiden neuvotteluiden kariutumiseen.

Silloin keskeiseksi kysymykseksi muodostuu se, löytääkö Kokoomus yhteisen hallitusohjelman muiden oikeisto- ja keskustapuolueiden kanssa. Sellaisen etsimiseen jo nyt saattaisi viitata Petri Sarvamaan (kok) eilinen kirjoitus Verkkouutisissa, jossa hän linjasi halla-aholaista linjaa myötäilevää maahanmuuttopolitiikkaa EU:lle. Ellei kyse sitten ollut pelkästä maahanmuuttokriittisten äänestäjien kosiskelusta ajatellen tulevia europarlamenttivaaleja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muistutus paperittomien palveluista alleviivasi hallitusneuvotteluiden tärkeyttä
Syntyykö Rinteen ensimmäinen?
Media muutti tulkintaansa vaalien voittajasta

11 kommenttia:

  1. Niin, eihän tässä maassa äänestäjällä ole mitään kuluttajansuojaa, jos kansalaisten suuren enemmistön käsityksillä ei hallitusneuvotteluissa ole minkäänlaista merkitystä. Tältä kannalta hallitustunnustelijan tulisi olla tässä tapauksessa ehdottomasti jostain porvaripuolueesta. Vaan kun se maan tapa...

    VastaaPoista
  2. Kokoomuksen linja on epäselvä, siellä on joitakin tolkun ääniä, mutta myös sirpapietikäisiä jotka haluavat avata rajat miljoonille Suomeenkin tulla. Heidän puheensa ovat kuin suoraan vihervasemmistolta, argumentit samaa tasoa kuin tässä kirjoituksessa:

    http://harrivirtanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274923-en-ymmarra-rasisteja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tainnut Keijo Kaarisade ottaa uuden nimen. Vitsihän tuon täytyy olla.

      Poista
    2. Kaarisateen reinkarnaatioksi minäkin tuota epäilen. Ei sitä ainakaan tosissaan ole kirjoitettu.

      Poista
  3. Olen joitakin vuosikymmeniä siunaillut mielessäni miten moni asia olisi toisin, jos edes yhteiskuntatieteitä opiskelleet ymmärtäisivät sosiologian perusasioita -- tai että jostain valtapiirien ulkopuolelta voisi jokin valistuksen ääni vaikuttaa niin että institutionalisoitunut elämänmeno edes joskus kokisi jonkin valaistumisen hetken.

    Puolueet ovat instituutioita, jotka jatkavat toimintaa omiin uomiinsa urautuneina vaikka maailma ympärillä muuttuu, eikä mikään niistä kysymyksistä jotka olivat aktuelleja puolueen perustamisen aikoihin ole enää edes käsitteellisesti ymmärrettävissä. Puolue on vallan koneisto, ja valta, siis viimekädessä, on täysin itsetarkoituksellista. Orwellini lukeneena toistan: täysin itsetarkoituksellista.

    Aika harva tajuaa miten se, että ihmiset joukossa käyttäytyvät eri tavalla kuin yksikään yksilö yksinään käyttäytyisi, on sama asia kuin se, että hallitukset voivat tehdä politiikkaa joka ei vastaa yksittäisten kansalaisten suuren enemmistön ajattelua. Että on siis olemassa niin käyttäytymisen kuin kielimaailmankin yhteisöllinen taso, jolla on niin vahva taipumus auktorisoitua ja institutionalisoitua, että se muodostaa kaiken julkisen kanssakäymisen ja keskustelun "kulttuurisen" jatkumon, joka aitaa sen mistä puhutaan, miten puhutaan, ja miten jätetään joistakin asioista puhumatta.

    Onko siis mitään mahdollisuutta niin sanotun valistuneen kansalaisen seurata politiikantekoa muuten kuin näytelmänä -- usein huvinäytelmänä, monesti myös tragediana? Joukko omiin avainkäsitteisiinsä käpertyneitä jokseenkin ajattelukyvyttömiä puoluepukareita muotoilemassa kantojaan ja suunnittelemassa toimia joilla tuskin mikään yhteiskunnassa muuttuu, saati sitten että muuttuisi paremmaksi. Kukaan ei esimerkiksi tällä hetkellä hallitusneuvotteluissa puhu Euroopan "oudosta itsemurhasta". Silti se on mitä todellisin asia -- reaalinen uhkakuva, päinvastoin kuin esimerkiksi joka puolelta tuputettu "ilmastonmuutos", jonka koko "tieteellinen" mallintaminen ontuu niin ettemme edes toistaiseksi tiedä miten monimuuttujaisesta ilmiöstä on kysymys.

    VastaaPoista
  4. Itse asiasta samaa mieltä, lehtien kyhäämät "suosikkihallitukset" ja jo ennen vaaleja nähdyt "vähiten suositut hallituskumppanit" ovat sirkushenkisiä ja kyseenalaisiakin kyhäelmiä.

    Huomauttaisin kyllä sen verran, että eikös Rinteen yrityksen mahdollisesti epäonnistuessa hallitustunnustelijaksi vaihdu Perussuomalaiset eikä kokoomus? Vai laskeeko professori PS:n porvaripuolueeksi?

    (Tiedän kyllä että osa kommentoijista laskee, mutta kysymys esitettiin blogin isännälle.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun nuoruudessani puhuttiin sosialisteista ja ei-sosialisteista. Niistä jälkimmäinen oli synonyymi porvareille. Siinä merkityksessä PS on porvaripuolue, vaikka se todellisuudessa sijoittuukin poliittiseen keskustaan, minkä indikoin sanavalinnassa "muiden oikeisto- ja keskustapuolueiden kanssa". Mutta myönnän, sanavalintani ei ollut kovin hyvä.

      Ja kyllä. Halla-aho seuraa Rinnettä, mutta en usko että hän saa kokoon johtamaansa enemmistöhallitusta, koska moni muu tarvittava puolue on niin vahvasti häntä vastaan (koko vasemmisto sekä ainakin RKP ja ehkä myös Keskusta).

      Näin Orpo siirtyy hallituksen muodostajaksi, ja saa mukaansa tarvittaessa myös Perussuomalaiset, jonka ainakin RKP, Keskusta ja ehkä myös SDP saattavat hyväksyä mukaan "rivihallituspuolueena" eli mikäli se ei ole pääministeripuolue. Asiasta voitaneen tarvittaessa sopia Halla-ahon kanssa jo tämän toimiessa hallituksen kokoajana lupaamalla hallitusohjelmaan tiukka maahanmuuttolinjaus ja yrityselämän edellytysten turvaaminen ilmastotoimien yhteydessä. Jälkimmäisen osalta Kokoomuksen ja Perussuomalaisten linjaukset Rinteelle eivät juurikaan poikenneet toisistaan, eikä oikeastaan edes ensimmäisen.

      Poista
  5. Kuinka kauan kansa hyväksyy sen, että heidän maksamillaan verorahoilla suolletaan tosiasiallisesti heidän turmiokseen tähtäävää propagandaa?
    "DEMONISOIDUN "ÄÄRIOIKEISTON" PELKO SYNNYTTÄÄ YLESSÄ PROPAGANDAA JA VALHEITA",
    http://ylewatch.blogspot.com/2019/04/demonisoidun-aariokeiston-pelko.html

    Kalergi-suunnitelma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "PS:n Olli Kotro: Vasemmisto tai oikeisto ei ole enää jakolinja",
      https://www.kansalainen.fi/psn-olli-kotro-vasemmisto-tai-oikeisto-ei-ole-enaa-jakolinja/

      Kalergi-suunnitelma

      Poista
  6. Ettei vaan ole päässyt käymään niin, että Keijo Kaarisade on laatinut Rinteen kysymyslistan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Prof. tuottaa sarjatulella houkutteita kommentointiin, aika ei riitä ... kommentointiin...

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!