sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä


Iltalehti kertoi amerikkalaisesta näkemyksestä Suomen ihmisoikeusasioihin. Alkuperäinen raportti löytyy täältä, joten halukkaat voivat tutustua siihen myös ilman välikäsiä.
Katseltuani sekä Iltalehden juttua että alkuperäistä raporttia jäin itse miettimään oliko raportti kovinkin negatiivinen, kuten varsinkin Iltalehden jutun sävystä voisi päätellä. Niinpä yritin suhteuttaa lukemaani katsomalla, miten amerikkalaiset näkevät rakkaan naapurimme Ruotsin viimevuotisen tilanteen. Ja hämmästyin.
En käännä koko raporttia tähän: halukkaat voinevat lukea sen alkutekstistä. Sen sijaan nostan esille muutamia mielenkiintoisia lukuja ja vertailen niitä Suomesta raportoituihin tietoihin.
* * *
Ensimmäiseksi kiinnitin huomioni ruotsalaisten poliisiviranomaisten tekemiin väärinkäytöksiin. Niitä oli raportoitu kansalliselle syyttäjätoimistolle viime vuoden aikana kokonaista 2870 tapausta. Vertailun vuoksi oli mukava huomata, ettei Suomessa ollut lainkaan vastaavia raportteja.
Seuraavaksi raportissa käsiteltiin vankeja. Ruotsalaisissa vankiloissa tehtiin seitsemän itsemurhaa viime vuoden kuluessa, kun taas Suomesta ei mainittu vankilassa tehtyjä itsemurhia lainkaan - sen sijaan meikäläisissä vankiloissa oli raportin mukaan melkoista tilanahtautta.
Ruotsalaisen poliisin ja vankilahenkilökunnan toiminta vaikuttaa siis melko ammattitaidottomalta verrattuna heidän suomalaisiin kollegoihinsa. Vankiloiden resursoinnin suhteen me sen sijaan häviämme länsinaapureillemme. 
* * *
Myös ruotsalainen turvapaikkapolitiikka sai kyytiä: maa oli pakottanut 531 irakilaista kotimaahansa. Karkotusten tuottamia ongelmia tosin hyviteltiin maksimissaan 40000 kruunun summalla per karkotettu perhe.
Suomen kohdalla puhuttiin Dublin-tapauksista ja kerrottiin lisäksi että olemme tukeneet ihmisten vapaaehtoista kotiinpaluuta raportissa erikseen määrittelemättömällä rahasummalla. Lisäksi suomalaisilla kerrotaan olevan 750 pakolaisen vuosittainen kiintiö, jollaisesta Ruotsi-raportissa ei ole mainintaa (tämän mukaan naapurimaan kiintiö on 1800, joten emme tässä suhteessa ole naapuria hövelimpiä, vaikka pelkän amerikkalaisraportin mukaan niin voisi luulla).
Molemmissa maissa eleli myös kansallisuutta vailla olevia ihmisiä. Ruotsissa heitä majaili viime vuonna 10344 kappaletta. He olivat peräisin lähinnä lähi-idän miehitetyiltä alueilta, Libanonista, Syyriasta ja Irakista sekä Somaliasta. Suomessa ilman kansallisuutta eläviä ihmisiä oli 3614, mutta heidän lähtömaitaan ei mainittu.
Ruotsin parlamentaarikkojen etnisestä taustasta ei ole virallista tietoa, koska maan kansalaisten etnisestä taustasta ei saa pitää minkäänlaisia tilastoja. Lehdistössä oli kuitenkin kerrottu, että viime vaaleissa (2010) maahanmuuttajaparlamentaarikkojen määrä oli lisääntynyt.
Suomen parlamentissa mainittiin istuvan 10 vähemmistöihin kuuluvaa henkilöä ja mainittiin erikseen kenialais-suomalainen Jani Toivola seksuaalisine taustoineen. Lisäksi todettiin Ahvenanmaan kiintiöpaikka ja ettei parlamentissa ole saamelaisia.
Ruotsin ja Suomen eri väestöryhmiin kohdistuvaa politiikkaa on raportin perusteella hankala vertailla. Ruotsissa näyttäisi olevan käytössä jonkin verran tiukempia otteita maahanmuuttajia kohtaan, mutta toisaalta Ruotsissa on etnisesti kantaväestöstä poikkeavia ihmisiäkin tunnetusti paljon enemmän kuin Suomessa. Siten he myös osallistuvat näkyvämmin maansa politiikkaan kuin Pohjanlahden tälle puolelle muuttaneet.
* * *
Ruotsissa oli nostettu syytteet korruptiosta 22 nimeltä mainitsematonta viranomaista vastaan. Erikseen mainittiin stadionin rakentamiseen liittynyt lahjontatapaus. Suomen kohdalla korruptiota oli 10 tapauksen verran, mukaan lukien Kanervan, Kaikkosen ja Vihriälän tekoset.
Näyttäisi siis siltä, että Ruotsi vie Suomen korruptiomaaottelussa ainakin lukumäärävertailussa - siitä huolimatta että asia ei meilläkään ole mitenkään mallikkaassa kunnossa.
* * *
Rikostilastot sisälsivät erityisen mielenkiintoisia tietoja. Ruotsissa oli raportin mukaan tehty vuonna 2011 yhteensä 6509 raiskausta. Luvussa oli edelliseen vuoteen verrattuna noin 10% lisäys. Lisäksi mainittiin 28000 naisiin kohdistunutta pahoinpitelyä; pahoinpitelyiden seurauksista ei kuitenkaan puhuttu. Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan on paneuduttu erilaisilla suojelu- ja identiteetinvaihto-ohjelmilla, joihin osallitui vuonna 2011 noin 12000 henkilöä, enimmäkseen naisia.
Suomesta raportoitiin samana aikana 1039 raiskausta. Suomesta ei mainittu pahoinpitelyiden määrää, mutta yhteensä 38 naista oli tapettu, heistä 27 perheväkivallan seurauksena.
Ruotsin muslimien keskuudessa esiintyi raportin mukaan myös kunniaväkivaltaa, jota on vuosina 2010-2011 torjuttu noin 45 miljoonan kruunun ohjelmalla. Sen tulosista ei kuitenkaan ole tietoa. Suomen kohdalla ei ole mainintaa kunniaväkivallasta, mutta Timo Räty ja Hilkka Ahde mainitaan.
Lasten hyväksikäyttötapauksia löytyi Ruotsista raportin mukaan 19100 kappaletta. Alle 18-vuotiaiden raiskauksia oli 2990, jossa oli kymmenisen prosentin kasvu edelliseen vuoteen. Avioitumisrajoitteita uskonnon, vanhempien tai kulttuurin takia arveltiin olevan 70000 ruotsalaisnuorella.
Suomen kohdalla ei ole kunnollisia tilastoja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, mutta poliisin tilastoista löytyi alkuvuodelta ainakin yksi lapsen kuolemaan johtanut tapaus. Lapsiin kohdistunutta seksuaalista hyväksikäyttöä sen sijaan oli 1590 tapauksen verran. Luvussa ei erotella raiskauksia muusta hyväksikäytöstä, mutta siinä oli lisäystä vajaa 10%. Avioitumisen rajoitteista ei Suomi-raportissa puhuta mitään.
Kaikkiaan amerikkalaisraportti kertoo karua kieltä siitä, miten huono asema lapsilla on nyky-Ruotsissa. Lisäksi näyttäisi myös siltä, että ainakin raiskausten määrällä mitaten kunnioitamme naisia merkittävästi enemmän kuin ruotsalaiset; muiden naisiin kohdistuneiden rikosten vertailuhan ei tämän raportin valossa ole mahdollista.
* * *
Ruotsissa asuu noin 20000 juutalaista, joihin kohdistui vuoden 2011 aikana kaikkiaan 194 anti-semitististä rikosta, jossa nousua oli noin 20% verrattuna edelliseen vuoteen. Antisemitismi näyttää keskittyvän Malmön seudulle. Kansallinen rikoksentorjuntaneuvosto arveli 20% nousun olevan normaalia fluktuaatiota ja akateemiset ekspertit arvelivat raportin mukaan etteivät antisemitistiset rikokset liity millään tavalla uskontoon vaan ovat seurausta lähi-idän jännitteistä, juutalaisten symboleihin kohdistuvasta nuorten xenofobiasta sekä Israelin hallituksen politikasta.
Pormestari Ilmar Reepalun lausunto juutalaisten ja ruotsidemokraattien yhteydestä tulee raportissa mainituksi. Suomen kohdalla antisemitismin kohdalla mainitaan minulle tuntematon argentiinalaisperäinen kirjoitus ja Helena Erosen kohua herättänyt blogi. On hieno huomata, ettei meillä ei ole samanlaista fluktuaatiota, xenofobisia nuoria eikä israelin politiikkaan reagointia kuin Ruotsissa.
Raportin mukaan Ruotsissa tapahtui 492 vähemmistöihin kohdistunutta rikosta. Ongelmiin on yritetty puuttua muun muassa 46 miljoonan kruunun määrärahalla, jolla on tarkoitus parantaa maan 50000 romanin asemaa neljän vuoden aikana. Lisäksi Ruotsista raportoitiin 850 homoseksuaaleihin kohdistunutta viharikosta ja 280 anti-islamilaista viharikosta.
Suomessa raportoitujen viharikosten kokonaismäärä oli 918, mutta meillä niiden syytä ei tilastoida selkeästi.  Dan Koivulaakso ja James Hirvisaari mainitaan näissä yhteyksissä. Oli hämmentävää huomata, että amerikkalaiset mainitsevat erikseen etnisten suomalaisten joutuvan ajoittain vähemmistöjen tekemien viharikosten kohteeksi - tästä en ole huomannut mainintaa suomalaisessa mediassa koskaan.
* * *
Kaikkiaan molemmat raportit luettuani tulin siihen tulokseen, että ihmisoikeusasiat ovat Suomessa merkittävästi paremmalla tolalla kuin Ruotsissa. Tämä näkemys ei liene satunnaisen kansalaisen ennakko-oletusten mukainen; onhan Ruotsia totuttu pitämään pohjoismaisen hyvinvointivaltion mallimaana. Tilanne on siis mitä mielenkiintoisin.
Suomen hallituksen kannattaisi kiireen vilkkaa arvioida onko amerikkalaisten raportti luotettava. Ja mikäli näin on, selvittää mitä virheitä Ruotsissa on tehty maan ihmisoikeustilanteen ajamiseksi selvästi entistä alusmaataan huonompaan jamaan. Näin meillä voitaisiin välttää naapurissa tehdyt virheet ja säilyttää suomalainen ihmisoikeustilanne hyvänä. Tätähän kaikki suomalaiset epäilemättä haluavat!
 
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

1 kommentti:

  1. Tanskalaiset vertaavat maataan jatkuvasti Ruotsiin, ja kirjoitusten mukaan Ruotsi on tekemässä itsemurhaa. Ruotsi ottaa moninkertaisesti enemmän turvapaikanhakijoita kuin Tanska. Ruotsin järjetön julkinen keskustelu maahanmuuttajista kummastuttaa tanskalaisia. Laittomasti maassa olevia kutsutaan paperittomiksi, heidän tulisi saada samat oikeudet kuin vakituisesti maassa asuvat, perheenyhdistämiset ovat laajempia ja tarkistamattomimpia kuin Tanskassa. Vakavasti puhutaan, että karkotettujen tulisi saada käydä koulua Ruotsissa jne. Kustannukset maahanmuutosta ovat miljardeja.

    Tanskalaiset arvostelevat ruotsalaistutkijoita, jotka eivät uskalla kertoa totuutta. Sellaiset tutkijat kuin Karl-Olav Arnstberg ja Gunnar Sandelin, jotka julkaisivat kirjan "Indvandring och mörkläggning - en saklik rapport från en förryckt tid" (maahanmuutto ja pimittäminen, raportti alistuksen ajalta), eivät Ruotsin valtavirtamediassa ole saaneet näkyvyyttä.

    Raportin mukaan Ruotsi on muuttumassa kolmannen maailman maaksi. Länsimaiden ulkopuolelta tulleet maahanmuuttajat ovat tekemässä Ruotsista ei-länsimaisen maan. Ruotsin heräämistä todellisuuteen vaikeuttaa kaksi keskeistä tekijää. Poliittinen eliitti laajalla rintamalla kannattaa maahanmuuttoa. Eliitti myös hallitsee mielipideilmastoa estämällä puhumasta maahanmuuton ongelmista.

    Ruotsalaiset on kasvatettu olemaan oikeaa mieltä. Raportissa on dokumentoitu tätä hulluutta siteeraamalla poliitikkojen, toimittajien ja asiantuntijoiden lausuntoja. Ruotsissa on meneillään kansanvaihto. V. 2007-2012 jokaista sataatuhatta ruotsalaista kohti turvapaikanhakijoita tuli 1890, vastaava luku Tanskassa on 380 hakijaa.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!