Geenieditoitu kotka

Yleisradio kertoi, että maailman maat yrittävät saada lajien sukupuutot loppumaan kansainvälisellä sopimuksella. Tämä on tietenkin hyvä asia, vaikka juttu unohtikin sen, että jokainen sukupuuttoon kuoleva laji tarjoaa evoluutiolle mahdollisuuden kehittää sen tilalle uuden lajin.

Tai ihmiselle. Eilisessä Scinence-lehdessä oli nimittäin juttu siitä, kuinka kiinalaisen He Jiankuin johtama tutkijaryhmä oli vertaillut lintujen ja krokotiilien eli muinaisten dinosaurusten jälkeläisten sekä niiden sukupuusta viimeksi eronneen lajiryhmän geenejä. Näiden vertailujen perusteella he onnistuivat päättelemään useista sadoista geeneistä minkälaisia dinosaurusten vastaavat geenit ovat todennäköisesti olleet.

Seuraavaksi tutkijat käyttivät uutta CRISPR-geenieditointitekniikkaa muokatakseen kotkan vastaavista geeneistä samanlaisia kuin dinosauruksilla oli aikanaan ollut. Professori Hen mukaan työ oli vaatinut viisi vuotta hänen kymmenhenkiseltä tutkimusryhmältään, mutta vaikeuksista huolimatta se saatiin tehdyksi ja geenieditoidusta kotkanmunasta kuoriutui aikanaan poikanen.

Lopputuloksena oli vahvasti höyhenpeitteinen eläin, jonka siivet olivat surkastuneet lyhyiksi sormiin päättyviksi raajoiksi. Takajalat sen sijaan olivat vielä vahvemmat kuin kotka-emolla ja niiden varpaissa oli tanakat kynnet. Nokan sijalla oli puolestaan jonkinlainen kuono, josta  pilkistivät neulanterävät hampaat. Eläimen takapäässä oli pyrstön sijasta jäntevä häntä.

Eläin oli alusta alkaen mieltynyt liharuokaan ja ensin sitä ruokittiinkin laboratoriohiirillä. Poikasen nopean kasvun takia jouduttiin niistä kuitenkin vaihtamaan pian laboratoriorottiin ja lopulta kaneihin. Siinä vaiheessa tuli ilmi professori Hen toinen projekti, eli ihmisalkioiden muokkaus, minkä takia hän joutui vaikeuksiin.

Tällöin professori Hen luotettu apulainen vei jo kaksimetriseksi venähtäneen geenieditoidun kotkanpoikasen piiloon Hubein maakuntaan, missä hän myi sen paikalliselle oligarkille elävien eläinten torilla. Valitettavasti myyty eläin sai torin muilta eläimiltä - lepakoilta tai muurahaiskävyiltä - tartunnan. Kyse oli aiemmin tuntemattomasta koronaviruskannasta, joka siirtyi kotkanpojasta oligarkkiin ja hänestä edelleen kaikkialle maailmaan.

Myös kotkanpoikasella oli yhä enemmän vaikeuksia. Sen paksua höyhenpeitettä piti koko ajan harventaa, sillä erinomaisesti lämpöä eristävinä ne aiheuttivat poikaselle tuskallisen kuumuuden. Eläimen kasvaessa se kuitenkin muuttui vaaralliseksi sulkien kynijää kohtaan ja lopulta nokkaisi häneltä silmän päästä.

Niinpä edelleen kasvava kotkanpoikanen toimitettiin viileämpiin olosuhteisiin Himalajan vuoristoon. Siellä sen on havaittu viihtyvän hyvin, sillä aiemmin huomaamatta jääneen erikoistarkan vainunsa avulla jo viisimetriseksi kasvanut peto löysi kauan kadoksissa olleen lumimiesten eli jetien salaisen valtakunnan, jonka asukkaita se käyttää nykyisin ravinnokseen.

Näillä sanoilla toivotan arvoisalle lukijalleni hyvää juuri alkanutta huhtikuuta!

Aiempia ajatuksia samasta  aihepiiristä:
Joulusatu
Pieni Moswana on Afrikan helmi
Osallistu maahanmuuton rahoittamiseen

Tienaisimmeko me tosiaan 26 biljoonaa dollaria?

Yleisradio uutisoi, että ilmastonmuutoksen tehokas estäminen toisi maailmantalouteen huikean määrän rahaa - peräti 26 biljoonaa eli 26 000 miljardia dollaria vuoteen 2030 mennessä. Lähteenä verorahoitteisella mediallamme oli tämä raportti, jonka oli julkaissut mm. entisistä valtionpäämiehistä ja korkean tason yritysjohtajista koostunut porukka, jota uutinen kutsui "arvovaltaiseksi".

En lukenut raporttia, sillä olin ensin kiinnostunut siitä, minkälainen tutkijajoukko sen oli tehnyt. Raportin neljänneltä sivulta löytyikin pienen hakemisen jälkeen tieto, että pitää katsoa sivulle 205 löytääkseen täyden listan tekijöistä. Se oli mielestäni kummallista, koska yleensä tieteellisten raporttien tekijät mainitaan heti alussa - yleensä välittömästi otsikon alla.

Sivulta 205 puolestaan löytyivät kiitokset ja niiden alta teksti, jonka mukaan  (vapaasti käännettynä) "...mainitut henkilöt ovat kommentoineet ja tuottaneet huomattavan panoksen raporttiin. He eivät, kuitenkaan, ole vastuussa sen tarkkuudesta, sisällöstä, löydöksistä tai suosituksista. Löydökset eivät välttämättä vastaa heidän tai heidän edustamisensa organisaatioiden näkemyksiä." Tuon tekstin alla oli pitkä lista nimiä.

Edelle kääntämäni tekstin luettuani päätin unohtaa raportin lukemisen - tai edes selailun - ja kirjoittaa tämän blogikirjoituksen; sekä jättää arvoisan lukijani itse pääteltäväksi kuinka luotettavasta tieteellisestä tuotoksesta on kyse. Vai voisiko puheena sittenkin olla jonkinlainen tunnettujen henkilöiden tieteelliseksi raportiksi (huonosti) naamioima pamflettikirjoitus.

Samalla arvelin arvoisan lukijani haluavan myös pohtia sitä, kuinka korkeatasoista lähdekritiikkiä kyseisen Ylen jutun tehnyt toimittaja Yrjö Kokkonen on harjoittanut. Sellaistahan suomalainen media niin mielellään kertoo harrastavansa.

Omalta osaltani totean, että huolimatta julkaisemastani kolminumeroisesta luvusta tieteellisiä vertaisarvioituja alkuperäis- ja kokoomaraportteja sekä niiden lisäksi kirjoittamistani kaikenlaisista muista tieteellisistä selvityksistä ja jopa pamfleteista, en ole koskaan tullut niissä mainituksi tekijänä kiitos-osiossa. Siellä minut on mainittu vain, mikäli olen auttanut varsinaisia tekijöitä jollain muulla tavalla kuin varsinaisesti osallistumalla tutkimustyöhön - siis esimerkiksi kommentoimalla käsikirjoitusta tai luovuttamalla aiemmin julkaistua alkuperäisaineistoa heidän käyttöönsä.

Yhdessäkään tekemässäni tieteellisessä raportissa ei myöskään ole disclaimeria, jonka mukaan en seisoisi työni takana. Sen sijaan nimeni on selvästi tekijäluettelossa ja sen myötä vastaan tulosten oikeellisuudesta omalla nimelläni ja tutkijavastuullani.

Jos olisin tullut osallistuneeksi alussa mainitun raportin tekemiseen, olisin itse asiassa ottanut yhteyttä tutkimuseettiseen neuvottelukuntaan ja pyytänyt lausuntoa siitä, onko "arvovaltainen" julkaisun tilannut ja omissa nimissään julkaissut porukka toiminut tieteen hyvien käytäntöjen mukaisesti. Minun käsitykseni mukaan ei missään tapauksessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
#metoo-uutisointi ja sen seuraukset
Yle viis veisaa hyvän journalismin periaatteista
Tiedonvälitystä vai mielipiteen muokkausta?

Voi Laura minkä teit!

Yle ei jättänyt Laura Huhtasaaren (ps) gradusta syntynyttä plagiointisyytöstä Jyväskylän yliopiston teettämän ensimmäisen selvityksen varaan, vaan jatkoi itse asian kimpussa. Kiinnostus johti ilmeisesti tulokseen, sillä radioyhtiömme julkaisi tiedon, että jopa 30 prosenttia gradusta olisi kopioitu mainitsematta kopioinnin lähdettä.

Jos ja kun tieto pitää paikkansa, että eipä tässä voi sanoa muuta kuin että: voi Laura minkä teit!

Ylen tutkivan journalismin seurauksena Jyväskylän yliopisto harkitsee Huhtasaaren tutkimuksen avaamista uudelleen. Näin onkin syytä tehdä, sillä moni epäilee Ylen puolueettomuutta perussuomalaisia kohtaan. Niin minäkin, mutta en tässä asiassa.

Olisi kuitenkin hyvä, jos Yle jaksaisi paneutua myös muiden merkittävien suomalaispäättäjien opinnäytetöihin. Huhtasaarihan ei ole ensimmäinen tapaus laatuaan, vaan aiemmin plagioinnista on jäänyt kiinni ainakin Jari Vilén (kok), jonka ura sai uuden - tosin ei välttämättä alenevan - suunnan tapauksen seurauksena.

Ja onhan meillä myös tapaus Pekka Haavisto (vihr), joka oli takavusoina väärentänyt omaa CV:tään ja hyötynyt sen seurauksena suuri rahasummia. Eipä hänenkään uransa ole siihen kaatunut, päinvastoin.

Siten on todennäköistä, että myös Laura Huhtasaari selviää nykyisestä tilanteesta suhteellisen kuivin jaloin. Sen sijaan tapahtunut ei voi olla jättämättä jälkeä Perussuomalaisiin puolueena, sillä vennamolaisten seuraajien monista syistä huonon maineen seurauksena se tarjoaa kilpailijoille ja puoluetta muutenkin kritisoivalle medialle helpon lyömäkirveen ensi vuoden monissa vaaleissa.

Mahtaa puheenjohtaja Jussi Halla-ahoa (ps) harmittaa nyt, kun muiden pohjoismaiden esimerkki on juuri osoittanut, että hänen tärkeimmät poliittiset tavoitteensa olisivat nosteessa. Toisaalta hänen kannaltaan on hyvä, ettei Ylen selvitys tullut esille juuri ennen vaaleja - silloin se olisi ollut kilpailijoille ja medialle kultaakin arvokkaampaa. Nyt aika tulee ruostuttamaan leimakirveen terää melkoisesti.

Lopuksi haluaisin kuitenkin muistuttaa vielä Laura Huhtasaarta siitä, ettei epärehellisyys ole eduksi kenellekään. Eikä ainakaan taivaspaikkaa tavoittelevalle uskovaiselle ihmiselle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äänestäjien näkemykset käyvät parhaiten yhteen Laura Huhtasaaren kanssa
Laura Huhtasaari ja vakaumuksen vapaus
Tieteellinen huijaus

Myös RSS:n globaalit lämpötilaestimaatit ovat jälkikäteisen muokkauksen kohteena

Katselin eilen illalla satelliittimittauksiin perustuvan RSS-sarjan uusimpia globaaleja alailmakehän lämpötilaestimaatteja. Tietokoneeni kuvaruudulle aukesi tällainen näkymä.

Kuvasta erottuvat kauniisti viimeisimmän kahden suuren El Niñon aiheuttamat piikit (noin vuosina 1998 ja 2016) sekä nouseva trendiviiva. Tämä ei kuitenkaan herättänyt mielessäni sen kummempaa ajatusta, koska vuoden 2016 lämpöpiikki on tehnyt tilaston yleisilmeestä vaikeasti hahmotettavan.

* * *

Käytössäni on Excel-tiedosto, johon olen kopioinut RSS-aikasarjan tietoja jo vuosien ajan. Käytännössä olen pääsääntöisesti kopioinut viimeisimmän aikasarjan edellisen kuukauden päälle.

Koska olin ilmastonmuutosta seuratessani aiemmin havainnut joidenkin lämpötiloja kuvaavien aikasarjojen muuttuvan radikaalisti ajan kuluessa, siirsin kaksi ja puoli vuotta sitten vuoden 2014 syyskuuhun ulottuvan RSS:n lämpötilasarjan tulevia vertailuja varten talteen omaan pysyvään sarakkeeseensa. Samoin tein myöhemmin kesäkuuhun 2016 ulottuvalle aikasarjalle.

Eilen illalla kopioin jälleen uuden, helmikuuhun 2017 ulottuvan, aikasarjan taulukkooni (tammikuun aikasarjan päälle). Koska ei ollut muutakaan tekemistä, päätin piirtää myös kuvan lämpötilaestimaateissa tapahtuneista muutoksista suhteessa kesäkuussa 2016 tallentamiini lukemiin. Silloin sain katsellakseni seuraavan kuvan; tai oikeastaan siinä olevan sinistä käyrän - punaisen piirsin vasta myöhemmin.

Kuvassa "uusi" tarkoittaa eilen RSS:n sivuilta kopioimaani helmikuuhun ulottuvaa aikasarjaa. Ja sininen käyrä sen ja kesäkuun 2016 kullekin kuukaudelle ilmoittaman lämpötilan erotusta.

Sinisestä käyrästä nähdään, että kahden tutkimani aikasarjan lukemiin on tehty paljonkin muutoksia, joista ensimmäinen ajoittuu tammikuulle 1999. Sen jälkeen melkein jokaisen kuukauden lämpötilaestimaatteja on muutettu joskus kesäkuun 2016 ja eilisen välillä. Ja vieläpä niin, että mitä uudemmista mittaustuloksista on kyse, sitä suurempia nuo jälkikäteen tehdyt muutokset ovat keskimäärin olleet.

Tämän havainnon tehtyäni katsoin minkälaisia korjauksia globaaleihin lämpötilaestimaatteihin oli tehty keskäkuun 2016 ja syyskuun 2014 välisenä aikana (eli kuinka paljon noina ajankohtina tallennetut lämpötilaestimaatit poikkeavat toisistaan). Se näkyy punaisena käyränä, joka niin ikään osoittaa muutoksia tehdyn, mutta ne ovat paljon pienempiä, eikä niihin sisälly samanlaista trendiä kuin viimeisen yhdeksän kuukauden aikana tehtyihin muokkauksiin.

Edelle piirtämäni kuvat osoittavat, että RSS-aikasarjoja on kesäkuun 2016 jälkeen muokattu uudella tavalla ja sitä enemmän mitä lähemmäs nykypäivää tullaan. En tiedä mihin muokkaus perustuu, mutta samanlaista datan muokkausta ei tehty syyskuun 2014 ja kesäkuun 2016 välisenä aikana.

Pyydän arvoisaa lukijaan huomaamaan myös, että jos kyseessä olisi jonkinlainen algoritmimuutos satelliittidatan kääntämisessä lämpötiloiksi, pitäisi muutosten näkyä kaikissa lämpötilaestimaateissa. Näin ei kuitenkaan ole, koska muutokset alkavat vasta vuoden 1999 alusta.

Tässä vaiheessa haluan painottaa, että eilen havaitsemani lämpötilaestimaattien jälkikäteiset muokkaukset eivät vielä muuta RSS-aikasarjan antamaa kokonaiskuvaa viimeisten vuosikymmenten globaaleista lämpötiloista kovin oleellisesti, mutta eivät ne ole aivan mitättömiäkään. Helmikuun 2017 lämpötilapoikkeama on RSS-sarjan mukaan 0,4405 °C ja suurin havaitsemani kesäkuun 2016 jälkeen tehty muokkaus 0,0428 °C. Muokkauksen mittakaava on siis suurimmillaan noin kymmenyksen RSS-aikasarjan mukaisesta ilmaston lämpenemisestä (suhteessa RSS:n käyttämään vertailujaksoon).

* * *

Olen useaan kertaan (esimerkiksi täällä) ilmaissut pitäväni satelliittidataan perustuvaa aikasarjaa maan pinnalla tehtyihin mittauksiin perustuvia aikasarjoja luotettavampana, koska niihin ei ole juurikaan tehty jälkikäteisiä muutoksia. Tämä näkemykseni osoittautui eilen illalla jossain määrin vääräksi.

En kuitenkaan tiedä liittyvätkö edelle kirjatut havaintoni globaalien lämpötilaestimaattien väärentämiseen sellaisiksi, että ne tukisivat alkuperäistä dataa paremmin väitettä ilmaston lämpenemisestä ihmisen toiminnan vaikutuksesta. Vai onko kyse vain jostain viattomasta ja perustellusta korjauksesta aiemmin tallennettuun mittausdataan.

Jään kuitenkin seuraamaan tilannetta. Ja raportoin tässä blogissa mahdollisista havainnoistani, mikäli havaitsen uusia oleellisia muutoksia.

Lopuksi minun on todettava, ettei käytössäni ole kuvakaappauksia RSS-sarjan aiemmista globaaleiden lämpötilojen estimaateista. Siitä syystä tallensin tämän kirjoituksen alkuun tämänhetkisen aikasarjan kuvan, jotta myöhempiä muutoksia voitaisiin tarkastella sitä vastaan. Jätin myös siihen liittyvän numeerisen datan talteen Excel-tiedostooni.

Vakuutan myös, huolimatta aiempien kuvakaappausten puutteesta, että se mitä edellä kerroin tämän kirjoituksen pohjana olevan Excel-tiedostoni sisällöstä ja syntymätavasta pitää paikkansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kasvihuonekaasut ja huippulämmin vuosi 2016
Ilmastotilastoon ilmaantui piikki
Ylen ilmastouutinen tilastotiedon valossa

Globaalin lämpötilan nousun pysähtyminen ei ole tärkeää

Tiedevilppi tarkoittaa tiedeyhteisön, rahoittajien ja median kautta myös tavallisten ihmisten harhauttamista. Suomessa sitä on väitetty esiintyneen mm. VTT:llä, jonka yhden tähtitutkijan sanotaan mm. jättäneen tiedotteista, julkisista esityksistä ja urheilu-uutisista pois oleellista tietoa, joka ei ole sopinut siihen kuvaan, jonka hän halusi tutkimustuloksistaan antaa, ja joka takasi hänen ryhmälleen hyvän rahoituksen.

Tulosten vääristely ei siis tarkoita pelkästään tulosten muuttamista tai valikointia vaan sitä on myös väärien tietojen tai tulosten esittäminen tiedeyhteisölle tai niiden levittäminen julkaisuissa, esitelmissä tai rahoitushakemuksissa. Samoin johtopäätösten kannalta olennaisten tulosten tai tietojen esittämättä jättäminen katsotaan vilpiksi.

* * *

Tämän kirjoituksen aluksi haluan muistuttaa lukijaani Science-lehdessä vuonna 2009 julkaistusta kirjoituksesta, jossa Iso-Britannian Met Officen tutkijat väittivät mallinnusten perusteella vuodesta 1998 alkaneen ilmastonmuutoksen pysähtymisen johtuvan satunnaisista ilmaston vaihteluista ja jatkuvan viimeistään viidentoista vuoden kuluessa. Kiinnitin asiaan silloin huomiota, tulkitsin kirjoituksen ilmastotieteilijöiden hypoteesiksi ja kirjoitin pari vuotta myöhemmin aiheesta myös tähän blogiin. 

Nyt vuodesta 1998 on kulunut jo 18 vuotta, joten brittitutkijoiden vuonna 2009 esittämä hypoteesi luonnollisesta vaihtelusta ilmaston lämpenemisen pysähtymisen selityksenä on tullut falsifioiduksi, vaikka tämän vuoden tammikuussa alailmakehä olikin vuoden 1979 jälkeen neljänneksi eniten pitkäaikaisesta keskiarvosta ylöspäin poikkeava. Välittömänä syynä poikkeukselliseen lämpöön on  El Nino -ilmiö, joka on juuri nyt huipussaan samalla tavalla kuin vuonna 1998 jolloin lämpötilojen poikkeamat olivat vielä tammikuutakin hiukan korkeammat.

Kiinnitän lukijani huomion myös siihen asiaan, että maapallon ilmasto on aikojen kuluessa ollut paljonkin nykyistä lämpimämpi. Aiemmin referoimani tutkimustulokset osoittavat että sekä 4000 että 8000 vuotta sitten lämpötilat olivat selvästi korkeammat kuin nykyisin. Viimeisen 2000 vuoden aikana nykyistä kylmempää on ollut ainoastaan ajanlaskun alun kieppeillä ja jälleen 500-luvun tienoilla. Sekä tietenkin pienen jääkauden aikaan ja sen jälkeen. 

Viime jääkautta ennen eli edellisen interglasiaalikauden aikana tiedetään olleen vieläkin lämpimämpää - ero nykyilmastoon on ollut noin neljä astetta. Ja dinosaurusten aikaan eli triaskaudella oli sitten vielä paljon sitäkin kuumempaa. 

Kaikkiaan elämme juuri nyt siis ilmeisesti suhteellisen viileää ajanjaksoa maapallon ilmastohistoriassa, vaikka pieneen (saati varsinaiseen) jääkauteen verrattuna ilmasto onkin miellyttävän lämmin.

* * *

Lueskelin äskettäin viime joulukuista Science-lehteä ja löysin sieltä kahden amerikkalaisen ilmastotieteilijän, Michael Wehnerin ja David Easterlingin kirjoituksen, jossa he palauttavat tiukalla otteella ruotuun kaikki sellaiset, jotka eivät ymmärrä mikä on oleellista ja mikä ei ilmastonmuutostutkimuksessa. 

Luettuani jutun jäin miettimään millä tavalla sen ydinsanoma sopii tutkijan ja tiedemiehen suuhun. Erityisesti millä tavalla kirjoittajat suhtautuvat sellaisiin mittaustietoihin, jotka eivät sovi heidän omaan ilmastohypoteesiinsa. 

Mietin myös sitä, onko tämä yhdessä johtavista tiedelehdistä julkaistu kirjoitus tiedettä vai poliittista retoriikkaa. Sekä ennen kaikkea miten se suhtautuu Suomessa VTT:n tapauksen yhteydessä mainittuihin tiedevilpin kriteereihin. 

Jotta arvoisa lukijani voisi tutustua tähän amerikkalaisten ilmastotutkijoiden tiedemaailmassa poikkeuksellisen voimakkaaseen kannanottoon, käänsin koko jutun. Olkaapa siis hyvät.

* * *

"Vuonna 2009 me väitimme, että lyhyet lämpenemiset tai jäähtymiset maailmanlaajuisessa keskimääräisessä lämpötilassa ovat merkityksettömiä ihmisen aiheuttaman ilmakehän lämpenemisen kannalta. Luontaiset vaihtelut vuosien tai vuosikymmenien aikajänteellä yhdistyvät ihmisperäisten pakotteiden seurausten kanssa havaintotilastoihin, eikä siksi ole yllättävää, että ilmaston lämpeneminen tapahtuu nykäyksittäin ja välille sattuu myös pysähtyneisyyden tai jopa viilenemisen jaksoja.

Tämä pointtimme näyttää hukkuneen kokonaan siinä keskustelussa, jota on käyty Karlin ja kumppaneiden julkaisusta, jossa havaittiin ilmastodatassa virheitä aiemmissa maan pintalämpötilojen estimaateissa ja joiden vaikutusta niin sanottu ilmaston lämpenemisen pysähtyminen 1990-luvun lopulta lähtien on. Nykyinen julkinen keskustelu Karlin ja kumppaneiden julkaisusta on täydellisesti irrallaan kaikista tärkeimmästä käsillä olevasta asiasta: ihmisen polttamilla fossiilisilla polttoaineilla ja siitä seuraavilla hiilidioksidipäästöillä on pitkäaikaiset seuraukset ilmastojärjestelmään. Kuinka paljon tuleva lämpeneminen realisoituu vuosisadan loppuun mennessä riippuu paljon enemmän ihmisen käyttäytymisestä kuin luonnollisen vaihtelun yksityiskohdista.

Tieteellisesti globaalin lämpötilan nousu tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää paremmin energian siirtymistä ilmastojärjestelmässä, erityisesti niinä ajanjaksoina jolloin luonnollinen vaihtelu dominoi, sekä ilmastoon kohdistuvien pakotteiden vaihtelusta, olivat ne sitten luonnollisia tai ihmisperäisiä. Todisteet ilmastonmuutoksen pysähtymisestä sai IPCC:n hiukan alentamaan alaestimaattiaan siitä, kuinka kuinka globaali keskilämpötila vastaa tiettyjen kasvihuonekaasujen muutoksiin, mutta ylempi estimaatti on pysynyt ennallaan.

Kuten varoitimme vuonna 2009 ´väitteet siitä että ilmastonmuutosta ei tapahtuisi on johdettu lyhytaikaisen viilenemisen perusteella ja jättävät huomiotta… luontaisen vaihtelun ja ovat harhaanjohtavia´. Me olemme masentuneita ilmastonmuutokseen liittyvien väitteiden runsaudesta , ovat ne sitten peräisin alarmisteilta tai denialisteilta. Ymmärtääksemme täydellisemmin ihmisperäisen signaalin luontaisen variaation joukosta, meidän on katsottava pitkää aikaväliä. Siinä mielessä sillä kysymyksellä esiintyikö 21. vuosisadan alkupuolella globaalin lämpötilan tasannetta ei ole tärkeää."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Hiilidioksidikonsentraation ja ilmaston keskilämpötilan välinen korrelaatio ei palannut vuonna 2015

Professorin ajatukset maapallon toiselle puolelle

Ilmastotutkijoiden ennuste puolitiessä

Tieteellisen vilpin ratkaisuehdotus

Helsingin Sanomat on nostanut tiedevilpin tikunnokkaan. Vetoamalla yhteen epäselvään tapaukseen VTT:ltä se on päätynyt vaatimaan julkista valvontaa kaikkeen tieteentekoon.

En osaa ottaa kantaan esille nostettuun tutkijaan tai hänen toimintaansa. Sen sijaan totean tiedevilpin lehden lailla suureksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, josta kärsivät niin rehelliset tieteenharjoittajat, tieteen kehittyminen kuin tiedettä rahoittava ja siltä hyötyjä odottava yhteiskunta.

En kuitenkaan kaipaa ongelman ratkaisuksi HS:n ehdottamaa itäsaksalaistyyppistä kyttäystoimistoa vaan tieteen omien yleisten periaatteiden vahvistamista. Niihin kuuluvat tutkimusmenetelmien, saatujen tulosten ja tulkintojen julkaiseminen sekä etenkin merkittävimpien löydösten testaaminen riippumattomissa kokeissa.

Syvimmältäänhän tiedevilpin suurin ongelma syntyy siitä, että tieteellinen maailmankuva vääristyy sen kautta. Näin siksi, että keksitty tulos, selektiivinen tulosten valinta sekä oman odotuksen mukainen tulosten tulkinta johtavat epätoden näyttämiseen todelta.

Jos valheellisia tutkimustuloksia sitten käytetään hyödyksi jatkotutkimuksissa, tuotekehityksessä tai julkisessa päätöksenteossa, on tuloksena turhaa työtä, yritysten resurssien haaskuuta tai vääriä yhteiskunnallisia päätöksiä.

* * *

Tässä yhteydessä on todettava, ettei Suomi ole ainoa maa, jossa tiedevilppi on nähty ongelmaksi. Esimerkiksi psykologian tutkijat ympäri maailman ovat ryhtyneet selvittämään oman alansa tutkimustulosten luotettavuutta. Tulokset ovat olleet järisyttäviä: noin kolmannes toistetuista alan ns. läpimurtoartikkeleista on osoittautunut epätoistettaviksi.

Myös biolääketieteen tutkimuksen alalla kannetaan huolta tutkimustulosten luotettavuudesta. Psykologian lailla sielläkin tutkimustulokset ovat usein epätoistettavia.

Yhdeksi ongelman syyksi todetaan kauniisti löydösten merkityksen liiallinen painottaminen. Siis yksi niistä asioista, joista VTT:n myrskyn silmään joutunutta tutkijaa syytetään.

* * *

Ellen siis ole valmis hyväksymään ratkaisuksi ongelmaan tieteen valvontabyrokratiaa, niin mitä ehdotan tilalle?

Yksinkertaisesti paluuta tieteen perusperiaatteisiin. Eli mahdollisuutta tutkimusasetelman, tutkimustulosten, tulosten tulkinnan ja johtopäätösten toistamiseen samaan tapaan kuin kansainvälinen psykologiyhteisö on parhaillaan tekemässä.

Nythän meillä Suomessa ei, enkä usko että juuri muuallakaan, ole saatavissa rahoitusta merkittävien tieteellisten havaintojen toistamiseen tähtäävälle tutkimukselle. Eli jos joku muu tutkija on julkaissut arvovaltaisessa tiedelehdessä jonkin mielestäni uskomattoman löydöksen, ei minulla ole mahdollisuutta saada rahoitusta - eli työvoimaa, käyttökuluja tai muita resursseja - asian varmistamiseksi.

Ja vaikka vielä pystyisinkin toistamaan jonkin epäilyttäväksi kokemani tutkimuksen, ei minulla ole mahdollisuuksia sen tulosten julkaisemiseen ainakaan siinä tapauksessa, että epäilemäni tieteellinen havainto on sittenkin totta. Sen sijaan olen tullut käyttäneeksi aikaan ja resurssejani hukkaan niin oman tiedeurani kuin rahoittajankin kannalta, sillä julkaisematon tulos jää pelkästään omaksi tiedokseni edes vahvistamatta tehtyä löydöstä tai edesauttamatta omaa urakehitystäni.

Edelle kirjoitetun perusteella ehdotankin, että Suomi ottaisi asian esille EU:n päättävissä elimissä ja ryhtyisi puuhaamaan EU-tason rahoitusta merkittävimpien tieteellisten löydösten toistamiseksi kaikilla tieteenaloilla. Osa tästä rahoituksesta tulisi ohjata sellaisen vertaisarvioidun tiedesarjan perustamiseen ja käyttömenoihin, jonka ainoana tarkoituksena olisi julkaista aiemmin tehtyjen tutkimusten toistokokeita.

Näin tieteen alkuperäisiin toimintaperiaatteisiin kuuluva itsekorjautuvuus vahvistuisi, merkittävimmät oikeat tutkimustulokset saisivat nopeasti lisätukea, säännöllisesti virheellisiä "läpimurtoartikkeleita" julkaisevat tutkijat paljastuisivat ja heidän väärät tuloksensa poistuisivat nopeasti pilaamasta tieteellistä tietoa tai sen sovelluksia.

Tämä kaikki ilman, että tutkimuslaitoksilla hiiviskelisi "tiedestasin" agentteja luomassa epäluottamuksen ilmapiiriä, ohjaamassa tutkijoiden tekemistä kohti ongelmatonta keskinkertaisuutta tai poliittista oikeaoppisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arviot globaalin ilmaston kehityksestä ovat epätarkentuneet viime aikoina
Tieteellinen huijaus
VTT:n johdolle oppia sananvapaudesta

Arviot globaalin ilmaston kehityksestä ovat epätarkentuneet viime aikoina

On taas kulunut hetki siitä kun viimeksi kirjoitin ilmastonmuutoksesta, joten lienee aika palata tämän aiheen pariin. Varsinkin kun olen tällä välillä tullut tehneeksi joitain varsin mielenkiintoisia havaintoja.

Sitä paitsi aihe on ajankohtainen. Edellisen kirjoitukseni ja tämän blogitekstin välillehän sopii Liman ilmastokokous, jonka lopputuloksesta Suomea edustanut nuori ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen totesi näin: "lopputulos on heikompi kuin toivoimme, mutta silti paljon parempi kuin ei mitään".

Vaan ei politiikasta tällä kertaa sen enempää. Tässä kirjoituksessa haluan nimittäin tuoda esiin havaitsemiani eroja niissä aikasarjoissa, jotka todistavat maapallon globaalin ilmaston lämpenemisestä. Uskon havaintojeni kiinnostavan monia globaalista muutoksesta kiinnostuneita.

* * *

On hyvin tunnettua, että ilmaston lämpeneminen näyttäisi pysähtyneen tai ainakin kovasti hidastuneen tämän vuosituhannen aikana. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin aloitetaan näyttämällä tämän kirjoituksen kohteena olevat aikasarjat (GISS, HadCRUT4 ja RSS) vuodesta 1979, jolloin niistä nuorin eli satelliittidataan perustuva RSS aloitettiin.

Kuvasta nähdään, että huoli ilmastonmuutoksen pysähtymisestä ei itse asiassa ole lainkaan aiheellinen GISS:in aikasarjan perusteella. Sen sijaan satelliittidatan mukaan lämpeneminen on pysähtynyt kokonaan. HadCRUT4-aikasarja sijoittuu näiden kahden aikasarjan välimaastoon siitä huolimatta, että siinä olevia virheitä on viime aikoina korjailtu ilmaston lämpenemisen suuntaan.

Mielenkiintoiselta näyttää myös se, että lämpötilasarjojen erot ovat kasvaneet ajan myötä. Ilmiö ei itse asiassa koske pelkästään tätä vuosituhatta, vaan se on havaittavissa koko siltä ajalta, jolloin kaikki kolme aikasarjaa ovat olleet olemassa, kuten seuraava kuva osoittaa.

Kuvaaan on piirretty aikasarjojen kuukausittaisiset keskihajonnat ja niiden mukainen trendiviiva. Siitä nähdään, että vuodesta 1979 alkaen sarjojen välinen keskihajonta on kasvanut lähes kaksinkertaiseksi. Tämä on sikäli outoa, että paikallisten lämpötilamittausten oletettavasti tarkentuessa vuosi vuodelta voisi aikasarjojen odottaa etääntymisen sijasta lähentyvän toisiaan. Näin ei siis kuitenkaan ole viimeisen 35 vuoden aikana käynyt.

Tarkastellaksemme ilmiötä vielä lisää voimme mennä ajassa taaksepäin aina 1880-luvulle, jolloin RSS-aikasarjaa ei ollut, mutta GISS:in sarja tulee vielä muutamaa vuosikymmentä kauemmas ulottuvan HadCRUT4-sarjan rinnalle. Voimme laskea sieltäkin näiden kahden aikasarjan välisen keskihajonnan (tai vaihtoehtoisesti niiden erotusten itseisarvot; johtopäätös on molemmissa sama).

Tästä kuvasta näemme että sarjojen välisten lämpötilaestimaattien erot ovat odotusten mukaisesti erittäin suuret 1800-luvulla: havaintopisteitä on vain vähän ja siten niistä laskettujen globaalien lämpötilaennusteiden tarkkuus heikko. 

Omituista kuvassa on kuitenkin jo edellisessä kuvassa näkynyt sarjojen välisen eron kasvaminen 1960-luvun lopulta alkaen. Sille on vaikea keksiä mitään muuta järkevää selitystä kuin jommassa kummassa (tai molemmissa) globaalin ilmaston lämpötilaa estimoivassa mallissa olevat virheet. Ellei kyseessä sitten ole jomman kumman (tai molempien) aikasarjan tahallinen manipulointi.

Olen jo aiemmin epäillyt ilmastonmuutosta kuvaavien aikasarjojen taustalla olevan muunneltua totuutta. Myös tähän kirjoittamani havainnot ovat yhteensopivat tämän käsityksen kanssa. Mutta toki lämpötilaestimaattien ajan myötä tapahtuneelle odottamattomalle epätarkentumiselle saattaa olla muitakin syitä. Kun vain keksisi mitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Noen vaikutus ilmastoon luultua pienempi

Todisteet viittaavat tieteelliseen epärehellisyyteen ilmastonmuutostutkimuksessa?

Globaaleista lämpötilamittauksista löytyi virheitä - korjausten jälkeen ilmastonmuutos on edennyt luultua nopeammin

Todisteet viittaavat tieteelliseen epärehellisyyteen ilmastonmuutostutkimuksessa?

Meitä informoitiin äskettäin siitä, että viime syyskuu oli tilastojen mukaan kaikkien aikojen lämpimin. Näitä uutisia olemme saaneet tänä vuonna lukea melkein kuukausittain, joten tarkastellaanpa tiedettä niiden takana.

Kirjoitin huhtikuussa 2014 Australian Alice Springsin ilmastotilastoissa havaitsemistani muutoksista. Niinpä päätin tänään huvikseni katsahtaa miltä tilasto näyttää nyt kahden vuoden jälkeen, joten etsin ja löysin seuraavan kuvan GISS:in sivuilta.

Kuvasta näemme, että tänään kuvakaappaamani tilaston mukaan Alice Springsin ilmasto on 1940-luvulta lähtien lämmennyt erittäin voimakkaasti. 

Seuraavaksi palautan arvoisalle lukijalleni mieleen edellisen tässä blogissa julkaisemani kuvakaappauksen saman paikan lämpötilastoista.

Tämä kuva on siis huhtikuulta 2012. Ero nykyiseen tilanteeseen on hämmästyttävän suuri.

Palautan vielä arvoisan lukijani mieleen maaliskuussa 2012 tässä blogissa julkaisemani kuvakaappauksen.

Samalla muistutan siitä, että tuolloin kuvakaappaukseni syynä oli havainto, jonka mukaan se oli aivan erilainen kuin helmikuussa 2010 eteeni GISS:in sivulta avautunut kuva (jota en nyt kopioi tähän, mutta joka löytyy siis täältä ).

Edelle kokoamani Alice Spingsin tilastomuutokset saavat yhä omituisemman sävyn kun kiinnitän lukijani huomion siihen, että tämä maaliskuulta 2012 peräisin oleva (kolmas) kuva vaikuttaa pitkälti samanlaiselta kuin tänään kaappaamani (ensimmäinen) kuva. Se ei ole identtinen, mutta hyvin samankaltainen.

Kaiken tämän jälkeen on vaikea uskoa Alice Springsin lämpötilamittausten luotettavuuteen. Tai ainakaan niistä tehtyihin tilastoihin.

En ole selvittänyt samalla tavalla GISS:in muiden paikkakuntakohtaisten tilastojen luotettavuutta, mutta jo tähän blogaukseen kirjoittamillani perusteilla totean  GISS:in tilastojen olevan ilmiselvästi täysin epäluotettavia. Siten myös niiden pohjalta tehdyt maailmanlaajuiset lämpötilaestimaatit ovat valheellisia. 

* * *

Edellisen kirjoitukseni perusteella epäilen saman koskevan myös HadCRUT4-lämpötilasarjaa. Lisävahvistukseksi julkaisen tässä kuvan havaitsemistani eroista oman aiemmin tallentamani HadCRUT4-aikasarjan sekä viikko sitten tutkimani HadCRUT4-aikasarjan välillä, koska edellisessä kirjoituksessani julkaisin ainoastaan samoihin lähtötietoihin perustuvan taulukon.

Kuvasta nähdään se, että HadCRUT4:n pohjana olevaan tiedostoon on tehty muutoksia, joissa erityisesti viimeisten vuosien lämpötiloja on korjattu ylöspäin. Vastaavasti vanhimpia tilastotietoja on korjattu alaspäin.

Tuntuu varsin omituiselta, että aivan viime vuosien muutokset ovat suurimpia ikään kuin ne olisivat olleet kaikista epävarmimpia. Todellisuus on luonnnollisesti päinvastainen - eli mitä uudemmat mittaukset, sitä luotettavampia ne ovat.

Käsillä olevan todistusaineiston seurauksena epäilen sekä NASA Goddard Institute of Space Studies´n että Itä-Anglian yliopiston tutkijoiden syyllistyneen sellaiseen tieteelliseen epärehellisyyteen, jonka seurauksena heidät tulisi sulkea koko tiedeyhteisön ulkopuolelle. Ikävä sanoa, mutta tosiasioiden perusteella ei voi tulla muunlaiseen johtopäätökseen.

Lopuksi toivon tämän kirjoituksen leviävän mahdollisimman laajalle, sekä aivan erityisesti sen saattamista tänään ilmastonmuutospolitiikkaan kantaa ottaneen pääministeri Alexander Stubbin silmiin. Samalla suosittelen hänelle uusimman Ilmastorealismia-blogissa ilmestyneen kirjoituksen lukemista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Australian ilmasto vaihtelee ennen näkemättömällä tavalla
Ilmastonmuutos ja ilmastotilastojen muokkaus Australiassa
Katastrofismi ja ilmastonmuutos

Tieteellinen huijaus

Muutamia päiviä sitten kirjoitin tieteentekemisen rehellisyydestä, ja lehdistön omituisesta asenteesta tieteeseen. Kuin vastauksena kirjoitukseeni ilmestyi blogissani muutama kuukausi sitten julkaistun jutun keskusteluosaan nimimerkki "jaskan" vinkki. Sen mukaan hollantilainen tutkija Dierderik Stapel, jonka töistä kirjoitin, oli jäänyt kiinni tulosten väärentämisestä. Tulosten julkaisija, Science lehti, reagoi uutiseen lyhyellä tiedotteella, ja jäi odottamaan mitä asiassa seuraa.

Tieteelliset väärennökset ovat melko harvinaisia, mutta eivät tavattomia. Yksi tunnetuimmista tapauksista on korealainen kantasolututkija Hwan Woo-suk, joka kahdessa niinikään Science-lehdessä julkaistussa artikkelissaan näytti tehneen läpimurron. No, läpimurtoa ei ollut syntynyt ja korealaisprofessori joutui vaihtamaan tieteen tekemisen ehdolliseen vankeuteen.

Tunnettu tieteen tulosten väärentäjä oli myös Jan Hendrik Schön, joka tuloksia keksimällä kirjoitti useita huippusarjoissa julkaistuja "tutkimusraportteja", ja sai useita merkittäviä palkintoja tunnustukseksi työstään - kunnes käry kävi ja skandaali oli valmis.

Rajatapaus tieteellisen huijaamisen saralla on Jacques Benveniste, joka julkaisi kuuluisan homeopatiaa tukevan veden muisti-tutkimuksensa Nature-lehdessä. Nature epäili tulosta jo sitä julkaistessaan, ja erittäin poikkeuksellisesti lähetti tutkimusryhmän selvittämään oliko tutkimus tehty asianmukaisesti ja oliko se toistettava.

Tutkimusryhmän läsnäollessa veden muisti odotetusti katosi ja Benvenisten ryhmä ryhtyi keksimään runsaasti erilaisia selittelyjä. Tarkoituksellista väärentämistä ei kuitenkaan pystytty osoittamaan, vaan ystävällisluonteiseksi selitykseksi jäi tutkittavan ilmiön subjektiiviselle tulkinnalle altis havainnointi. Se yhdistettynä havainnoitsijan voimakkaaseen tahtotilaan saada odotettu tulos olisi sitten johtanut veden muistin "havaitsemiseen". Tämä kaikki ei ole estänyt muita homeopatiaan höyrähtäneitä palaamasta aiheeseen myöhemmin.

Ja kaikkihan muistamme Piltdownin ihmisen, joka osoitti lajimme jalon alkuperän olevan Britanniassa, eikä suinkaan mustassa Afrikassa.

Listaa voisi jatkaa pitkäänkin, mutta jo edellä luetellut seikat kertovat mistä kaikesta tieteellisessä väärentämisessä on kysymys.

Ensimmäinen motiivi on oman poliittisen agendan edistäminen. Se lienee selitys Piltdownin ihmisen ja Benvenisten tapauksille. Ja lienee ajateltu motiivi epäilyissä ilmastotutkijoiden epärehellisyydestä. Mutta kahdessa muussa tapauksessa kyse ei varmaankaan ole tästä.

Niiden motiivista autenttisen selvityksen on antanut alussa mainittu hollantilaistutkija Stapel: "halusin liian paljon ja liian nopeasti. Valitsin väärän polun järjestelmässä, jossa ihmiset työskentelevät usein yksin".

Toisin sanoen tieteellisen vilpin taustalla on menestyksen kaipuu. Tutkijahan menestyy urallaan, mikäli hän onnistuu raportoimaan vallankumouksellisia uusia löydöksiä. Sellaisia, jotka kelpaavat julkaistavaksi Naturen ja Sciencen kaltaisissa huipputiedesarjoissa. Niiden myötä yleensä lyhyellä pätkärahoituksella työskentelvä, tulevaisuudestaan epävarma nuori tutkija pääsee nousukiitoon, jonka päässä odottaa pysyvä tutkimusvirka ja ehkä jopa kuuluisuutta ja kansainvälistä tunnustusta. Tämä toimii siis "porkkanana".

Toisaalta tieteen tekemiseen on rakennettu myös "keppi". Mikäli nuori tutkija ajautuu tutkimuksissaan umpikujaan, tai ei vain löydä mitään kovin poikkeuksellista, on ura kovassa kilpailussa lyhytaikaisista apurahoista nopeasti ohi. Ja vaikka työura jatkuisikin, ei tutkijalla enää ole asiaa sen enempää pysyviin virkoihin kuin erilaisiin tunnustuksiinkaan - parhaimmillaankin hän voi kulkea vain pätkätyöstä toiseen jonkun menestyneemmän kollegan apulaisena.

Tilanne siis muistuttaa vähän urheilijaa, joka puhtaana ei saavuta mitään merkittävää, mutta vähän kemiallista valmennusta nauttineena pokkaa palkintopallilta kunnian, maineen ja myös rahat. Tästä on antanut oman oman kuvauksensa italialainen, nykyään Suomessa asuva entinen kilpahiihtäjä, Silvano Barco: "Voitin Italian mestaruuskilpailuissa, ja olin hyvin hyvässä kunnossa. Ja sitten valmentaja ja muutkin kyllä suosittelivat minulle, että kannattaa (varmistaa mahdollisuutensa). Koska jos olet kymmenes nyt ilman mitään, voi olla että häviät minuutin. Mutta tankkauksen avulla jopa mitali tai voitto voi tulla. Mä olin nuori ja tietysti mä tein kaiken mahdollisen. Ja ymmärsin myös, että pelkkä harjoittelu ei riitä."

* * *

Miksi tieteentekijöiden huijaukset sitten näyttäisivät paljastuvan ennemmin tai myöhemmin? Tämä johtunee tieteen itse itseään korjaavasta luonteesta. Jokainen tieteellinen havainto toimii pohjana jatkotutkimuksille - mitä merkittävämpi havainto, sitä todennäköisemmin joku saa siitä idean tutkimuksiinsa ja ryhtyy selvittämään asiaa edelleen.

Niin kauan kuin julkaistu, vaikka keksittykin, havainto pitää paikkansa, sujuvat jatkotutkimukset odotetusti, eikä huijarilla oikeastaan ole kiinni jäämisen vaaraa. Koska suurin osa tieteellisistä huijauksista on oletettavasti teoreettisesti odotetun tuloksen "vahvistavan" tutkimusaineiston keksimistä, näyttäisi myös "tutkimustulos" usein pitävän paikkansa. Mutta tutkittaessa tuntematonta, kuten tieteessä tehdään, menevät teoreettiset ennusteet monesti myös pieleen. Tällöin tilanne muodostuu huijarin kannalta kestämättömäksi.

Tämä johtuu siitä, että mikäli raportoitu havainto on väärä, ei jatkotutkimuksista tule mitään. Niinpä jatkotutkimusten tekijä alkaa selvittää työnsä taustana olevia havaintoja, ja huomaa niissä ongelmia. Tästä ei ole enää pitkä matka huijaritutkijan kiinni jäämiseen. Ja hyvä näin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Senkö lauluja laulat, jonka leipää syöt?
Himalajan jäätiköt sulavat monimutkaisesti
Epäjärjestys luo stereotypioita
Pingviinit, ilmastonmuutos ja tieteellinen tutkimus