Ranskan mielenosoitukset

Ranskassa on otettu kiinni lähes 3 000 nuorta. Lisäksi yli 300 poliisia sekä kymmeniä palomiehiä, opettajia ja oppilaita on loukkaantunut mielenosoituksissa. Poliisi on joutunut käyttämään kyynelkaasua ja muita voimatoimia mielenosoittajia vastaan.

Suomalaismedioiden (edellä Ilta-Sanomat, lisäksi ainakin Yle,  MTV3 ja HS) mukaan lukiolaiset osoittavat mieltään muun muassa suurien ryhmäkokojen, opettajapulan ja kuumien luokkahuoneiden vuoksi. Sosiaalisen median mukaan (esimerkki, toinen, Marine Le Pen) kyseessä on lähinnä toisen tai kolmannen sukupolven maahanmuuttajien riehumisesta. 

* * *

Oli kysymys kummasta tahansa, on ollut mielenkiintoista huomata ihmisten leikittelevän Ranskan jakamisesta kahteen osaan  (esimerkki, toinen). Toisen saisivat muslimit ja toisen etniset ranskalaiset. 

Leikki tietenkin leikkinä. Tosiasia kuitenkin on, että tämänkertaiset mellakat ovat niin laajoja ja väkivaltaisia, ettei Ranskalla taida olla enää sivistynyttä ulospääsyä, sillä maassa on ilmiselvästi syvällisiä ongelmia. Niiden ratkaiseminen tuskin käy käden käänteessä, jos lainkaan. 

* * *

On selvää, että nyt käynnissä olevat tapahtumat vaikuttavat myös ensi vuoden presidentinvaaliin siten, että gallupeita selvästi johtavan Marine Le Penin asema vahvistuu entisestään. Jos hänet valitaan, se tarkoittaisi Ranskan maahanmuuttopolitiikkaan täydellistä muutosta, joka epäilemättä näkyisi valtavina mellakoina pitkin kortonkien ja viinintekijöiden luvattua maata. 

Eikä noihin mellakoihin osallistuisi pelkästään maahanmuuttajataustaisia tai lukiolaisia, vaan kaikenlaista väestöä, sillä ranskalaiset ovat aina osanneet lakien rajamailla kulkevan mielenosoittamisen taidon. Enkä epäile hetkeäkään, etteivätkö he sitä myös käyttäisi, koska maahanmuuttokysymys ei ole ainoa ranskalaisia syvällisesti jakava poliittinen aihe. Onhan maa esimerkiksi korviaan myöden veloissa. 

* * *

Meillä Suomessa mielenosoitukset ovat tyypillisesti rauhallisempia, mutta nähtäväksi jää, miten täällä Pohjantähden alla äänestetään kevään eduskuntavaaleissa. Tekeekö liikkeelle lähtenyt talouskasvu tehtävänsä ja nykyhallitus saa poliittisesti samankaltaisen seuraajan. 

Vai suunnataanko Suomessakin Ranskan tielle niin kouluissa, julkisen velan hoitamisessa kuin kaduillakin? Ja jos suunnataan, niin mitä siitä seuraa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tilastot Pariisin mielenosoitusten takana
Eurooppa on suuren kysymyksen edessä
Ranskan talous on meidänkin asiamme

Häiriköt Milanossa ja Suomessa

Milanon-Torinon talviolympialaiset saivat omat härikkönsä. Paikalle nimittäin raahautui viitisen tuhatta USA-vastaisuudesta ja ympäristöaatteista hurmaantunutta mielenosoittajaa, joista osa ryhtyi ampumaan ilotulitteita ja heittelemään kiviä poliiseja kohti.

Näyttää siis siltä, että tälle väestöryhmälle on mahdotonta pitäytyä laillisuuden puitteissa, mikäli heille tarjoutuu jonkinlainen syy – tai minun nähdäkseni pikemminkin tekosyy – julkiselle riehumiselle ja egotrippailulle. 

* * *

Kuten arvoisa lukijani hyvin tietää, on myös meillä Suomessa nähty kaikenlaista egotrippailua ja riehumista erilaisista syistä. Yksi niistä liittyy niin sanottuun metsänsuojeluun. 

Tähän asiaan otti kantaa UPM:n pääjohtaja Massimo Reynaudo, joka ihmetteli Suomen äärimmäisen kriittistä keskustelua metsien käytöstä. Hänen mukaansa sellaista ei ole muualla ja muistutti, että "kyseessä ovat kymmenet tuhannet työpaikat. Niiden menettäminen koskettaisi koko Suomea."

Tämä ei tietenkään vähennä ympäristöaktivistien touhuilua, kuten ei sekään, että Suomen metsäpinta-alasta on suojeltu jo 18 prosenttia. Ja loppujenkin käyttöä on rajoitettu sekä metsänomistajan omilla suojelupäätöksillä että erilaisin sertifikaatein. 

Taitaakin olla niin, että positiivisin asia Reynaudon haastattelussa oli lopulta se, että hänen johtamansa yhtiö tekee hyvää tulosta Uruguayssa, jossa se saa raaka-aineen itse hallinnoimistaan eukalyptusmetsistä. Ja jakaa kertyneitä liikevoittoja yhtiön suomalaisille omistajille, joista kerättyjen verojen kautta niistä osa kanavoituu myös suomalaisen yhteiskunnan ylläpitämiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huippukokki Jouni Toivanen ja hänen brunssilaisena tukevat oman käden oikeuteen perustuvaa yhteiskuntaa
Kaukaan tehtaan sulkeminen edistää talouselämän uudistumista
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään

Helsingissä nähtiin egotrippailua vakavan asian varjolla

Tuore uutinen kertoi, että Helsingin yliopistolla oli järjestetty eilisiltana muutamien kymmenien ihmisten palestiinalaisia tukeva mielenosoitus, jolla ei ollut lupaa. Niinpä poliisi joutui määräämään mielenosoittajia poistumaan rakennuksesta.

Toisin kuin normaalit ihmiset, nämä mielenosoittajat ryhtyivät pullikoimaan virkavaltaa vastaan ja ainakin yksi heistä pyrki myös palaamaan takaisin yliopiston rakennukseen. Lopulta kaiken kaikkiaan neljä ihmistä otettiin poliisien pahnoille epäiltynä niskoittelusta ja kokoontumisrikkomuksesta.

Tämä ei sinänsä ole yllätys, koska palestiinalaisten asema on jo pitkään ollut vasemmisto-opiskelijoille hyvä tekosyy imagonnostatukselle ja riehumiselle. Näin lienee ollut myös eilen, koska ei poliisin toistuvaa vastustamista voi selittää oikein muutenkaan. 

* * *

Itse palestiinalaisten asema on toki tällä hetkellä ikävä, mutta se tuskin korjaantuu Helsingin yliopiston tiloissa riehumisella. Sen sijaan Hamas pystyisi todennäköisesti auttamaan asia yksinkertaisesti lopettamalla itsensä sekä ennen kaikkea luopumalla - moneen kertaan turhaksi osoittautuneesta - aseellisesta vastarinnasta ja antamalla taisteluvälineensä pois sekä vapauttamalla viimeisetkin panttivankinsa. 

Näyttää kuitenkin siltä, ettei Gazaa ennen nykyistä sotaa hallinneella joukolla ole siihen halua, vaan he näkevät palestiinalaisten mieluummin vaikka kuolevan nälkään tai tulevan siirretyksi pois Gazan alueelta. Siihen heitä kannustanee tieto siitä, että näin toimimalla on mahdollista saada tukea ja sympatiaa länsimaiselta vasemmistolta. Ja onhan palestiinalaisten johtaminen tuottanut heille myös runsain mitoin henkilökohtaista hyötyä.

* * *

En kuitenkaan tahdo sanoa, että hyväksyisin Israelin viimeaikaiset toimet. Päinvastoin, ihmisten näännyttäminen militantin järjestön vallan kukistamiseksi - saati palestiinalaisten pois häätämiseksi - on yksinkertaisesti epäinhimillistä ja kansainvälisen lain vastaista. Eikä sitä voi sellaisena hyväksyä.

Tästä huolimatta ymmärrän, että maan hallinto saattaa juuri nyt nähdä mahdollisuuden lopettaa - niin ikään kansainvälisten lakien vastainen - terroristinen väkivalta, jota erityisesti Gazan alueella toiminut Hamas on vuosikymmeniä kohdistanut raketti-iskuilla ja muilla tavoilla israelilaisia siviilejä vastaan. Ja siksi luulen, että Netanjahun hallinto on päättänyt tällä kertaa katsoa pelin loppuun asti, jotta maan sisäisen turvallisuuden suurin uhka poistuisi lopullisesti. 

Tätä päätöstä saattaa tukea myös se, että ikääntyvällä pääministerillä on ollut vakavia terveyshuolia, joten hänen elinajanodotteensa saattaa olla hyvinkin lyhyt. Ja siksi vastuu mahdollisista sotarikoksista saattaa olla hänen kohdallaan hyvinkin teoreettinen kuoleman kurkistellessa jo oven takaa.

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten tilanne etenee jatkossa. Netanjahulla näyttäisi olevan vahva tuki Donald Trumpilta, mutta nähtäväksi jää, että riittääkö se lopulta Israelin tavoitteiden loppuun viemiseen asti. Ja ellei riitä, jatkaako Netanjahu siitä huolimatta niin kauan, kunnes hän on saavuttanut tavoitteensa. 

Jos näin käy, se on selkeä tappio kansainväliselle oikeusjärjestykselle ja tavallaan "oikeuttaa" muutkin vastaavat järjestelyt monikansallisissa yhteiskunnissa. Ja voi sitä kautta johtaa ympäri maailmaa vähemmistökansallisuuksien aseman heikkenemiseen ja jopa kansanmurhiin.

Tästä huolimatta on selvää, ettei opiskelijoiden riehumisella suomalaispoliisien kanssa ole kansainvälisen oikeusjärjestyksen tulevaisuuden tai edes palestiinalaisten tulevan aseman suhteen mitään merkitystä. Mutta tarjoaahan se sentään osallistujilleen mukavia egotrippailuhetkiä vakavan asian varjolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palestiinalaiset ovat kyvyttömiä oppimaan
Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa
Gazan kansanmurha