keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti

Oikeuslaitos meillä ja muualla toimii omien periaatteidensa mukaan. Näin sivulta katsoen kuitenkin näyttää siltä, että noista periaatteista on oikeudenmukaisuus ja terve järki kaukana - ainakin ajoittain.

Vai mitä pitäisi ajatella seuraavista?

Oulussa silmittömään tappoon jo aiemmin syyllistynyt mies ampui pizzeriayrittäjän ilmeisesti hetken mielijohteesta. Miehen aiempaa verityötä puitaessa hovioikeus laski käräjäoikeuden langettamaa tuomiota. Ilman hovioikeuden toimintaa eläisi pizzeriayrittäjä mitä ilmeisimmin tänäkin päivänä ja tarjoasisi oululaisille asiakkailleen ruokaa kuten ennenkin.

Iso-Britanniassa puolestaan kaksi täysi-ikäistä miestä raiskasi 11 vuotiasta tyttöä ja videoi tapahtumat. Brittituomari langetti miehille lievät 40 kuukauden tuomiot, koska tyttö oli sen mukaan "vapaaehtoisesti" touhussa mukana. 

Yököttävää, mutta sentään suomalaista oikeuskäytäntöä ankarampaa: meillähän juuri tuomittu alle kymmenvuotiaan uhrinsa lapsuuden pilannut savolaismies selvisi vuoden ja kahdeksan kuukauden tuomiolla. Vai oliko suomalaislapsi vielä brittiläistä kanssasisartaankin vapaaehtoisempi seksileikkeihin?

Nämä eivät ole ensimmäisiä oikeuden kummallisia päätöksiä. Suomalaisten kollektiiviseen muistiiinhan ovat lähtemättömästi piirtyneet vaikkapa Itä-Suomen hovoioikeuden omistuiset raiskaustuomiot ja Porvoon hampurilaissurma. Jälkimmäisessä oli muuten paljon samoja piirteitä kuin nyt Oulussa tapahtuneessa murhenätelmässä. 

* * *

Ylle kirjoittamieni tapahtumien seurauksena ryhdyin pohtimaan, miksi oikeuslaitos toimii kuten toimii.

Legendaarisinta ja ehkä korkeiden oikeusoppineiden ajattelua puhtaimmin valaisevaa oli ehkä aikanaan Eeva Vuoren lausuma ihmisten tasa-arvosta lain edessä: “Jos varakas henkilö kavaltaa tuhat markkaa, sillä on hänelle pienempi henkilökohtainen merkitys kuin pienituloiselle ihmiselle, joka kavaltaa saman summan. Siten hänen syyllisyysasteensa on oikeudellisesti ajatellen pienempi” (lähde). 

Minulle jäi epäselväksi, millä perusteella Vuoren lausuma on oikeampi kuin esimerkiksi tämä: "jos vauras varastaa saman summan ilman tarvetta kuin köyhä tarpeeseensa, osoittaa teko suurempaa välinpitämättömyyttä laista ja oikeudenmukaisuudesta. Siten hänen syyllisyysasteensa tulisi olla oikeudellisesti ajatellen suurempi". 

* * *

Niin tai näin. Varsinaisen ongelman tässä taitaa muodostaa Montesqueulaisesta vallan kolmijako-opista johdettu oikeuslaitoksen autonomia. Esimerkiksi Suomessa se tarkoittaa että korkeimman oikeuden jäsenet valitsevat itse erovuorossa olevan jäsenen seuraajan, jonka tasavallan presidentti sitten nimittää virkaansa, käytönnössä kumileimasimena toimien. 

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että maan oikeuslaitos on riippumaton muusta yhteiskunnasta, mikä tietenkin on vallanjaon kannalta hyvä ja tärkeää. Mutta toisaalta se antaa oikeuslaitokselle itselleen ehdottoman vallan omissa asioissaan; ja sitä kautta eri tuomioistuinten toimintalinjassa.

Tästä tuli mieleeni se, kun muuan Lordi Acton aikanaan laittamattomasti lohkaisi: "valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti".

Minusta näyttääkin siltä, että oikeuslaitoksen ylin johto ja sen seurauksena koko tuomiovalta on vieraantunut ympäröivästä yhteiskunnasta. Tavallisella kansalaisella ei presidentin valintaa lukuunottamatta ole laillisia keinoja vaikuttaa oikeuslaitoksen toimintaan. Ja tätä keinoakaan ei oikeasti voi käyttää, vai muistaako joku juuri käydyissä vaaleissa keskustellun preisdenttiehdokkaiden linjasta korkeimpien oikeusviranomiaten nimittämisasioissa? 

Niinpä oikeuden tuomiolinja voi elää omaa elämäänsä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen: sellaisten ihmisten ohjaamana, jotka eivät koskaan joudu kokemaan silmästä silmään tavallisen ihmisen arkea. Ihmekös tuo sitten, jos tuota arkea päivittäin elävä rahvas ei voi aina ymmärtää lopputulosta? Vaan pitäisikö asialle tehdä jotain vai antaa vain olla?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:


9 kommenttia:

  1. Erinomaisesti tiivistetty. Itse vielä muutama vuosi sitten ihmettelin, että kuinka ihmiset kehtaavatkin halventaa oikeuslaitosta, puhumalla ns. "kolikon heitolla" tapahtuvasta ratkaisusta käräjäoikeudessa.

    Mutta myöhemmin, kun olen ollut useammassakin oikeusasiassa mukana, olen oppinut ymmärtämään mitä tuolla tarkoitetaan. Todellakin, etenkin alimmissa oikeuasteissa päätökset eivät aina mene, niin kuin laki sanoo ja välillä tuntuu jopa siltä, että vasta hovioikeudessa vastaajankin paperit kunnolla luetaan.

    Huvittavimpana pidän kuitenkin sitä, että etenkin liikenneasiossa tuntuu hovioikeus vapauttavan samoilla perusteilla, kuin käräjäoikeus tuomitsee. Aivan, kuin ihmistä yritettäsiin saada luopumaan ja maksamaan hijaa hänelle kuulumattomatkin sakot...

    VastaaPoista
  2. Epäilemättä osa oikeuslaitoksessa toimijoista, esim. ns. "demlakraatit", ovatkin etääntyneet todellisuudesta jonnekin omien abstraktioidensa pilvilinnoihin. Toisaalta, myös oikeuslaitos on sidottu tiettyihin käytäntöihin, joita yksittäiset tuomarit eivät voi juurikaan mennä muuttamaan. Tuo paljon puhetta herättänyt Itä-Suomen hovioikeus on tässä yksi esimerkki. Vaikka sen antamien tuomioiden perustelut ovat ajoittain tuntuneet surkuhupaisilta ("nopea raiskaus", jne), on yhtenä taustasyynä ollut, että tuomiokäytäntöjen tulee olla valtakunnallisesti linjassa, ts. samoista rikoksista langetettujen tuomioiden tulee olla eri puolia Suomea suunnilleen samansuuruisia. Ja ilmeisesti maaseudulla toimivat käräjäoikeudet ovat ratkaisuissaan (sinänsä aivan oikein) "konservatiivisempia", so. määräävät keskimäärin kovempia rangaistuksia esim. seksuaalirikoksista mitä isommissa kaupungeissa (joissa ilmeisesti painotetaan enemmän "edistyksellisempiä" linjauksia näissäkin asioissa). Näin ollen I-SHO on joutunut myös eräänlaisen sijaiskärsijän rooliin: jos jokin sen toimialueen käräjäoikeus on todellakin antanut esim. raiskauksesta kovemman tuomion kuin muualla Suomessa noin keskimäärin, joutuu HO tällöin muuttamaan ratkaisua, jotta se olisi paremmin linjassa valtakunnallisen käytännön kanssa. Tämän seikan julkinen myöntäminen voi sitten olla jo hieman hankalampi juttu, joten perusteluiksi, kun todellista syytä ei jostain syystä voida tai haluta kertoa, joudutaan kehittelemään ulkopuolisen silmin omituisilta tai groteskeiltakin tuntuvia kiemurteluja. Sitä en sitten kylläkään osaa sanoa, missä määrin I-SHO:ssa toimii ns. edistyksellisiä tuomareita noin ylipäänsä...

    Toisena ongelmana myös oikeuslaitosta koskien on se, että Suomi on loppuviimein niin pirun pieni maa, että täällä varsinkin hiemankin isokenkäisemmät tuntevat käytännössä kaikki toinen toisensa. Ja koska eliitti on kaikki tyynni enempi vähempi samassa sängyssä, tämä tuottaa epäilemättä myös tiettyjä jääviysongelmia. Kun "hyvät veljet" joutuvat käsittelemään asioita, joissa joku toinen "veli" on asianosaisena tai jopa asianomistajana, on tällöin huomattavana riskinä päätyä tilanteisiin, jotka eivät välttämättä ole enää kovinkaan kaukana suoranaisesta rakenteellisesta korruptiosta. Ei korppi korpin silmää noki, tietää venäläinen sananparsi. (Jatkuu…)

    VastaaPoista
  3. Suomessa tilannetta saattaisi auttaa, mikäli täällä olisi erillinen perustuslakituomioistuin, joka voisi ottaa käsiteltäväkseen esim. erilaiset vaativaa juridista osaamista edellyttävät asiat, kuten perusoikeuskysymysten linjaukset, sekä sanoa tarvittaessa painavan sanansa myös poliitikkojen, virkaeliitin ym. "pahavelikerholaisten" sekoiluihin. Vaan enpä nyt vielä pidättelisi hengitystäni sen perustamista odotellessa, nykytilanne, joka sallii pukkien toimia kaalimaan vartijoina, on luonnollisesti isokenkäisillemme kaikin puolin edullisempi.

    Tavallisen ihmisen kannalta ongelmallista on myös oikeudenkäyntikuluissa tapahtunut lähes räjähdysmäinen kasvu viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, ja tämän seurauksena varsinkin pieni- ja keskituloisten, joilla ei ole mahdollisuutta julkiseen oikeusapuun, mahdollisuudet lähteä prosessaamaan ovatkin sitten TODELLA korkean kynnyksen takana. Jos esim. jollekulle sähkömies-sairaanhoitaja-pariskunnalle tuleekin käräjillä turpiin, niin huushollin talous saattaakin sitten mennä kerrasta kanttuvei. Puhumattakaan siitä valtavasta stressistä, jota käräjöiminen normi-ihmiselle jo luontojaankin tuottaa. Joten täytyisi olla todella varma voitostaan, ennekuin mitään siviilikanteita uskaltaa lähteä nostamaan, ainakaan vähänkään isommissa asioissa. "Jos on hyvä tuuri, voi sieltä käräjiltä oikeuttakin saada, mutta enpä menisi lyömään kovinkaan suurta vetoa sen puolesta, että näin sitten myös tapahtuisi", on mm. X-oikeusasiamies Jacob Söderman todennut.

    Ja loppuviimein taloushan se on, mikä sanelee tässäkin kaiken: se todellinen syy siihen, että ehdottomat vankeusrangaistukset jäävät meillä suhteellisen lyhyiksi, on siinä, että sen vankilavuoden hinta nyt vaan on melkoisen kova, muistaakseni jossakin 70 000 jevron hujakoilla tätä nykyä. Joten aika tuottoisassa työssä sitä saa kyllä olla, että tuon hinnan edestä tulisi töitä tehtyä. Eipä mahtane täyttyä ihan jotakin rekisterikilpiä prässäämällä... Joten kustannusten karsimistahan tuossakin epäilemättä harjoitetaan, vaikka lyhyiden tuomioiden perusteleminen jollakin "yhteiskuntaan sopeuttamisella" tms. abolitionismilla tietenkin kuulostaa varmaan toimijoiden omissakin korvissa paremmalta, kuin taloudellisiin realiteetteihin vetoaminen jo muutenkin varsin arkaluontoisissa asioissa.

    VastaaPoista
  4. Erinomainen puheenvuoro. Kiitos siitä.

    Tuo mainitsemasi käräjöintikynnys tavalliselle ihmiselle on myö jokapäiväisessä "hyötykäytössä": tiedän esimerkiksi erään tunnetun rakennusliikkeen ainakin aiemmin korjanneen jälkikäteen todettuja puutteita tuotannossaan ainoastaan käräjäsalin kautta. Tämä kun tulee käräjöintikustannuksineenkin halvemmaksi muin mutisematta korjaaminen. Syynä tähän on tietenkin se, ettei melkein kukaan lähde pikkuasioista käräjille "suurten ja mahtavien" kanssa.

    VastaaPoista
  5. Kirjoitan vain ihan lyhyen kommentin: Hyvä, että jotkut jaksavat vielä kyseenalaistaa. Voimia Don Quijotelle!

    VastaaPoista
  6. Joopa joo. Mutta onkohan blogisti unohtanut, että eduskunnan säätämää lakia ne rikostuomioistuimetkin soveltavat. Viime vuosikymmeninä lainsäätäjä on kovasti lieventänyt rangaistuksia. Toki tuomioistuimille aina jää enemmän tai vähemmän harkintavaltaa, mutta jos poliitikot oikeasti haluaisivat muutoksia, ne olisi jo tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole unohtanut ja olet oikeassa. Soveltaminen vain on ollut rikollisten kannalta varsin suotuisaa.

      Poista
  7. Tuo taannoisen anonyymin ajatus siitä, että perusoikeuksien soveltaminen monopolisoitaisiin erilliselle perustuslakituomioistuimelle, se vasta pöljä on. Silloinhan tavalliset tuomioistuimet eivät niitä enää saisi tai uskaltaisi soveltaa, vaikka juuri ovat sitä oppimassa, vaan joutuisivat kierrättämään tällaiset lukemattomat jutut keskitetyn perustuslakituomioistuimen kautta, tavallisten valituskierrosten lisäksi. Siinä sitä vasta aikaa palaisi. Sitä paitsi, käytännössä kaikissa perustuslakituomioistuimissa, jos sellainen on ao. maassa käytössä, on vahva poliittinen panos. Sitäkö nyt todella tarvitaan?

    VastaaPoista
  8. Vankeinhoitokuluja voidaan karsia kovalla kädellä jos halutaan. Yhdysvalloissa CCA (Yhdysvaltain suurin vankilapalveluja tuottava yritys) kykenee tuottamaan yhden vankilavuorokauden 40 dollarilla ja Suomessa sama maksaa kuusinkertaisesti. Absurdia.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!