lauantai 25. tammikuuta 2014

Sprinttihiihtohypoteesin "tieteellinen falsifiointiyritys"

Esitin 19. tammikuuta väitteen, että sprinttihiihtäjän menestys pudostusvaiheessa määräytyy pitkälti sen mukaan, mihin puolivälierään hän sijoittuu karsintahiihdon perusteella. Väite perustui tämän vuoden sprinttikilpailujen tuloksiin, ja herätti keskustelua muualla internetissä. Lisäksi yksi blogin lukija oli itse tehnyt samaan asiaan liittyviä laskelmia.

Mikäli sprinttihiihdon kilpailukaavio ei ole tuttu, kannattaa ennen tämän lukemista vilkaista se edellinen kirjoitus. Järjestelmä on selostettu siellä, enkä kopioi sitä enää tänne.

Mutta asiaan.

Herättämästäni keskustelusta innostuneena päätin testata väitteeni pitävyyden käyttäen hyväkseni ennen tätä kautta käytyjen 20 viimeisen sprinttihiihtokilpailun tulokset (Tour de Skin sprintit eivät tällä kertaa ole mukana, koska ajattelin että ne kiertueluonteensa takia saattavat korostaa liikaa palautumisaikoja). Erittelin myös miesten ja naisten tulokset, koska niissä palautuminen on eri mittainen, kuten edellisen kirjoitukseni kommentista ilmenee.

Nyt tarkasteltavien kilpailutulosten mukaan mieshiihtäjien sijoitukset prosentteina olivat seuraavat:

sijoitus 1. erä 2. erä 3. erä 4. erä 5. erä
1 35 20 20 10 15
2 35 25 20 5 15
3 20 40 20 5 15
4 25 10 30 25 10
5 15 20 10 30 25
6 10 15 30 35 10

Nähdään että 35% voittajista (eli 7/20) oli hiihtänyt ensimmäisessä puolivälierässä. Samoin toiseksi tulleista, eli 70% finaalin kahdesta parhaasta oli hiihtänyt ensimmäisessä puolivälierässä.

Taulukosta nähdään myös, että ensimmäisessä puolivälierässä hiihtäneet voittivat noin 2,3 kertaa useammin koko kilpailun kuin viimeisessä puoivälierässä hiihtäneet.


Naisten vastaava taulukko on seuraava:

sijoitus 1. erä 2. erä 3. erä 4. erä 5. erä
1 40 10 15 25 10
2 25 35 10 15 15
3 15 15 15 30 25
4 20 20 25 10 25
5 25 5 25 25 20
6 20 25 25 5 25

Nähdään, että 40% voittajista oli hiihtänyt ensimmäisesä puolivälierässä ja 65% ensimmäiseksi tai toiseksi tulleista oli hiihtänyt tässä erässä. 

Ensimmäisessä puolivälierässä hiihtäneet voittivat naisten kilpailuissa koko kilpailun vielä miehiäkin useammin kuin viimeisessä puolivälierässä hiihtäneet: suhdeluku on tasan neljä. Toisaalta nyt tarkasteltavissa kilpailuissa toisessa puolivälierässä hiihtäneet naiset pärjäsivät yhtä huonosti kuin viimeiseen joutuneet. 

* * *

Toinen tarkastelemani asia oli eri puolivälieristä finaaliin selviytyneiden määrä. Ne on esitetty seuraavassa taulukossa miehet ja naiset eriteltyinä, sekä molemmat yhteensä.

erä  M N Yht
1 28 29 57
2 26 22 48
3 26 23 49
4 22 22 44
5 18 24 42

Nähdään, että ensimmäisestä puolivälierästä on selvästi helpompi päästä finaaliin kuin muista. Toisessa ja kolmannessa ei ole juuri eroa, mutta kahdesta viimeisestä tie on muita kivisempi. Tässä on hyvä muistaa, että järjestelmän kaavioluonne tasaa tässä tarkastelussa havaittavia eroja.

Mielenkiintoista kyllä, mutta myös tässä analyysissä esiintyy samanlainen kolmannen puolivälierän yliedustus pyrittäessä finaalivaiheeseen kuin edellisessä tarkastelussani viikko sitten. Ilmiö on lievempi, ja sen syitä voi vain arvailla. Se saattaa olla sattumaa, mutta liittyä myös esimerkiksi sprinttihiihdon "lucky loser" järjestelmään.

* * *

Tieteen teorian - popperilaisen filosofian - kannalta voidaan ajatella, että 19. tammikuuta kirjoittamassani blogikirjoituksessa loin tietystä aineistosta tutkimushypoteesin. Tässä kirjoituksessa olen testannut hypoteesini paikkansapitävyyttä aineistolla, jota ei ole käytetty sen luomiseen. Toisin sanoen olen tehnyt oikeaoppisen hypoteesini falsifiointiyrityksen.

Lopputulos yllätti ainakin itseni, sillä vaikka kilpailujärjestelmän aiheuttamat ongelmat esiintyvät molemmissa aineistoissa, ovat ne tämän vuoden kilpailuissa olleet paljon selvempiä kuin tämän kirjoituksen kohteena olleessa kahdessakymmenessä edellisessä sprinttikilpailussaa.

Loppuyhteenvetona voitaisiinkin todeta, että vaikka sprinttihiihdon kilpailujärjestelmä ei ehkä ole aivan niin kelvoton kuin tämän vuoden tulosten perusteella saattoi ajatella, on se kuitenkin jossain määrin epäreilu eri kilpailijoita kohtaan.

Siten aiemmin ehdottamani keinot parantaisivat sprinttihiihdon kilpailujärjestelmää. Erityisesti olen tykästynyt ajatukseen siitä, että kilpailijat voisivat karsinnan tulosten perusteella itse valita puolivälieränsä. Tämä toisi kilpailuihin mukaan erittäin mielenkiintoisen taktikointimahdollisuuden. Jätän idean eritasoisten hiihtokilpailujen järjestäjien vapaasti käytettäväksi.

Samalla toivotan suomalaisille sprinttihiihtäjille onnea ja menestystä kauden päätapahtumaan! Toivottavasti pääsette nauttimaan kilpailujärjestelmän eduista ettekä joudu sen haittojen uhriksi! Mutta jos joudutte niin kovalla kunnolla, vankalla itseluottamuksella ja suurella sydämellä nekin ovat voitettavissa!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sotshin sprintin voittajaksi - ohje suomalaisille sprinttereille
Hiihtäjät on valittu Sotshiin - vaan miten käy itse kisoissa
Kaikuja 1930-luvulta




1 kommentti:

  1. Sen verran korjausta, että on tuossa sittenkin Tour de Skin tulokset mukana. Syy virheeseen on siinä, että FIS:n sivuilla tulosluetteloissa Tourille on erillinen kohta, mutta siinä on vain lopputulokset. Toisin sanoen osakilpailut ovat listalla omina kilpailuinaan. Näin sitten tulin kopioineeksi ne mukaan tähän tarkasteluun.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!