maanantai 25. elokuuta 2014

Lääkäreiden veronkierto

Yksityispraktiikkaa harjoittavat lääkärit ovat pystyneet pienentämään laillisesti verotustaan yhtiöittämällä oman toimintansa, vaikka ilmiötä pyrittiinkin suitsimaan vuoden 2010 lakimuutoksella. Yksi näin toimineista lääkäreistä on viime päivinä asiantuntemuksensa kansalaisten tulotasoista paljastunut ministeri Laura Räty.

Minä näkisin, ettei varsinainen ongelma tässä asiassa ole yksittäisten lääkäreiden toiminta. Se on kaikin puolin laillista ja tuottaa parhaan mahdollisen tuloksen. Siis rationaalista.

* * *

Terveydenhuollon vähittäinen yksityistyminen on tuottanut kannattavaa liiketoimintaa ja sellaisena se on viime vuosien aikana valunut suurelta osalta kansainvälisten jättiyritysten haltuun. Esimerkiksi Mehiläisen omistaja on nykyisin kansainvälinen sijoittajayhtiö

Nyt huomiota herättäneessä kuviossa nämä yritykset tarjoavat lääkäreille toimintapuitteet, jotka tekevät varsinaisen työn joko suoraan yrityksen palveluksessa tai alihankintayhtiönä. Ensimmäisessä tapauksessa lääkäreihin kohdistuu normaali tuloverotus, mutta yhtiöittämällä toimintonsa he voivat nostaa tulonsa osinkoina.

Vuoden 2010 jälkeen lääkäreiden osinkotulojen verotus on samanlaista kuin muillakin kansalaisilla, mutta sekä kansainvälinen yritys että lääkärit voivat tätä kautta kiertää palkansaajan sivukuluja, eli korottaa tulojaan noin neljänneksellä. Varsinaisten terveydehoitoalan yritysten voittovarat valuvat luonnolliseti Suomen ulkopuolella oleville omistajille joko osinkoina tai ns. konserniavustuksina.

Koko bisneksen osalta on lisäksi huomiotava, että tämä kansainvälisessä omistuksessa oleva terveydenhoitobisnes ei ole puhtaasti yksityisin varoin pyörivää. Tarkoitan tällä sitä, että Suomessa yksityistä terveydenhoitoa tuetaan Kela-korvausten kautta, joten kyseessä on suurelta osin verorahoilla pyörivä liike-elämä.

Edellä kertomani seikat herättävät muutaman ajatuksen.

* * *

Suomen terveysasemilla on monestakin syystä lääkäripula. Hallitusten ajatus lienee kulkenut siihen suuntaan, että tätä pulaa voidaan kompensoida yksityistä sektoria hyödyntämällä. Vaikka vapaassa markkinataloudessa ajatus olisikin terve, se ei onnistu Suomen nykyisessä terveydenhuoltotilanteessa, sillä lääkäreiden koulutus on mitoitettu maan tarpeiden mukaisesti.

Toisin sanoen Suomessa on sama määrä terveydenhuoltoon osallistuvia lääkäreitä riippumatta siitä pitävätkö he praktiikkaa julkisella vai yksityisellä puolella. Lisäksi tilannetta vääristää se, että julkinen sektori tukee itsensä kanssa työvoimasta kilpailevaa yksityistä sektoria Kela-korvausten muodossa, jotka muuten voitaisiin käyttää julkisen sektorin palveluiden parantamiseen.

Itse asiassa valehtelin edellä hiukan. Itse asiassa Suomessa koulutetaan lääkäreitä hiukan alakanttiin, jotta heidän ansiotasonsa pysyisi korkeana. Liiallisella työvoiman tarjonnallahan on tunnetusti palkkatasoa alentava vaikutus. Toki virallinen selitys lääkärituotannon vähäisyyteen on koulutuksen kalleus - mikä sekin pitää paikkansa.

* * *

Yksityisen terveydenhuollon Kela-korvaustukia voidaan pohtia myös moraalisesta näkökulmasta. Kun tämä tuki epäilemättä lisää yksityisten palvelujen käyttöä ja johtaa nyt nähtyyn verokikkailuun ja verovaroin maksettujen toimintojen valumiseen ulkomaille, niin miksi julkisen tuen maksamista yksityiselle sektorille ei ole harkittu poistettavaksi?

Sen jälkeen keskenään kilpailevat yksityiset yritykset toimisivat puhtaasti yksityisellä rahalla, eikä verovarojen käyttöön liittyviä moraalisia ongelmia syntyisi.

Samalla kannattaisi pohtia, minkä takia valtion virastot ostavat työterveyspalvelunsa näiltä kansainvälisiltä yrityksiltä. Tämä lienee perusteltua kilpailulakeja kirjaimellisesti noudattaen, mutta valtion kannalta ratkaisu on varmasti kalliimpi kuin kotimaahan veronsa maksavan yrityksen käyttäminen, koska jälkimmäisessä tapauksessa voittovarojen verotuotot palautuvat maksajan (valtion) kassaan.

* * *

Kolmas tähän tapaukseen liittyvä seikka on suomalaisen yritystoiminnan toimintaedellytysten turvaaminen. Meillä on valtava määrä erilaisia byrokraattisia määräyksiä, jotka ovat omiaan vähentämään uusien yritysten menestysmahdollisuuksia.

Jo nyt suurelta osin valtion tukiaisten varassa toimivien lääkäreiden veronkierto on johtanut (2010) erityisratkaisuihin heidän osinkotulojensa verotuskäytännöissä ja juuri nyt käsillä oleva keskustelu johtanee jonkinlaiseen lisäsääntelyyn. Minua tässä huolettaa riski siitä, että näin syntyvät käytännöt siirtyisivät jollain aikavälillä myös muun yritystoiminnan kohteluun eli niiden hallinnollisten velvoitteiden lisääntymiseen.

Jos niin kävisi, vaikeutuisi pienimuotoinen ja aloitteleva yritystoiminta entisestään. Tällaista kehitystä ei voisi pitää maan kannalta edullisena oikeastaan missään olosuhteissa, vaan se vaikeuttaisi entisestään pyrkimystä ylläpitää suomalaista hyvinvointia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ebola-epidemia ja afrikkalaisen tyhmyyden aiheuttama riski koko maailmalle
Geenimuunneltuja suolistobakteereita lihaville!
Hoitovirheiden karsintaa hölmöläisten keinoilla

10 kommenttia:

  1. Juuri tuossa mietin, että onko jossain laskettu palkonko verotuloja tällä verokikkailulla per vuosi valtio menettää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lainkaan verotuloja, vaa ns. palkkojen sivukuluja. Summaa en kuitenkaan osaa kertoa.

      Poista
    2. Kun ei ole palkan sivukuluja, niin ei ole niitä vastaavia oikeuksia eläkekertymäänkään, joilta kruunu sitten vastaavasti säästyy. Tosin minulle on kerrottu, että julkisen eläkejärjestelmän palautusprosentti maksajan/eläkkeensaajan kannalta on varsin epäedullinen, jonkun verran loton yläpuolella ( - ja vielä ilman mahdollisuutta jättiosumaan).

      Poista
    3. Käytännössä monilla lääkäreillä on virka, josta sosiaalietuudet kertyvät. Ja vaikka ei olisikaan, on heidän tulotasonsa sellainen, että vanhuudenpäivät voi turvata suorilla sijoituksilla.

      Poista
  2. En näe tässä mitään ongelmaa. Voisin sanoa, että miltei kuka tahansa meistä kiertäisi laillisesti veroja jos siihen kykenisi. Minä ainakin. Turha jeesustella esim. SDP:n tai Demari-lehden toimittajien, koska hekin tekisivät samoin. Kuka oikeasti haluaa veroja maksaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmoittaudun, mutta vain sen verran kuin on kohtuullista ja saan vastinetta varoilleni esimerkiksi turvallisen yhteiskunnan, lasten koulutuksen jne... muodossa.

      Nykyinen verotustaso on kuitenkin liian korkea koska näin kerättyjä varoja käytetään kaikenlaiseen sellaiseen, joka ei ole välttämätöntä tai edes tarpeellista.

      Poista
    2. Juuri tästä on minunkin osaltani kysymys, kun totean veronmaksuhalukkuuteni menneen alan kuin hanhen selkä viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Ja menee edelleen, mitä enemmän työni puolesta tutustun eri julkisen alojen käytäntöihin mm. hankinnoissa ja muussa puuhailussa esim. työryhmien työskentelyssä,

      En koskaan hämmästellyt jo pitkäaikaista valtion tavoitetta että 70% kustakin ikäluokasta pitää korkeakouluttaa, kunnes muutama aika sitten törmäsin erääseen laskelmaan, että se tarkoittaa sitä että korkeakoulutamme kaikki halukkaat joiden ÄO on yli 85.... ja kun minulla on kokemusta tuolta julkiselta puolelta, niin tajusin heti minne se alle sadan korkeakoulutettu aines on päätynyt.

      Se selittää ennenaikaisen harmaantumiseni neuvotteluissa ja palavereissa. Luulin että vika on minun, kun en osaa selittää asioita ymmärrettävästi. Mutta se onkin, se että minulla ja merkittävällä osalla muista paikalla olijoista on 35 ÄO pojon kokoinen kuilu... ja se on paljon se. Eli toki se on se etten vain osaa, eli selittää vaikeita asioita 85:n porukalle. Toivottavasti joku osaa.

      Poista
    3. Tuo laki julkisista hankinnoista on ehkä karkein esimerkki kalliiksi tulleesta byrokratiasta. Jonkun pitäisi laskea paljonko se maksaa menetettynä työaikana ja hankintojen viivästymisenä.

      Poista
  3. Ja kun se ei edes estä sitä mitä sen oli tarkoitus estää, eli virkamiehiä valitsemasta sopivinta toimittajaa. Näitä julkkaripuolen tarjousåpyyntöjä kutsutaan toimittajien puolella jo ihan yleisesti kauneuskilpailuiksi, joissa kaunein on päätetty etukäteen.

    Se kesti hetken ennenkuin hieman heikkolahjaiset virkamiehet keksivät miten systeemiä voidaan uunottaa, mutta nyt se sujuu jo heiltä kuin tanssi. Kyse on vain valintakriteerien asettamisesta siten, että niihin ei ole oikeita vastauksia lainkaan, vaan voidaan valita mieleinen vastaus ja antaa sille suurin pistemäärä.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!