tiistai 21. toukokuuta 2019

Ohjaako persunpelko hallitusneuvotteluita?

Kuten hyvin tiedetään, on Tanskan maahanmuuttopolitiikka ollut jo vuosia varsin kireää. Näin siksi, että maan hallituspuolueet katsovat tätä kautta pystyvänsä torjumaan maahanmuuttokriittisen Kansanpuolueen kasvua. Lisäksi he saavat Kansanpuolueelta vastineeksi maahanmuuttolinjauksistaan tukea monissa muissa kysymyksissä.

Ruotsissa politiikka on periaatteellisempaa ellei suorastaan kehitysmaalaista, eikä mikään puolue halua tukea maahanmuuttokriittiseltä Ruotsidemokraateilta. Siitä huolimatta myös ruotsalaispuolueet ovat ainakin puheiden tasolla ilmaisseet jonkinasteista maahanmuuttokriittisyyttä - ainakin suhteessa aiempaan.

Suomessakin oli eduskuntavaalien alla ilmassa jonkinlaista Perussuomalaisiin kohdistuvaa syrjintäajattelua, vaikka meillä onkin hyviä kokemuksia kaikkien puolueiden välisestä yhteistyöstä. Tässä oli taustalla ehkä hiukan ruotsalaisten matkimista, mutta myös sen laskelmointia, että näin toivottiin mahdollisimman monen Perussuomalaisia kannattavan jättävän vaalit väliin.

Edelle kirjoittamani pitkän johdatuksen jälkeen itse asiaan. Minusta oli mielenkiintoista lukea Ilta-Sanomien toimittajan maalailleen keskustan motiiveja "joululahjalistan" tekemistä muistuttavissa hallitusneuvotteluissa. Hänen mukaansa "Keskustassa halutaan vetää verotuksessa tiukkaa linjaa myös siksi, etteivät perussuomalaiset pääsisi maalaamaan keskustasta kuvaa ´vasemmistovihreän politiikan takuumiehenä´".

Suomen kannalta olisi erinomaista jos tämä keskustalainen logiikka pitäisi loppuun asti ja hallitusneuvottelut joko katkeaisivat tai päätyisivät maamme talouden kannalta siedettävään hallitusohjelmaan. Nähtäväksi jää voiko kumpikaan näistä mahdollisuuksista toteutua vai viekö kepulaisten hallituskiima lopulta voiton terveestä järjestä.

Sen sijaan toimittajan kommentti osoitti, ettei perussuomalaisia äänestäneiden vaalipäivä mennyt hukkaan, sillä jos Keskustan "persunpelko" jo talousasioissa on näin vahva, niin kuinka vahva sen täytyykään olla maahanmuutto- ja ilmastopoliittisissa kysymyksissä.

Tässä yhteydessä on syytä huomioida myös anonyymiksi jääneen kepulaisen kommentti, jonka mukaan "sekin kortti on auki, että Keskusta yrittää muodostaa hallitusta Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kanssa." Ellei muuten, niin siksi, että se asettaa Antti Rinteelle ja vihervasemmistolle kovia paineita löytää yhteisymmärrys Keskustan kanssa - eli tinkiä ainakin kaikkein hulluimmista vaalilupauksistaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt olen hämmästynyt
Kaatavatko Keskustan kynnyskysymykset Rinteen yrityksen?
Ruotsalainen politiikka kehitysmaalaistuu

4 kommenttia:

  1. Se on noin niinkuin psykohistoriallisesta perspektiivistä mielenkiintoinen ilmiö, tuo maahanmuuttokriittisten puolueiden boikotointi niin Ruotsissa kuin Suomessa.

    Ruotsi on omaa tilaansa tajuamaton voittajavaltio -- tai niin sanotusti herrakansa -- joka ei koskaan ole joutunut ottamaan puulusikkaa kauniiseen käteen. Se selvisi viime vuosisadan sodistakin väistöliikkeillä ja "peittelyn taidolla" (Aalders - Wiebes).

    Mitään kielteistä ei siellä ole koskaan ollut pakko ottaa yleiseen käsittelyyn, eikä siihen enää pystyttäisikään. Ihmiset ovat niin niin niin hyvätapaisia, että jättävät kahvipullastakin ihan tietyn määräosan syömättä. Eivätkä pidä verhoja ikkunassa, koska itsekontrollin illuusio lavennetaan koskemaan kaikkia, eli hirvittävä normipaine jäykistää sen niskan jota uteliaisuus houkuttelee kurkkaamaan mitä naapurissa puuhastellaan.

    Ruotsalainen demokratia on poliittisen korrektiuden naurettava näyttämö, jossa mitään oikeita ongelmia ei koskaan nosteta käsittelyyn. Kansalaiset ovat toki pienissä arkiasioissakin "tasa-arvoisia demokraatteja", mutta tämän tasa-arvon orwellilainen puoli -- se että Isoveli käytännössä kieltää puhumasta mitään negatiivista -- on armoton. Ruotsalainen diskuteeraus on diskuteeraamista diskuteeraamisen vuoksi.

    Niinpä se maa ei ole pystynyt sanomaan selvästi "EI!" maahanmuuttovirroille, ei edes näille nykyisille kansainvaeltajille. Maassa on jo paljon kokonaan toiskulttuurisia alueita, joissa de facto vallitsee niiden oma laki -- ja tilanne pahenee sukupolvi sukupolvelta. Kulttuurinen rikollisuus ei häviä sillä ettei rikollisuuden kulttuurisuudesta saa puhua. Eikä edes vuosittain tuhansien kulttiesineiden, autojen, tuhopolttoja pystytä estämään.

    Suomella taas on omana ongelmanaan alistetun kansan historia, josta syystä me kaikissa kipeissä kysymyksissä jakaudumme kipeästi kahtia. Me olemme omanneet historiastamme kompensatiivisen roolin, olemme toistemme alistajia, mitätöijiä ja halveksujia, eikä meilläkään mitään vaikeita asiakysymyksiä koskaan päästä käsittelemään asiakysymyksinä. Alistettu kansa on valtaosin sisäistänyt alistajansa roolin -- ja kautta koko itsenäisyytemme historian meillä on aina ollut jokin yhteiskunnallinen marginaali jota on torjuttu ja suljettu "kunnollisten ihmisten" piiristä ulos. Nyt tämä virallisen väheksynnän kohde on "populistinen kansallismielisyys" eli "persut".

    Kuinkas se runoilija sanoikaan. "Pullosta on pitkä matka ylös taivaaseen." Me todella olemme historiallisen pullon pohjalla, eikä merkkiäkään siitä että pystyisimme astumaan tästä nyrkkeilysäkistä ulos päivänvaloon.

    Ruotsissa on muutama intellektuelli, joka on ottanut kansallisen itsekritiikin tehtäväkseen. Suosittelen Ruben Östlundin elokuvia, erityisesti flmiä "Play", jonka arviointiin pääsee nimeäni klikkaamalla.

    Suomessa kaikki kansalliset voimat on amputoitu -- hyvin harvassa ovat ne meikäläiset intellektuellit, jotka uskaltavat astua ulos Suuren Yhteisen Valheen kuplasta. YLE ei ole lähettänyt ensimmäistäkään oikeasti maahanmuuttokriittistä asiaohjelmaa. Sen sijaan erilaiset hankkeet mielipidesensuurin vahvistamiseksi ja "vihapuhelainsäädännön" -- ajatusrikosten orwellilaiseksi kriminalisoimiseksi -- ovat vireillä.

    VastaaPoista
  2. Ei niitä kansallisia voimia suinkaan amputoitu ole, vaikka yritys on kyllä kiitettävä. Mitäpä muuta tuo persujen kaunainen ja jatkuva demonisointi olisi. On toki totta, että liian nöyriä ja nössöjä täällä ollaan. Mitäpä muuta on esimerkiksi se, että loputtomiin täällä on pakko-opiskella vastenmielisen herrakansan täysin yhdentekevää kieltä. Mutta meissä on kyllä syvällä myös Lallin, Jaakko Ilkan ja vaikkapa Eugen Schaumanin henki. Siirtomaaherroja ja muita ulkomaan kekkuleita siedetään vain aikansa.

    VastaaPoista
  3. Seppo Oikkonen: "YLE ei ole lähettänyt ensimmäistäkään oikeasti maahanmuuttokriittistä asiaohjelmaa."

    En ole tästä huolissani. Nuoremmat sukupolvet eivät katso Ylen ohjelmia vaan lähes kaiken Youtubesta. Yle on vain vanhuksille eli niille, jotka ovat kasvaneet sen parissa.

    Sosiaalinen media on peruuttamattomasti muuttanut politiikkaa ja tehnyt poliittisista ilmiöistä globaaleja (tai ainakin yleislänsimaalaisia). Siksi sosiaalista mediaa halutaankin sensuroida, jotta Ylen luokaattoman surkeilla propagandaa tursuavilla asiaohjelmilla olisi yksinoikeus määrittää todellisuus. Tämä ei tule onnistumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedoksi:

      Seinäjoen arabikevät Ylellä Docventures-esityksenä ti 28.5.2019 klo 21.00 Yle TV2.

      https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/05/06/seinajoen-arabikevat-ylella-docventures-esityksena-285

      https://yle.fi/uutiset/3-10768723
      ---------------------

      Tiedä sitten kuinka paljon tätä oikeasti on sensuroitu mutta varmuuden vuoksi Yle esittää sen EU-vaalien jälkeen...
      Esityksen jälkeen nähtävissä Areenassa.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!