lauantai 13. huhtikuuta 2013

Erotetun opettajan tapaus

Päätin lopulta minäkin ottaa kantaa viime viikon puheenaiheeseen. Lähinnä kommentoin seuraavassa muutamia julkisuudessa esitettyjä puheenvuoroja.

Aloitetaan tästä: "suoraan sanottuna opettajat pelkäävät oppilaiden vanhempia ja rehtorit puolestaan pelkäävät aiheesta nousevia kohuja, huokaisee kemiläinen opettaja-kirjailija Raija Kokkola".  Toisin sanoen vanhemmat ja viranomaiset ovat ajaneet opettajien työnkuvan sellaiseksi, että ollakseen varma selviämisestä on parasta pyrkiä olemaan tekemättä yhtään mitään sellaista, josta joku saattaisi olla eri mieltä.

Jos ja kun näin on, kysyisin suomalaisesta kouluopetuksesta vastaavilta miten he kuvittelevat tämän vaikuttavan koululaisten opetuksen ja kasvatuksen sisältöön?

Seuraavaksi ministerin kannanotto: "Gustafssonin mielestä yksittäistapauksesta ei saa tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Hänestä Alppilan yläkoulun tapausta ei pidä tulkita niin, että työrauhaongelmiin ei voisi koulussa puuttua...Ministeri ei halua ottaa suoraan kantaa kyseiseen tapaukseen." Koulutuksesta vastaava ministeri ei siis halua ottaa asiaan kantaa, vaan siirtää vastuun toisaalle.

Jos tämä on poliittisen vastuun ottamista, niin millä tavoin ministeri kuvittelee tämän edesauttavan kouluissa päivittäin käytännön ongelmia ratkovien opettajien puuttumista koulujen työrauhaongelmiin?

Ja kolmanneksi asiasta vastaavan virkamiehen kommentti: "oppilas ei missään vaiheessa aiheuttanut sellaista vaaratilannetta, että se olisi oikeuttanut voimakeinoja, sanoi erotuspäätöksen tehneen opetusviraston opetuspäällikkö Marjo Kyllönen." Oppilas ei ehkä aiheuttanut fyysistä vaaratilannetta, mutta sen sijaan kylläkin henkisen vaaratilanteen. Lähinnä itselleen ja muille oppilaille toimimalla tavalla, joka ei vastaa alkeellisimpiakaan käytöstapoja.

Kysyisin arvoisalta opetuspäälliköltä, miten hän arvelee arvottomalla tavalla käyttäytyvän lapsen henkiseen kehitykseen vaikuttavan käsityksen, että opettajalla ei ollut keinoa ratkaista tilannetta ja oppilas jäi tilanteen herraksi? Ja nousi monien vertaistensa joukossa sankariksi.

Nyt syntyneen tilanteen absurdiutta kuvaa se, että lähes ainoan järkevän kommentin tilanteesta on antanut peruskoulun yhdeksäsluokkalainen tyttö, joka totesi seuraavasti. "Näkisin että ensin pitää hoitaa tällaiset tilanteet muita keinoja käyttäen, kuten puhumalla, mutta jos joku oppilas aiheutta vakavaa häiriötä tai uhkaa, niin kyllä opettajilla pitää olla oikeus käyttää voimakeinoja akuutin tilanteen ratkaisemiseksi."

Minulle on syntynyt tässä tilanteessa sellainen käsitys, että juuri näin toimittiin opettaja Antti Korhosen irtisanomiseen johtaneessa tilanteessa. Siksi haluaisinkin kysyä sekä opetuksesta vastaavalta ministeriltä että asiasta vastaavilta virkamiehiltä seuraavaa: mihin toimenpiteisiin he aikovat ryhtyä, jotta poliittisten päättäjiemme arviointikyky saataisiin nousemaan edes peruskoulun yhdeksäsluokkalaisen tasolle?

Lopuksi totean itsekin lasten isänä, että kouluissa on tänä päivänä niin paljon käytöshäiriöitä, että ainakin omat lapseni ovat useaan otteeseen valittaneet rauhatonta oppimisympäristöä. Tämä sisäpiirin tieto taustanani tahtoisin vielä kerran kysyä poliittisilta päättäjiltämme seuraavan kysymyksen. Kumpi on teidän mielestänne suurempi oikeus: häriköivän lapsen oikeus täydelliseen koskemattomuuteen vai muiden koululaisten oikeus rauhalliseen oppimisympäristöön?

Ja tällä kysymykselläni en halua palauttaa tukkapöllyjä, karttakeppejä enkä muutakaan älyttömyyttä. Sen sijaan haluan opettajille selvästi määritellyn oikeuden poistaa ongelmallinen oppilas muita häiritsemästä. Sekä ammattiapua hänelle ja ehkä myös hänen perheelleen, jotta mahdollisimman harva nuori kadottaa mahdollisuutensa saavuttaa valmiudet selvitä nykyaikaisesta osaamista ja tietoa vaativassa yhteiskunnassa. Näissä asioissa säästäminen on yksinkertaisesti inhimillisesti ja taloudellisesti liian kallista.

JK Tiedoksi arvoisalle lukijalleni, että aiheesta on syntymässä kansalaisaloite. Sitä odotellessa voi käydä allekirjoittamassa vaikka addressin erotetun opettajan puolesta.

JJK Nostan vielä kansalaisaloitteen linkin tähän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uskonnon, uskontotiedon vai logiikan opetusta?
Vielä Hyvinkään tragediasta
Lapsille parempi tulevaisuus!


4 kommenttia:

  1. Siihen mitä sanoit ei ole mitään lisättävää, mutta tapauksen salailua, vääristelyä ja valheellisten syytösten voimakkuutta lisää se, että tapauksen yksityiskohdat ovat maahanmuuton ja monikulttuurisuusideologian kannalta negatiivisia. Lisäksi liberaalien vaikuttajien hyvä veli ja sisko -verkosto puolustaa toisiaan; häirikköoppilaan äidillä on suhteita koulun rehtoriin ja moniin liberaaleihin vaikuttajiin:

    http://tuuritapio.blogspot.fi/2013/04/alppilan-koulussa-tuulee-kuin.html

    VastaaPoista
  2. Tarkennetaan nyt vielä, että kyseessä ei ollut irtisanominen vaan työsuhteen purkaminen, joka on suhteellisen harvinainen tapa päättää työsuhde.

    VastaaPoista
  3. Jotain kummallista tässä asiassa on. A-streamin katsottuani asetuin opettajan puolelle, niin läpinäkyvän ylimitoitetulta opetusviraston vallankäyttö opettajaa kohtaan tuntuu. Kun taustoja vielä tutki, niin pitää kysyä, miten ala-arvoista vallankäyttöä tähän kätkeytyykään. Tulee mieleen Ranskan Dreyfus-skandaali, mikä 1890-luvulla jakoi maan kahtia. Juutalainen upseeri tuli viattomana tuomituksi ja lopulta sai oikeutta.

    Koulujen kurinpito-ongelmat ovat Tanskassakin lisääntyneet maahanmuuton myötä. Yhä suurempi osa vanhemmista ottaa lapsensa pois peruskoulusta ja laittaa hänet yksityiskouluun. Nimenomaan sellaiseen kouluun, missä ei pipoa pidetä ruokalassa päässä ja mistä huonosta käytöksestä seuraa erottaminen. Nørrebrossa jo 45 % lapsista käy yksityiskoulua.

    Ongelmallisimpia ovat muslimipojat, joiden on vaikea alistua naispuolisten opettajien komenneltaviksi. Jos muslimioppilaan käytökseen puuttuu, tulee syytös rasismista. Isoissa lähiöghetoissa on paljon huonosti toimimattomia kouluja, joissa sääntöjä ei noudateta, oppilaat eivät opi tarpeeksi, kaksikielisistä lapsista 38% jättää peruskoulun niin vähäisin tiedoin, etteivät voi jatkaa toisella asteella.

    VastaaPoista
  4. Kansalaisaloitteen nimien kerääminen alkoi tänään täällä.
    Allekirjoitin.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!