maanantai 18. syyskuuta 2017

Sanoilla on merkitystä

Aamulehti on tehnyt linjauksen, ettei se enää käytä sellaisia sanoja, jotka päättyvät kirjaimiin "mies" ilman, että niillä tarkoitetaan henkilöä, jolla on kahden X-kromosoimin sijasta yksi Y- ja yksi X-kromosomi. Jatkossa lehden jutuissa ovat siis pannassa esimerkiksi sanat virkamies ja puhemies.

Kyseessä on jälleen yksi askel kohti uuskieltä. Aamulehti ei kuitenkaan ole linjauksessaan tainnut tulla ajatelleeksi, etteivät monet mainituista nimityksistä ole suinkaan makuasioita, sillä valtion viroissa olevia henkilöitä kutsutaan virkamiehiksi valtion virkamieslain mukaan. Siten virkamies ei ole kuka tahansa henkilö, vaan nimenomaisesti laissa määriteltyä tehtävää hoitava valtion työntekijä.

Sama koskee eduskunnan puheenjohtajaa. Hänenkin nimityksestään puhemieheksi on säädetty laissa, eikä hän ole kuka tahansa puheenjohtaja.

Toisin sanoen ryhtyessään sukupuolineutraaliin uutisointiin, luopuu Aamulehti kutsumasta asioita niiden virallisilla nimillä. Kyse ei nähdäkseni ole isosta asiasta, mutta se tekee lehden uutisoinnista aavistuksen epätäsmällisempää kuin aiemmin. En tiedä onko se lehden tavoitteena.

Myös Yleisradion toimitus aikoo harkita virallisten nimitysten sijasta siirtymistä itse keksittyihin sukupuolineutraaleihin nimityksiin. Virkaa tekevä päätoimittaja Marit af Björkesten perustelee asiaa sillä, että "toimittajien on tarkkailtava kielenkäyttöämme ja sanavalintojamme, koska se vaikuttaa siihen, minkälaista kuvaa me maailmasta rakennamme".

Itse olisin kuitenkin sillä kannalla, että mikäli näistä mies-päätteisistä nimityksistä luovuttaisiin, olisi liikkeelle lähdettävä lainsäädännöstä. Eli muokattava lakimme siten, ettei niissä esiintyisi sukupuolisidonnaisia nimityksiä, kuten virkamies tai puhemies.

Ennen sitä media voi tietenkin vaatia tällaista muutosta, mutta uutisoinnin osalta olisi kuitenkin hyvä pitäytyä asioiden virallisissa nimityksissä olivat ne sitten sukupuolineutraaleja tai -sidonnaisia.

* * *

Tässä yhteydessä huomiotani kiinnitti myös Iltalehden otsikko Saksan vaaleista. Sen mukaan "Äärioikeisto uhkaa nousta Saksan liittopäiville - AFD -puoluetta kannattaa mielipidemittauksen perusteella joka kymmenes".

Siis uhkaa. Jäin itsekseni miettimään, että mahtoikohan Iltalehti kirjoittaa aikanaan Saksan Vihreän puolueen syntyaikoina, että puolue uhkaa nousta liittopäiville? Tai kirjoittikohan se Ruotsin taannoisten vaalien alla feministipuolueen uhkaavan nousta maan parlamenttiin?

On siis totta, että sanoilla on merkitystä. Sen, mistä toimituskunta ei pidä, voi leimata uhaksi, kun taas omalla kannalla olevien tulevaa menestystä saattaa kuvata neutraalimmilla ilmaisuilla tai toteamalla vain ilman arvolatauksia, että puolue on nousemassa parlamenttiin.

Saksan tapaukseen liittyy vielä sekin puoli, että otsikointinsa perusteella Iltalehti tuli leimanneeksi kymmenen prosenttia saksalaisista äärioikeistolaisiksi. Sen sijaan en ole kuullut sen leimaavan Suomen vasemman laidan kahdeksaa prosenttia koskaan äärivasemmistolaisiksi. Saati, että Li Anderssonin joukkojen olisi arveltu otsikoiden tasolla uhkaavan ketään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka tasa-arvo näkyy lehdistössä
Media värittää maailmankuvaamme
Toimittaja Pekka Mykkänen koki yllätyksen

8 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus!

    Joo, hätäisiä (tai suorastaan tyhmiä) toimenpiteitä Aamulehdeltä! YLE on julkaissut SANNA UKKOLAn asiaa käsittelevän ytimekkään ja riemukkaan jutun!

    Sanna on mies paikallaan! hh

    VastaaPoista
  2. Ehdotan, että tekniikassa lakataan käyttämästä hetero- ja cis-normatiivisia ilmaisuja uros- ja naarasliitin, ja korvataan ne sanoilla penis- ja peppuliitin

    VastaaPoista
  3. Kaikki menee mykistävän absurdiksi. Ei auta uuskielikään.

    pp

    VastaaPoista
  4. Kulttuurimarxistis-feminististä mädätystä, jossa koko vihervasemmistolaisen toimittajakunnan dominoima valta-VALE-media on mukana.

    VastaaPoista
  5. Suomen Perustuslain 34 §:n mukaan eduskunnalla on puhemies ja kaksi varapuhemiestä. Asia ei muutu toiseksi Aamulehden mussutuksesta.

    Hesarissa tänään puhemies Maosta oli tehty puheenjohtaja Mao. Uuskielinen syöpä leviää nopeasti.

    VastaaPoista
  6. Mitä ne taas olikaan ne tyhjäntoimittajat?

    VastaaPoista
  7. Mahtaisiko tässä olla kyse niinkin arkisesta asiasta kuin siitä, että tienatakseen leipänsä, toimittajan täytyy saada palstansa täytettyä. Ja jotakin nyt täytyi keksiä että palsta saataisiin täytetyksi ja mielellään huomiotakin herätetyksi. Huomion saamiseksi nyt valittu keino oli yhtä varma kuin julkkikseksi pyrkivien nuorten naishenkilöiden harjoittama tissien esittely. Oikeastaan temppu oli muutenkin pitkälti samaa sukua.

    Toimittajan esittämiä perusteluja lukiessa heräsi myös pieni epäilys, että olisiko ehkä sittenkin kyseessä semanttis-pragmaattinen kielihäiriö. Se on Aspergerin sukuinen oireyhtymä, jossa on kyse puheen merkityssisällön ymmärtämiseen liittyvästä häiriöstä. Tällaisella henkilöllä on abstraktiin ajatteluun ja asioiden mieltämiseen liittyviä tiedon käsittelyn ongelmia, joiden takia hänen on hankala ymmärtää sanotun varsinainen merkitys tai pääajatus. Tällaisille tapauksille ovat tyypillistä vaikeudet asioiden ja sanojen merkitysten ymmärtämisessä ja vieläkin vaikeampaa on merkitysten yleistäminen ja ymmärtäminen uusissa tilanteissa. Tällaiset henkilöt keskittyvät tyypillisesti sellaisiin pieniin yksityiskohtiin, joita muut pitävät merkityksettöminä tai epäoleellisina.

    Median ja keskustelupalstojen seuraaminen herättää helposti sellaisen vaikutelman, että tämä oireyhtymä olisi tavattomasti leviämässä. Todennäköisemmin kysymys kuitenkin vain ymmärtämättömäksi heittäytymisestä, joka kyllä usein istuu vähintään yhtä tiukassa kuin tuo kliininen oireyhtymä.

    Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan virkaa tekevä vastaava päätoimittaja Marit af Björkesten näyttää olevan sitä mieltä, että kieli ohjaa ajattelua, joten ”Meidän toimittajien on tarkkailtava kielenkäyttöämme ja sanavalintojamme, koska se vaikuttaa siihen, minkälaista kuvaa me maailmasta rakennamme”. Ilmeisesti hän haluaa aitoon orwellilaiseen tapaan muuttaa ajattelua manipuloimalla kieltä. Tässä hän kyllä unohtaa, että kieli muuttuu ja ihmiset tulkitsevat kieltä varsin spontaanisti. Vähän mutkia oikoen voidaan sanoa, että sanat ovat vain äännejonoja, joilla ei ole omaa merkitystään vaan merkityksen antavat käyttäjä ja kuulija. Inhimillinen ajattelu on huomattavan joustavaa ja nämä poliittisesti korrektit ilmaukset saavat alta aikayksikön satiirisen merkityksen. Itä-Euroopan neuvostoaikaiseen satiiriin tutustuneet tuntevat hyvin tämän ilmiön. Koomisinta on se, että noiden ilmausten kauppaajat, björkenstenit ja kumppanit, eivät tunnu tiedostavan tätä edes omalla kohdallaan.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!