torstai 31. heinäkuuta 2014

Ylen mielipidemittaus

Yle on mitannut puolueiden kannatuksia. Näinhän se tekee joka kuukausi, mutta koska eduskuntavaalit lähestyvät hiljalleen - ja minulla on juuri nyt hiukan ylimääräistä aikaa - päätin kommentoida tuoreita kannatuslukuja muutalla rivillä.

Mittaukset osoittavat kokoomuksen ja keskustan olevan juuri tällä hetkellä kansan erityisessä suosiossa, sillä molempien kannatus on yli 20 prosentin. Näin ne tulisivat vaalimatematiikan ansiosta saamaan yhdessä lähes yksinkertaisen enemmistön parlamenttiimme. Näin myös hallitus rakennettaisiin niiden ja mahdollisesti RKP:n ja kristillisten varaan, joiden muutamien prosenttien kannatus takaa vahvan parlamentaarisen enemmistön.

Tällaisen hallituksen voi olettaa tekevän vahvasti suuryritysten toimintaedellytyksiä parantavaa politiikkaa, jonka seurauksena palkkahaitari levenee ja suoraan tuloverotukseen tulee alennuksia, jotka kompensoidaan korkojen kera epäsuoran verotuksen kautta.

Tulonsiirtoja tapahtuu lähinnä isoista kaupungeista maaseudulle ja valtiolta konsulttifirmoille ja muille julkisilla rahoilla toimiville yksityistettyjä palveluita tarjoaville yrityksille. Samalla jatketaan ulkomaisen halpatyövoiman rekrytointia helpottavaa politiikkaa sekä samalla löysää humanitaarista maahanmuuttolinjaa ja kehitysyhteistyötä. Ulkopoliittisesti pysymme tiukasti EU:n kulloistenkin päätösten takana. Toisin sanoen nykyinen hallituspolitiikka jatkuu.

Mielenkiintoisinta uudessa mielipidetiedustelussa onkin se, että perussuomalaisten pitkään tasaisen korkeana pysynyt kannatus näyttäisi kääntyneen laskuun. Toisin sanoen kansa tuntuu unohtaneen, ettei demareiden vaihtaminen keskustaan muuta politiikkaa käytännössä mitenkään. Tai sitten se on nykyiseen hallituspolitiikkaan tyytyväistä.

Edelle kirjoitettuun täytyy lisätä sellainen varauma, että ainakin vielä edellisissä eduskuntavaaleissa perussuomalaisten gallup-kannatus jäi kauas vaaleissa toteutuneesta. Vaikka samoin kävisi ensi vuonnakin, on selvää että näillä luvuilla soinilaiset eivät tule muuttamaan itselleen tärkeitä maan asioita - maahanmuuttoa, pienyrittäjyyden ongelmia eikä sosiaalista epäoikeudenmukaista.

Vielä kehnommin näyttäisi menevän demareilla, joiden keulakuva vaihtui pontevasta naisesta haparoivaksi ay-jyräksi. Merkille pantavaa tässä on erityisesti se, ettei perussuomalaisten luisuva kannatus ole siirtynyt perusduunareiden myötä Rinteen taakse, vaan mahdollisesti jonnekin muualle, mutta minne, kun ei vasemmistoliitonkaan kannatus ole liikahtanut. Ehkä Sipilän täysjärkisen oloisten puheiden myötä keskustaan? Vaikka keskustalla tunnetusti onkin oma linjansa suhteessa vaalikarjaan.

Eniten ilahduin tämän gallupin yhteydessä vihreiden kannatuksen laskusta, vaikka se olikin vain marginaalinen. Suomen hyvinvoinnin ja ympäristönkin kannalta on kuitenkin sitä parempi mitä vähemmän eduskunnassa on joukkoa, joka hyvien aikomustensa ja aatteellisen yksisilmäisyytensä yhdistelmällä onnistuu tuhoamaan kaiken järkevän. Tämähän olemme nähneet esimerkiksi heidän luonnonvarojen kulutusta tehokkaasti lisäävästä pakolaispolitiikastaan, Suomen taloudelle raskaasta rikkidirektiivistään sekä käytännössä kivihiilen polttamista suosivista ydinvoimakannoistaan.

Vaaleihin on kuitenkin vielä aikaa, eikä näillä lukemilla ole sitä ajatellen sen kummempaa merkitystä. Soisin kuitenkin, että jokainen äänestysikäinen miettisi jo nyt sitä mitä seurauksia hänen äänestyskäyttäytymisellään on; kopissa numeroita piirtäessäänhän äänioikeutetut ratkaisevat seuraavan neljän vuoden aikana maassa tapahtuvan kehityksen suunnan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko vain seitsemän sadasta suomalaisesta huolissaan maahanmuutosta?
Työajan pidennyksellä, eläkeiän nostolla, vastikkeellisella työttömyysturvalla ja perustulollako Suomen ongelmat kuriin?
Mitä pitäisi ymmärtää kurjistuvasta taloudesta?

1 kommentti:

  1. Kuvastaisikohan tämä tutkimus Suomeen hissukseen uudelleensyntynyttä jakolinjaa (pää)kaupungin ja maaseudun välillä? Maaseudulla suurten maahanmuuttovuosien jälkeinen kehitys tuntuu näyttäytyvän monelle lähinnä palveluiden pakenemisena suurempiin kaupunkikeskuksiin, koulujen, terveyskeskusten ja varuskuntien sulkemisena.

    Maaseudulta katsottuna (pää)kaupunkilaiset ovat joko rahoillaan leveileviä juppeja tai sitten ylimielisiä ituhippejä joiden ainoa anti maaseudulle on laatia elämästä irrallaan olevia kieltoja ja sääntöjä sekä kertoa alentuvaan sävyyn miten maaseudulla tulee elää.

    Asiaa ei helpota yhtään maakuntapolitikkojen tätä jakoa tarkoitushakuisesti voimistavat puheet sekä median edustajien peittelemätön punavihreys. Varsinkin helsingin sanomien ja ylen toimitus tuntuu katselevan maailmaan hipsterilasien läpi.

    Perussuomlaiset ovat ansiokkaasti tuoneet esiin kansakunnan kipupisteitä mutta eivät valitettavasti ole kyenneet luomaan uskottavaia toimenpidesuunitelmia niiden korjaamiseksi. Mikä on sinänsä sääli koska Suomi tarvitsisi uskottavan konservatiivipuolueen. Hörhöpuolueen maineen karistaminen tulee olemaan kova homma, ellei sitten puolue tyydy ikuisen oppositiopuolueen asemaan. Kaiken vastustamisella voi Suomessa saada ikuisen 15-20% kannatussiivun.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!