tiistai 3. huhtikuuta 2018

Kaksi hyvää uutista - vai onko?

Otsikon mukaan kirjoitan tänään kahdesta Ylen julkaisemasta hyvästä uutisesta. Molemmat sellaisia, etteivät kaikki ole valmiita allekirjoittamaan niitä.

Ensimmäinen koskee Syyrian sisällissotaa. Siellä paljon siviileitä vaatineet taistelut Itä-Ghoutan islamistikapinallisten ja Assadin diktatuurin välillä on lakannut.

Assadin voitto oli itselleni selviö jo vuosia sitten kun länsimaat olivat ensin yllyttäneet syyrialaiset kapinaan omaa hallintoaan vastaan, sitten jättäneet nämä lähes vaille tukea, islamistit ottaneet sen seurauksena johdon kapinallisten puolella ja Venäjä ilmoittanut estävänsä Assadin hallinnon kaatumisen.

Olemme siis nähneet monen vuoden turhan verenvuodatuksen, jota Syyrian pohjoinen näennäisdemokratia eli Turkki tahtoo vielä jatkaa omien intressiensä takia. Tämän uuden vaiheen lopputulos on epäselvä, mutta on selvää, ettei ainakaan Assadista sen enempää kuin kurdeistakaan ole vastusta Erdoganin armeijalle. Tosin ei Turkkikaan pysty kaatamaan Venäjän tukemaa Assadia.

Länsimaissa ei liene harvinainen näkemys, että Venäjän tukeman Syyrian voitto oli huono asia. Samoin oli alkuperäisten demokraattisten voimien katoaminen ensin islamistien ja sittemmin Assadin joukkojen tieltä monen länsimaisen ihmisen mielestä ikävä juttu. Eikä Erdoganinkaan toiminta liene erityisessä suosiossa EU:n alueella.

Kehitys olisi kuitenkin voinut olla erilainen. Jos länsi olisi tukenut vahvasti synnyttämäänsä kapinaa, eivät ISIS ja muut islamistit olisi koskaan nousseet merkittäviksi tekijöiksi Syyriassa, vaan Assadin hallitus olisi kaatunut demokratian nimiin vannovien syyrialaisten edessä. Ja kaikki olisivat olleet tyytyväisiä - olettaen (todennäköisesti aivan turhaan) että Syyriassa olisi noussut valtaan moniarvoinen länsimaista demokratiaa edustava hallitus.

* * *

Toinen hyvä uutinen koskee Etiopiaa. Sinne rakennetaan teollisuutta ja infrastruktuuria ennennäkemätöntä vauhtia. Sen seurauksena maan talous on kasvanut jo yli kymmenen vuoden ajan keskimäärin yli kymmenen prosentin vuosivauhtia.

Tämäkin uutinen saattaa olla joidenkin mielestä karvas, sillä Etiopian talousnousun takana ovat kiinalaiset, jotka ovat menneet entiseen keisarikuntaan ja nykyiseen diktatuuriin tekemään puhdasta kapitalistista bisnestä, jonka primus motorina ovat olleet halpa työvoima ja Etiopian raaka-ainevarat. Sekä kehitysmaalle Euroopassa ja Yhdysvalloissa myönnetty tullivapaus.

Ero Etiopian kehityksessä on kuin yö ja päivä verrattuna Euroopan kehitysmaapolitiikkaan, jonka primus motorina on ollut vastikkeeton rahan kylväminen yhdistettynä demokratiasta ja ihmisoikeuksista saarnaamiseen. Tämä saattaa harmittaa monia eurooppalaisia, eikä vähiten kehitysapubisneksessä työskenteleviä, joiden lähestymistapa Afrikan ongelmiin näyttää juuri nyt entistäkin ontommalta.

Mitä näistä kahdesta hyvästä uutisesta on sitten pääteltävissä. Ainakin se, että länsimailla oli molemmissa tapauksissa etulyöntiasema, jota ne eivät maailmanparannuskiihkossaan hyödyntäneet, vaan jättivät pelikentän eriasteisten diktatuurien hoidettavaksi. Ja että on myönnettävä näiden tehneen myös maailmanparannuksen saralla meitä parempaa tulosta.

Seuraava kysymys kuuluukin, että olisiko länsimailla jotain opittavaa tapahtuneesta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiina nousee tutkimuksen ja talouden välisen positiivisen kierteen varassa
Länsimaiden pitäisi tunnustaa tosiasiat Syyriassa
Oppiiko suomalainen, kun kiinalainen opettaa Afrikassa?

8 kommenttia:

  1. Tuhka tuumii tietojen perusteella, että Syyrian sisällissota on mennyt uuteen vaiheeseen. Daesh(ISIS/ISIL) on voitettu (toistaiseksi) mutta uusia islamistiryhmiä on nousemassa, yksi syistä on että Assadin hallinto on aina suojannut niitä ryhmiä jotka kiusaavat hänen vastustajiaan.

    Tuhka muistuttaa että Iran on myös yksi syistä minkä takia Assad on edelleen vallassa. Iranilla on omat tavoitteensa Syyriassa. Pitää hänet vallassa sekä sota Israelia vastaan tulevaisuudessa. Sekä tappaa Sunni-islamisteja, joista tulisi ongelmia tulevaisuudessa.

    Assad on tosin onnistunut tekemään aika "hyvän" tilantteen itselleen. Vaihtoehdot Diktaattori vai Islamistit, kukaan ei halua islamistejä, mutta diktaattorikaan ei ole suosittu. Demokratiassa on vähän vaieka tukea tätä, se näyttää polittisesti huonolta. Se riittääkö Venäjän ja Iranin tuki pitämään Assadin pystyssä jää nähtväksi. Ainakin hän on varmistanut tukeaan ajamalla miljoonia häntä vastustaneita siviilejä pois maasta ja haluaa toivoo että ne pysyvät poissa.

    Venäjä halua olla pelaaja Lähi-idässä, pitää Assadin vallassa, saada Turkki ulos NATOsta, estää ettei Iran aloita sotaa Israelin kanssa. Seka tappaa Suuni-islmisteja jotka voisivat uoda ongelmia Venäjällä. Sekä saada Amerikka näyttämään huonolta.

    Turkki haluaa taas Assadin ulos, mutta haluaa estää Kurdien nousun (koska ne lisääntyy enemmän kuin etniset Turkkilaiset) ja 20v päästä se ei enää pysty siihen. Ja kiristää EUlta rahaa ja Erdagon haluaa Sultaaniksi ja Turkin Suurvallaksi. Ja näyttää siltä että pitää Iranin kurissa.

    Assad taas haluaa pysyä vallassa keinolla millä hyvänsä, se tarkoittaa diilien tekemistä kenen kanssa tahansa. Myös Kurdien.

    Kurdit taas kiiselevät sisäisesti vaiikka ne haluaisivat oman valtion, siitä on kiistaa kuka johtaisi sitä ja millä tavalla. Islamistejä löytyy myös kurdien joukosta.

    Länsimaat taas, no demokraattisesti valittu hallinto olisi kiva. Etupäässä haluasivat että paikka rauhoittuisi ja pakolaiset palaisivat. Koska suuri määrä pakolaisia Euroopassa kaataisi nykyiset vallassaolijat. Ja nostaisi valtaan sellaiset jotka rajoittaisivat pakolaisia tavalla tai toisella.

    Israel taas haluaa estää Iranin tekoiset ja varmistaa maan turvallisuuden tavalla tai toisella. Venäjän kanssa se tulee juttuun (jollain tavoin). Tukki no...

    USA taas haluaa Islmisteistä eroon. Assad on taas tympiäsevä, mutta sitä ehkä täytyy sietää, mutta ei välttämättä kaataa.

    Joten Syyrian sotku jatkuu ja siviilit kärsivät ja kuolevat tai pakenevat.

    Tuhka on myös vvähän Professoria epäluuloisempi Kiinan takoihin Etiopiassa. Se lainaa sille rahaa, korolla ja pyrkii laittamaan vähän velkaloukkua sille. Samon se tuo omia työläisiään jonkin verran maahan tekemään työt. Joten Tuhka suhtautuu epäluulolla Kiinan pyrkimýksiin.

    Länsimaiden tuki Afrikkaan ei auttanut. Mutta Kiinan tuki, sillä on omat ehtonsa ja se voi epäonnistua eri tavoilla. Lisää korruptiota ja velkaa sekä pitää itsevaltiaita pystyssä.

    No aika kertoo miten näissä käy.

    Tuhka ei odota mitään muuta kuin pahenevaa tilannetta.

    Kyyneliin tämä vain päättyy

    VastaaPoista
  2. Tätä se on kun on uskovaiset on päästetty johtoon! Kiinalaiset ateistit ovat keskittyneet itse ongelmiin (infrastruktuuri, koulutus, perhesuunnittelu jne)

    VastaaPoista
  3. Euroopalta ja länsivalloilta puuttuu kyky massojen hallintaan.
    Ruotsi on esimerkki miten sekaisin valtio menee kun nopeasti tulee suuri joukko ihmisia.
    Samoin kävi 2015 invaasion aikana Saksalle.

    VastaaPoista
  4. Kansa on diktaattorinsa ansainnut. Lännen ei pidä lietsoa sisällissotia Euroopan ulkopuolellakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Islamin uskoiset saavat sen aikaiseksi ilman meitäkin. Aina löytyy vääräuskoisia, joita täytyy tappaa kun uskonto käskee!

      Poista
  5. Eivät länsimaat enää mitään näistä opi, demaritkin jo alkavat feministeiksi(lue: kommunisteiksi). Alkaa kunnolla vielä euroopan mädätyskausi, joka päättyy aikanaan herra ties mihin..

    VastaaPoista
  6. Ei oikein vakuuttanut tuo kiinalaisten Etiopia-hanke. Jos käsityö ei kannata enää Kiinassa (600 eur/kk) robotteihin verrattuna, ei se kauaa Etiopiassakaan (80 eur/kk) kestä, kun robotit valtaavat tehtaan. Sen jälkeen onkin pohtimista, mitä Afrikassa seuraavaksi voidaan tehdä ihmisten työllistämiseksi? Ikävä sanoa, mutta minulla ei ole mitään käsitystä. Vielä kun Kiina ja Intia kilpailevat samoista työpaikoista globaalisti, ja niissä porukka on afrikkalaisiin verrattuna kuitenkin melkoisen paljon enempi kouluja käyneitä ja paremmalla työetiikalla varustettuja, niin kyllä tuo Afrikan väestönkasvu yhdistettynä robotiikkaan luo pelottavia visioita.

    VastaaPoista
  7. Minun silmilläni katsottuna Etiopian kehitys on hyvä uutinen monessakin mielessä. Ensiksi tietysti etiopialaisten kannalta, joille talouden kehitys merkitsee työtä ja toimeentuloa. Hyvä uutinen se on myös siksi, että talousnousun takana ovat kiinalaiset, jotka näkevät poliittisen vakauden talouden kannalta keskeisenä tekijänä. Ei Etiopian hallinto ole afrikkalaisen mittapuun mukaan ollut mitenkään huonoimmasta päästä, mutta sen vahvistaminen on hyväksi paitsi maalle itselleen, sillä voi olla ajan myötä myös naapurustoa vakauttavia vaikutuksia. Hyvä uutinen se on myös siksi, että se tarjoaa tälle eurooppalaiselle näpertelylle, puuhastelulle ja hurskastelulle opettavaisen vertailukohdan. Opitaanko täällä mitään, on sitten oma kysymyksensä, mutta jos ei opita, kiinalaiset hoitavat homman joka tapauksessa omilla resepteillään. Hyvä uutinen se on todennäköisesti vielä siksikin, että tuollainen talouskasvu on yleensä kulkenut käsi kädessä väestönkasvun voimakkaan hidastumisen kanssa ja tätä sopii odottaa ja toivoa myös tässä tapauksessa.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!