tiistai 29. huhtikuuta 2014

Karjalaiselle kultaa - mutta onko kaikki nyt hyvin?

Dopingista sen verran, että Olli-Pekka Karjalainen näyttäisi saavan EM-kisojen kultamitalin jälkikäteen, koska voittaja kärysi dopingista. Kaikki vaikuttaisi siis olevan kahdeksan vuoden odotuksen jälkeen hyvin. Vai onko?

Ei ole, sillä asia on laajempi. IL:n näkökulman mukaan Karjalaiselta sai saamatta viisi- tai jopa kuusinumeroinen euromäärä bonuksia, jotka hän olisi saanut ellei edellä olisi ollut huijaria.

Tässä tapauksessa kulminoituu se, miksi dopingrikkomuksia ei pitäisi käsitellä pelkkinä urheilurikkomuksina. Siis ikään kuin viattomana pikku huijauksena harrastustoiminnassa. Sen sijaan ne pitäisi rinnasta muihin suuriin omaisuusrikoksiin. Sellaisiin kuin petos tai kavallus; joissa rikolliset aiheuttavat vahinkoa viattomille ihmisille.

Vaihtoehtoisesti dopingsäännöistä voitaisiin luopua, mutta siinä tapauksessa pitäisi ensin päättää kenen maksettavaksi tulevat dopingista aiheutuvat terveydenhoitokulut, inhimillinen kärsimys ja muut seuraukset. Ja hyväksyä se, että vanhempien into ohjata lapsensa urheilun pariin vähenee merkittävästi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nicklas Bäckström - doping-valvonnan viaton uhri
Onnea Venäjälle tuplahopeasta olympialaisten pariviestissä ja jääkiekossa!
Kari-Pekka Kyrön karu kohtalo



1 kommentti:

  1. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että lain ei pitäisi ottaa kantaa dopingiin ja doping rikokset pitäisi poistaa Suomen laista. Lääkelaki on riittävä ja muuten doping asiat pitäisi olla urheilijoiden ja liiton välinen sopimus asia. Sopimusrikkomukset käsiteltäisiin niin kuin muutkin.

    Sitten kun peliin tulee rahapalkinnot, niin kyseessä voi tosiaan olla petos, mutta mielestäni tämäkään ei vaadi mitään erityistä doping lakia, vaan asia pitäisi käsitellä niin kuin mikä tahansa rahapelissä tapahtuva huijaus tai sopimuksen rikkominen, jolla on tavoiteltu rahallista hyötyä.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!